Kati Neuvosen kirjasta Naku

Kati Neuvosen (s. 1975) esikoisrunoissa käsitellään naiseutta. Kirja on eräänlainen nuoren naisen tilinteko. Sivuilla päästetään irti menneisyydestä ja siirrytään kohti tulevaa. Äänessä ovat monenikäiset naiset, mutta pääpaino on nuoren naisen kokemuksilla ja ajatuksilla.

Alussa siteerataan laulaja Maritta Kuulaa. Valinta on perusteltu kahdeltakin kantilta. Ensinnäkin, Neuvosen kirjassa on rock-lyyrisyyttä; se on valtavirtarunoutta rosoisempaa. Toiseksi, myös Kuula käsittelee useissa lauluissaan naisena olemista.

Neuvonen pitää vertauskuvista. Eräs sellainen on kirjan nimessä. Naku on tietysti paitsi ruumiillinen tila (teos on muutenkin täynnä ruumiillisuuden kuvauksia: seksiä, lihomista ja laihtumista), niin Neuvosen mukaan myös tukijärjestö ”Nimettömät Anastettujen Käsilaukkujen Uhrit”. Huumoria, siis, jota kuivemman huumorintajun omaava lukija ei välttämättä ymmärrä.

Kirjan neljään osioon jaetut runot ovat miellyttävän lyhyitä. Ne ovat siistejä, proosamaisia katkelmia, joissa muodon eheys asettuu kontrastiin sisällön karheuden kanssa. Esikoisessaan Neuvonen kirjoittaa vaikeista asioista kevyesti. Esimerkiksi seksuaalisia kokemuksia tasapainotetaan leikinlaskulla. Satiiri on tietysti mitä vaikein laji, eikä Neuvonen siksi kirjassaan osukaan aivan nappiin. Toisaalta kirja on virkistävän erilainen, julkaisijansa poEsian näköinen.

Muuta:

Kirja kustantamon sivuilla

Iggy Popista ja albumista Préliminaires

Iggy Pop

Iggy Pop (s. 1947) on mielenkiintoinen mies. Hän on muusikko, lukuisten huumaavien aineiden väärinkäyttäjä ja viihtyy vielä kuusikymppisenäkin esiintymislavalla ilman paitaa. Onkin vain sopivaa, että hänen kiinnostuksen kohteensakin ovat mielenkiintoisia. Eräs sellainen on ranskalainen kirjailija Michel Houellebecq. Iggy Pop on haastatteluissa kertonut ihailevansa Houellebecqin tapaa kirjoittaa. Eikä hän ole yksin; Houllebecq on eräs kiinnostavimmista ja provokatiivisimmista nykykirjailijoista.

Nyt Iggy Pop on tehnyt Houellebecqin Mahdollinen saari -romaanin ympärille rakentuvan teemalevyn. Muusikon kuuluisa The Stooges -yhtye hajosi hiljattain kitaristi Ron Ashetonin valitettavan kuoleman myötä. Uusi levy, Préliminaires, on irtiotto tekijänsä muusta tuotannosta. Se on enimmäkseen rauhallinen, kaukana The Stoogesin kitararäminästä ja Iggy Popin omista punk-juurista.

Yllättävää kyllä, levy on myös onnistunut. Sen avaa nerokas uudelleentulkinta vanhasta chanson-klassikosta Les Feuilles Mortes. Iggy Pop onnistuu kohtalaisen hyvin ranskankielisistä vokaaleissakin, vaikka ei kieltä kunnolla taidakaan. Siitä siirrytäänkin Mahdollinen saari -romaanin tunnelmiin. Iggy Pop on maininnut pitävänsä erityisesti Houellebecqin kirjan käsitystä koirista ja onkin nimennyt romaanin kloonatun koiran koko kirjan suosikkihahmokseen. Préliminaires-levyllä onkin koiralle omistettu kappale A Machine for Loving. Siinä laulaja lukee otteita Houllebecqin romaanin englanninnoksesta.

Iggy Pop on onnistunut uudistumaan. Niin on tapahtunut ennenkin, esimerkiksi David Bowien kanssa tehdyillä klassikkolevyillä The Idiot ja Lust for Life. Préliminaires on epätasainen levy, mutta siinä on hetkensä. Se on myös selvästi parempi kuin todennäköisesti viimeiseksi jäänyt The Stooges –levy, The Weirdness. Iggy Popin seuraavia edesottamuksia jää odottamaan innolla.

Paul-Eerik Rummosta

Paul-Eerik Rummo

Paul-Eerik Rummo (s. 1942) on paitsi runoilija ja näytelmäkirjailija, niin myös osaava valtiomies. Hän on istunut Viron parlamentissa vuonna 1991 tapahtuneesta uudelleenitsenäistymisestä lähtien. Samalla julkaistujen kirjojen määrä on vähentynyt.

Rummo oli parhaimmillaan 1960- ja 1970-luvuilla, aloittaessaan. Hänen ensimmäiset runonsa ovat romanttisia ja toiveikkaita, mutta Neuvostoliiton kuristusotteen tiukentuessa runoihin hiipii pessimistisiä sävyjä. Rummon paras kirja on vuonna 1972 kirjoitettu, mutta vasta 1980-luvun lopussa Virossa virallisesti julkaistu Saatja aadress eli Lähettäjän osoite. Sen poliittishenkinen sisältö ei päässyt läpi aikalaissensuurista.

Lähettäjän osoite on myös ainoa suomennettu Rummon kirja. Sekin saatiin käännettyä vasta 2005. Kotimaassaan runoilija nauttii hyvää mainetta; siitä kielii jo jatkuva valinta parlamenttiin. Runoilijana Rummo on jo päivätyönsä tehnyt, sillä viime vuosina on ilmestynyt vain joitakin yksittäisiä runoja. Valitut runot ilmestyi viroksi muutama vuosi sitten.

Rummon parhaiden päivien tuotanto on edelleen elinvoimaista. Se kertoo ajasta, jolloin Neuvostoliitto miehitti Viroa. Ikävien asioiden (salakuuntelun, kulttuurielämän lakastumisen jne.) esiintuomisen lisäksi Rummon runous osoittaa, että taiteella on taipumus kukoistaa vaikeina aikoina.