Rasistisen poliisiväkivallan uhrit vailla oikeutta

Kaksi vuotta sitten odotettiin oikeustalolla uutisia rasistisen poliisiväkivallan uhreiksi joutuneista covadamouralaisista miehistä. Heitä syytettiin hyökkäämisestä poliisiasemalle, vaikka he menivät pyytämään tietoja aiemmin pidätetystä ystävästä. Poliisit pahoinpitelivät heidät niin, että ennen pidätystä miehet piti viedä sairaalaan.

Kirjoitin tapahtumista Kansan Uutisiin. Niitä on myös käsitelty BBC:n uutisissa.

Uhrit päästettiin vapaaksi parin päivän jälkeen. Pahoinpitelyn jäljet olivat näkyviä: mustelmia, katkenneita hampaita ja luuhun asti ulottuva haava lähietäisyydeltä ammutusta kumiluodista. Kaksi miestä ei pystynyt kävelemään ilman kainalosauvoja. Tapauksesta uutisoitiin näyttävästi. Ennen väkivaltaepisodia poliisiasemalla poliisit olivat ampuneet Cova da Mourassa kumiluoteja ”ilmaan”, niin että parvekkeellaan ollut nainen sai usean osuman. Episodista seurasi myös rasisminvastainen mielenosoitus.

Yksi pahoinpidellyistä, Flávio Almada eli LBC, aktivisti, opiskelija ja järjestötyöntekijä, kertoi eilen julkaistussa haastattelussa siitä, miten päällimmäisenä väkivallasta jäi mieleen poliisin silmitön viha ja suhtautuminen mustiin rikollisina. Poliisien käsissä he eivät olleet ihmisiä, hän kuvailee. Yksi poliiseista oli sanonut tappavansa kaikki afrikkalaiset jos vain voisi.

Tapahtumien jälkeen vaikutti hetken siltä, että ne otettaisiin ainakin jollain tasolla vakavasti viranomaisten ja instituutioiden taholta. Niin ei kuitenkaan ole käynyt. Poliiseja vastaan nostettiin syytteet kidutuksesta sekä rasismista ja osa heistä laitettiin syrjään, mutta nyt he kaikki ovat palanneet töihin, samalle asemalle Cova da Mouran läheisyyteen. Uhkaava toiminta ja väkivaltaiset otteet ovat jatkuneet, samoin etninen profilointi ja mielivaltaiset ratsiat. Almada sanoo haastattelussa olevansa huolissaan turvallisuudestaan.

Näyttö poliiseja vastaan (niin vammojen laatu kuin uhrien kertomukset) oli luonteeltaan sellaista, että tapauksen tutkiminen siirrettiin terrorisminvastaiselle yksikölle. Tutkinta on kuitenkin edelleen meneillään, eikä tietoa sen valmistumisesta ole. 18 kuukauden aikaraja tutkinnan valmistumiselle on ylitetty. Poliisivoimien johtaja ei ole missään vaiheessa suostunut kommentoimaan tapausta. Myöskään luvattuja toimenpiteitä, kuten poliisin ja asukkaiden lähempää yhteistyötä ja painopisteen siirtämistä rikosten ehkäisyyn, ei ole toteutettu.

Mitään ei siis ole tapahtunut, huolimatta YK:n ja Amnesty Internationalin painostuksesta ja huolimatta siitä, että sisäministeriön tutkimuksessa selvisi, että poliisilla on yhteyksiä äärioikeistoon. Viime vuoden lopulla uutisoitiin myös Portugalin äärioikeiston uudesta järjestäytymisestä. Mukana on väkeä, joka on tuomittu osallisuudesta Alcindo Monteiron murhaan, josta täälläkin on kirjoitettu.

Taustatietoa

Muovipussin alta paljastui valvontakamera

Cova da Moura

Kotikatu.

Ennen joulua kotikadun alkupäähän kaivettiin syvä kuoppa. Sitten yhtenä aamuna kuoppaan oli ilmestynyt katuvalojen yläpuolelle asti ulottuva tolppa. Vähän ajan päästä tolpan huipulle ilmestyi sininen muovipussi. Nyt pussi on hävinnyt ja meitä valvotaan.

