runokuukausi 30

kärsimättömyydestä

vuosien ajan lumi putosi tiettynä päivänä, ei enää.

en pysty istumaan puun alla tuhatta vuotta, kukaan ei pysty.

ei ole olemassa yhtään niin vanhaa puuta
tai ihmistä,
eikä kukaan ole tarpeeksi kärsivällinen
kasvaakseen niin kauan.

paikoillaan oleminen on mahdotonta,
ei ole elämää joka ei koostuisi liikkeestä,
mielen tai ruumiin

kärsimättömyydestä.

runokuukausi 29

kuolleet älkää vaaniko meitä, meillä on sanottavaa.

juuri runossa voimme sanoa eniten
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, olemassaolosta ja olemattomuudesta,
asioista jotka koskettavat kaikkia.

kuolleet älkää vaatiko meiltä enempää, sanomme minkä pystymme.

pahinta on kun ei kirjoita
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, olemassaolosta ja olemattomuudesta,
kun asioista ei puhuta.

elävät puhuvat,

kuolleet eivät,

siis

puhu.