Zen-loma vs. aktiiviloma

talo ranskassa

Syöty on, tälläkin lomalla.

Taas yksi kulttuuriero. Tosin tämä ei (taaskaan) liity maahan ja kieleen vaan luonteeseen ja lapsuudenperheeseen. Nimittäin lomailutyyli.

Lomia (ja lomanviettäjiä) on mun nähdäkseni kahdenlaisia: joko ollaan zen-lomalla tai sitten ollaan aktiivilomalla. Zen-lomalla mennään mökille / mummolaan / samalle leirintäalueelle / veneelle / samaan kohteeseen Kanarialla tai Thaimaassa ja sitten siellä vain ollaan ja tehdään niitä asioita, mitä siellä on tapana tehdä: uidaan, lämmitetään saunaa, tehdään kauppareissu, kävellään sitä samaa metsäpolkua (editoi Thaimaan-lomaan sopivat aktiviteetit).

Zen-loma muodostuu toistosta ja rutiineista, mutta sitä voi viettää udessakin paikassa, kunhan tarpeeksi nopeasti saadaan aikaiseksi tunne siitä, että näinhän meillä aina on tapana tehdä. Tekeminen ei myöskään saa olla mitään liian suurisuuntaista, zen-lomalla keskitytyään yksityiskohtiin ja nyansseihin; mustikoita on enemmän tänä vuonna, eilen vesi oli hitusen alempana, vastapäisessä talossa on pesty lakanapyykkiä. Zen-lomat on niitä mummolan kesiä jolloin oli aina lämmin ja maantien varresta poimittiin mansikoita.

Aktiivilomat on sitten niitä, joilla mennään aina uuteen paikkaan ja otetaan kaikki irti: kolutaan kaikki nähtävyydet ja museot, syödään jänniä ruokia ja kokeillaan riippuliitoa. Aktiivilomaa on helpointa viettää uudessa paikassa, mutta kauas sen ei tarvitse suuntautua, ja taitava aktiivilomailija onnistuu kehittämään elämyksiä ja aktiviteetteja kotonaankin: retki vieraaseen kirjastoon, opastuskierros kotikaupungissa, eväiden syöminen puistossa. Vaikka aika aktiivilomalla kulkee nopeasti, siihen mahtuu paljon, ja siitä riittää muisteltavaa vuosien päähänkin.

Mun lapsuudessa oli molempia lomia. Joka kesä mentiin pariksi viikoksi Sotkamoon vain olemaan, käymään uimassa ja kirjastossa, mutta joka kesä myös kierrettiin ympäri Suomea ja Eurooppaa näkemässä kaikki mahdolliset goottilaiset katedraalit ja modernin taiteen museot (ja kun Suomessa on goottilaisia katedraaleja vähänlaisesti, niin erilaisia karhunkierroksia sitten). Mutta aina lomalle suunniteltiin ohjelmaa, oli se sitten se kirjastokäynti tai Berliinin muuri.

Miehen lapsuudenperheessä on lähinnä harrastettu zen-lomia. Maalla ollessa käytiin katsomassa naapurin lehmiä, uimassa ja sateen jälkeen kerättiin etanoita. Vuoristossa käytiin katsomassa naapurin lehmiä, kävelyllä ja kerättiin karhunvatukoita.

ranskan loma place du vigan suihkulähde

Kaupungin suihkulähteet on myös hyviä päiväkävelykohteita.

Niinpä meidän lomat täällä Ranskan-mummolassa on hyvin vahvasti zen-lomia. Päivät täyttyy pitkälti siitä, mitä tänään syötäisiin. Mä olen vaatinut, että lapset on vietävä tontin ulkopuolelle ainakin kerran päivässä, joten usein nekin pääsee aamupäivällä kauppahalliin. Tai sitten käydään muuten vain kaupungilla kävelyllä, tai karusellissa (mä olen ilmoittanut, että joka päivä ei voida mennä), tai puistossa syöttämässä ankkoja, tai kirjastossa. Iltapäivisin sitten luetaan, leikitään terassilla tai katsotaan ranskalaista telkkaria.

Mä tiedän, että lapset tarvitsee lomallakin toistoa ja paljon ihan vain sellaista olemista. Mites niitä mummolan kesiä muuten muistelisi. Mutta kyllä nille musta vähän voi tarjota tekemistäkin, muuten loma sujahtaa ohi ihan huomaamatta, ja tuntuu, ettei taaskaan tehty mitään (niin, tämä siis pätee tietysti eniten muhun itseeni). Eli mä olen ruvennut pullikoimaan vastaan, ja olen googlaillut kaupungin kaikki loma-ajan aktiviteetit lapsille. Niinpä esikoinen on nyt osallistunut ”kullttuuriperintö ja värit” -työpajaan ja ”menneisyyden merikortit” -työpajaan. Kolmena päivänä on käyty kaupungin nuorisotoimen järjestämässä kesäurheilussa (trampoliineja ja polkuveneitä), tänään olisi tarjolla viininviljelytyöpaja ja ensi viikolla satutanssia.