Ei se tosin ollut suuri yllätys. Kirjoitin lokakuussa jättimäisestä pinkillä tehostetusta kyltistä Cova da Mouran edustalla. Siinä komeili leveästi hymyilevä valkoinen perhe. Mainoksessa luvataan turvaa kaikille, ja kyltin alalaidan tekstistä selviää, että perheen onnen aihe on valvontakamerat. Lehdissä kerrottiin, että Amadorasta tulee maan tarkimmin valvottu kaupunki ja kaupunginjohtaja kertoi 2 miljoonan euron investoinneista turvakameroihin.

Ja jos kameroiden on määrä luoda turvallisuutta, totta kai niitä on nyt maan pahamaineisimman naapuruston sisäänkäyntien tuntumassa. Mietittiin sitten, mitä kameralle lähiöstä tallentuu.

Yöllä näkyy ennen kaikkea katukissoja ja varmaan muutama itsenäisesti ulkoileva koira roskisten tuntumassa. Ja isoja rottia. Aamulla ennen auringonnousua ilmestyvät ensimmäiset ihmiset. Yhdet jäävät odottamaan bussia aivan valvontakameran eteen, toiset kävelevät juna-asemalle vähän matkan päähän. Sitten on vielä niitä, jotka odottavat tien pielessä kyytiä rakennustyömaalle.

Kun aurinko nousee, muutaman vanhemman herran joukko kokoontuu kadun alkupään rappusille istuskelemaan ja nauttimaan lämmöstä (talot ovat näin talvisin kosteita ja hyisiä). Vähän myöhemmin kameralle tallentuvat meidän koirat ja me. Samoihin aikoihin kadulle ilmaantuu vanhempia, jotka vievät lapsia kouluun.

Parturi avaa ovensa puoli kymmenen tienoilla. Se on suosittu, joten kadulla on aina väkeä odottamassa vuoroaan. Rappusilla istuu usein muutama tyyppi pyyhe harteillaan odottamassa hiusvärin vaikutusta.

Sitten on naapurin iäkkään Herra Tuin vuoro. Hän kävelee keskellä tietä hyvin hitaasti kävelykepin kanssa ostamaan lottokupongin ja juomaan maitokahvin. Muutaman kerran viikossa kuvaan tulee kaikkien vastaantulevien kanssa suustaan kiinni jäävä, karvalakkia pitävä kadunlakaisija. Postimies ei koskaan tule maanantaisin, vaikka hänen pitäisi. Tiistaista perjantaihin hän tekee kierroksensa puolen päivän aikaan.

Vähän ennen lounasaikaa naapuriravintolaa pyörittävän perheen vanhin poika on saanut pestyä ravintolan lattian ja raahaa ison grillin ja hiilipussin kadunlaitaan ja alkaa viritellä tulta. Sitten aamuyöstä töihin lähteneet naiset palaavat töistä, usein muutaman naisen ryhmässä rupatellen. Lapset haetaan koulusta kotiin. Isommat lapset kantavat painavan näköisiä reppuja ja maleksivat mäkeä hitaasti ylös.

Poliisit ajavat mäkeä ylös joko uhittelevana joukkona suuressa sinisessä autossa tai sitten siviiliasuissa pienessä kotterossa. Portugalin kehutun huumepolitiikan toteutuksen puutteet tallentuvat myös: juna-asemalla yönsä viettävät päihderiippuvaiset kulkevat ohi kaupitellen mitä ovat myytäväksi sattuneet löytämään. Monet ovat käyneet vuosien mittaan tutuiksi, joten kuulumisiakin vaihdetaan. Jotkut tekevät pientä korvausta vastaan palveluksia Cova da Mouran iäkkäämmille asukkaille.

Aurinkoisina päivinä naiset kulkevat myymässä syötävää: kakkua, munkkeja, keitettyä maissia ja kalapasteijoita. Guineabissaulainen herra myy torakkamyrkkyä, sim-kortteja, alushousuja ja sukkahousuja. Iäkäs, salamyhkäinen nainen kulkee hitaasti ylös vetäen perässään laukkua. Laukussa on erinäisiä terveyttä kohentavia yrttejä ja suitsukkeita.

Alkuillasta rakennustyömailta palaavat kotiin miehet maalitahraisissa housuissaan. Osa on pysähtynyt ensin juomaan oluen bussipysäkin lähellä olevaan kahvilaan. Lapset ajavat mäkeä alas pyörällä pelottavan lujaa vauhtia autoja väistellen.

Viimeisenä kadulla kulkevat joko me koirien kanssa tai kylän suosituin lukkoseppä-putkimies-sähkömies, joka polkee mäkeä ylös yllään talvihaalari jonka selkään on kirjoitettu hänen nimensä: Best Of.