Kun poliisi on uhka

Graffiti Cova da Mourassa.

Graffiti Cova da Mourassa.

Se tapahtui taas: tiistaina poliisi ampui mustan miehen, Alton Sterlingin, Yhdysvalloissa. Ja nyt netissä leviää video toisen mustan miehen, Philando Castilen, eilisestä kuolemasta poliisin luoteihin. Sitä olisi toivonut, että aiemmat videot mustien miesten kuolemista poliisien käsissä olisivat johtaneet jo todellisiin muutoksiin.

Mutta poliisin rasistisella väkivallalla on myös pitkät juuret ja siitä ei perinteisesti ole myöskään joutunut vastuuseen. Se ei ole ainoastaan sarja yksittäisten poliisien virheitä, vaan laajempi ilmiö. Ja institutionaalisen rasismin raaka ilmentymä.

Suuri osa niistä ihmisistä, jotka eivät itse rasismia koe, tuomitsee arkipäivän rasismin, kuten huutelun ja nimittelyn. Sen olemassaoloon uskotaan ja samalla sitä pidetään ”niiden toisten”, pahojen ihmisten tekoina. Se ikään kuin ulkoistetaan. Mutta kun puheeksi tulee institutionaalinen rasismi, tunnelma usein muuttuu. Keskustelua rasistisesta poliisiväkivallasta on vaikea käydä. Ei covadamouralaisten kokemuksia poliisin rasistisesta toiminnasta yleensä suoraan kyseenalaisteta, mutta eivät ne myöskään juuri herätä reaktioita. Arvelen, että se johtuu ainakin osittain siitä, että kertomuksia ei oteta vakavasti.

Fusionin videolla käsitellään juuri sitä, miten institutionaaliseen rasismiin on vaikea puuttua, kun osa ihmisestä ei edes usko sen olemassaoloon. Esimerkiksi kolmasosa yhdysvaltalaisista valkoisista ajattelee, että rasismi on jo ratkaistu ongelma, mustista 88 prosenttia sanoo, että on tehtävä enemmän. 84 prosenttia mustista kokee, että poliisi kohtelee heitä epäreilusti, puolet valkoisista on samaa mieltä.

Kyse on esimerkiksi siitä, kuka otetaan vakavasti ja keneen luotetaan. Poliisiväkivallasta puhuvaan suhtaudutaan varauksella. Kun Cova da Mouran asukkaisiin kohdistuneesta rasistisesta poliisiväkivallasta julkaistiin lopulta laaja juttu BBC:n sivuilla, helpotuin. Juuri sellainen auktoriteetti tarvitaan, että tapahtumat ja poliisin rasistisuus ja väkivaltaisuus otetaan vakavasti. Ongelma on se, että olemme tottuneet pitämään vakavasti otettavina tahoja, jotka eivät itse poliisin hampaisiin joudu.

Ja jos ei itsellä ole huonoja kokemuksia, on helppo tuudittautua ajattelemaan, että se johtuu siitä että on käyttäytynyt kuin kunnon kansalainen. Siitä on lyhyt matka puimaan uhrin toimintaa. Ajatellaan, että jotain väärää uhrin on täytynyt tehdä tullakseen poliisin hakkaamaksi tai tappamaksi. Että koko tarinaa ei nyt tässä kerrota. Mutta ei se mene niin, kuten Yhdysvaltojen tapahtumat osoittavat. Siihen, miten tilanteet etenevät, vaikuttaa esimerkiksi myös ihonväri, luokka ja sukupuoli. Epäillen suhtaudutaan mielenosoituksissa poliisiväkivallan kohteiksi joutuneiden valkoistenkin kertomuksiin. Lähtökohta edesauttaa sitä, että poliisit eivät välttämättä joudu vastuuseen teoistaan.

Portugalissa on muutaman vuoden sisällä nähty, miten poliisi on käyttänyt kohtuutonta voimaa säästötoimenpiteitä vastustaneissa mielenosoituksissa, ja miten poliisi on hakannut poikansa ja isänsä kanssa jalkapalloa katsomassa olleen miehen. Cova da Mouran tapahtumista kirjoitettiin ulkomaita myöten ja niitä seurasi myös rasistisen poliisiväkivallan ja institutionaalisen rasismin vastainen mielenosoitus. Amnesty on ilmaissut huolensa niin mielenosoituksissa käytetystä väkivallasta sekä rasistisesta poliisiväkivallasta. Bloggasin poliisien toiminnasta Refugees welcome -mielenosoituksessa. Poliisien selkien takaa kaikessa rauhassa huuteleva ja natsitervehdyksiä huitova pieni äärioikeistolaisryhmä tuli taas mieleen, kun katsoin kuvia Itäkeskuksen eilisistä tapahtumista.

Yllämainitut tapahtumat edustavat pientä osaa poliisiväkivallasta. Mielenosoituksen väkivalta videoitiin, samoin jalkapallotapaus. Cova da Mouran pahoinpidellyt ovat hyvin verkostoituneita aktivisteja ja muusikkoja. Siksi ne on huomioitu mediassa. Mutta kuten videoihin turtumisesta huolestunut Roxane Gay kirjoitti New York Timesissa, video Sterlingin kuolemasta mahdollistaa sen, että näemme mitä on tapahtunut, mutta se ei vielä tarkoita oikeuden tapahtumista. Täällä yksittäiset poliisit ovat saaneet lieviä seuraamuksia, mutta mitään laajempaa keskustelua ei ole syntynyt, huolimatta siitä, että sisäministeriökin on osoittanut, että poliiseilla on yhteyksiä äärioikeistoon.

***
Videon ohessa mainittu luku on peräisin Guardianin The Counted -sivulta. Sillä listataan poliisin käsissä Yhdysvalloissa kuolleet ihmiset, kerrotaan tilanne sekä perustiedot uhrista, sekä se, oliko tämä aseistettu. Myös ihonväri/etninen tausta kerrotaan.

Kommentit
  1. 1

    Niilo N sanoo

    Nyt on nähty mihin rodullistettuihin kohdistettu sorto voi lopulta johtaa. Toivottavasti tästä seuraisi edes se että poliisi lopulta ymmärtäisi USA:ssa mitä on luvassa ellei Gestapo-meininki mustia kohtaan ala vähitellen loppua. Pahoin pelkään että väkivaltakoneiston osaksi koulutetun useimmiten etuoikeutetun valkoisen cis-het miehen reaktio on kuitenkin vain entistä kovempi väkivalta – ja kierre on valmis.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *