Madridista

Madrid

Vietin hiljattain viikon Madridissa. Koskaan ennen en ole ollut yhtä eloisassa ja meluisassa kaupungissa. Olen käynyt New Yorkissa, Pariisissa, Roomassa ja Firenzessä, mutta yksikään näistä kaupungeista ei elä hetkessä samalla tavalla kuin Madrid.

Espanjan pääkaupungissa menneisyys ja nykyisyys lyövät kättä. Madrid on Euroopan Unionin pääkaupunki, siis tietyssä mielessä koko Euroopan pääkaupunki. Ja sellaiselta se näyttää. Mantereellamme on meluisa ja värikäs pääkaupunki.

Hiljaisuuteen tottuneella suomalaisella on aluksi vaikea käsittää, kuinka paljon elämää Madridissa on. Rooma, Firenze ja muut vanhat italialaiset kaupungit elävät enimmäkseen menneisyydessä, mutta madridilaiset elävät myös tässä ja nyt.

Tästäkin kaupungista löytyy museoita ja taideaarteita, mutta myös maailman parasta jalkapalloa, läpi yön auki olevia salakapakoita ja paljon muuta nähtävää. Museoissa saa painia turistimassojen kanssa ja baarit ovat tupaten täynnä. Madridiin ei kannata mennä ihmisiä pakoon, vaan päinvastoin ihmisiä katsomaan.

Koska Espanja on Italiaan verrattuna varoissaan, Madrid on suurkaupungiksi siisti ja puhdas. Ja, jälleen kuten muutkin suurkaupungit, se on vaarallinen öiseen aikaan. Mutta vaarat unohtuvat hengittäessä Madridin eläväistä ja melkein karnevalistista ilmapiiriä. Välillä hengästyy. Silloin on hyvä loikoilla puistoissa tai lähteä maaseudulle.

Kotiin palaavalle suomalaiselle matkaajalle nousee mieleen kaksi ajatusta:

Ei enää koskaan.

Koska uudestaan?

A.W. Yrjänän runoista

Mechanema

Erästä asiaa olen miettinyt ennenkin, ja kirjoittanut siitä (12). Se liittyy A.W. Yrjänän runoihin. Yrjänä on kieltämättä älykäs ja paljon lukenut mies. Hänen taiteellinen tuotantonsa on kuitenkin hyvin epätasaista. Hänen CMX-yhtyeellään on esimerkiksi enemmän taiteellisia ansioita kuin hänen runoillaan.

Tämä harmittaa, sillä Yrjänällä on selvästi sanottavaa. Ja vieläpä tärkeää sanottavaa. Se kuitenkin jää tyhjänpuhumisen ja muun hapatuksen alle. Yrjänän runoista puuttuu, enimmäkseen, selkeys. Laulut ovat selkeämpiä.

Yrjänän neljä tähän mennessä ilmestynyttä runokirjaa, Arcana, Rota, Somnia ja Mechanema, eivät ole kummoisia. Kaksi viimeisintä ovat askelia parempaan suuntaan, mutta vain askelia.

Mechanema on täynnä kaipausta. Yrjänä kirjoittaa: ”näky olisi jotain / esisokraattinen välähdys totuudesta / kasvoista, jotka sinulla oli ennen maailmaa / vuorenvarmasti kuin mannerlaattojen liikkeet, / selkeästi kuin kaikki mistä ei voi tehdä kuvaa”. Totuus vaikea pukea sanoiksi tai kuviksi. Väitetään, että se on mahdotonta. Mutta eniten Mechanemassa häiritsee se, että totuus on sen sivuilla läsnä; valitettavasti kuitenkin vain katkelmissa.

Sitten mennään tähän: ”Sitten saa lukea jostakin olevansa keskinkertainen runoilija / keskinkertainen runoilija ei ole runoilija ollenkaan / runoilijoita on vain huonoja”. Yrjänän ristiriitaisuus taitaa olla juuri se asia, jonka takia hänen musiikkinsa ja kirjansa myyvät. Se puhuttelee ihmisiä, heissä asuvaa luovuutta. Mutta ei se tee Yrjänän runoista hyviä.