Aktiivilomaileva lapsi

Aktiivilomaileva lapsi

Vinkkinä siis ainakin Ranskaan suuntaaville: kannattaa kysyä turistitoimistosta, millaisia työpajoja (ateliers) on lapsille tarjolla, koska niitä löytyy loma-aikaan melkoisesti ihan joka kylästä. Suurin osa on alakouluikäisille ja kaikki on tietysti ranskaksi, mutta aina sitä kieltä ei tarvitse osata niin älyttömän hyvin, vaan työpaja voi toimia kivana kielisuihkuna opintojen alkupuolella olevallekin.

loma ranskassa katedraali albi

Katedraalia on vaikea olla näkemättä näillä kulmilla, mutta käytiin sisälläkin.

Perinteisiä turistinähtävyyksiä me ei sen sijaan olla lasten kanssa koluttu. Kaupungin katedraali* me sentään käytiin katsomassa parin vuoden tauon jälkeen, mutta kiertämättä on niin Toulouse-Lautrec -museo kuin tämän vuoden ”ranskalaisten suosikkikylä” -kilpailun voittajakin. Mutta odottakaapa vain muutama vuosi, lapset, niin saatte nähdä.
Millaisia lomia te vietätte? Zen- vai aktiivilomia? Vai onnistutteko yhdistämään molemmat?

*1200-luvulta, maailman suurin tiilikirkko, Unescon maailmanperintökohde, Euroopan suurimpiin kuuluvat frescot, 800 000 kävijää vuodessa – nää ranskalaiset pikkukaupungit jaksaa aina vaan hämmästyttää mua.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Meidän lomat ovat varmaankin enemmän aktiivilomia. Ulkomailla käydessä tutustutaan paikkaan kunnolla eri kierretään erilaisia lapsiperheille sopivia nähtävyyksiä (esim. tiedekeskukset, toiminnalliset museot tms.) läpi. Lomakohteetkin ovat aina valikoituneet sen mukaan, että halutaan aktiivisesti nähdä ja kokea. Eli ollaan vietetty kaupunkilomia lähikohteissa (Tallinna, Pärnu, Tukholma, Kööpenhamina, Vejle, Legoland, tänä kesänä Tartto). Minusta tuntuisi vähän turhalta olla ulkomailla, jos elämä keskittyisi vain pieniin ympyröihin ja ajatukseen, että mitähän seuraavaksi syödään….Matkustelu on epäekologista ja haluan, että sitten otetaan myös kohteesta irti mahdollisimman paljon. Suomessa sitten on myös noita zen-päiviä paljon (mummolassa ja myös kotona). Zen-päivät vaan välillä ottavat myös hermoon lasten kanssa, kun he kuitenkin monesti kaipaavat jotain toimintaa. Eli ne eivät meillä ainakaan 9- ja 11-vuotiaiden lasten kanssa ole aina zenmäisiä omalta kannalta….

    Summa summarum: Itse tykkään siitä, että lomalla on aktiivisia päiviä ja sitten välissä zen-päiviä, jolloin vain oleskelleen ja laiskotellaan.

    • 1.1

      sanoo

      Meillä ongelma onkin ehkä siinä, että mulle Ranskan-matkat on ulkomaanmatkoja vaikka tutuissa paikoissa ollaankin, mutta muulle perheelle ne on vain mummolalomia. Ja muille ulkomaanmatkoille ei juuri tule lähdettyä kun aika ja rahat ei riitä. Mutta tämänvuotinen automatka on sitten se aktiivilomailun osuus.

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Minusta tuntuu, että lapsiperheen loma on yrittämättäkin enemmän aktiivi- kuin zen-loma…. Tai ainakin rajanveto on hankalaa. Veneilimme erääseen saareen, jossa telttailimme muutamia öitä. Päivät kuluivat uiden ja rannalla istuen, eväitä syöden ja ruokaa laittaen. Eli kehys hyvinkin zen, mutta nyt kotona hiekkaista kampetta purkaessa ja pyykätessä tuntuu, että takana on monta aktiivista päivää.

    Ehkä tää on luonnekysymyskin, koska mies lähti vielä kotoa käsin käyttämään osan lapsista uimassa ja ilmoitti olevansa valmis vaikka saman tien lähtemään asuntovaunureissuun perheen kera. Minä löin jarrut pohjaan. Toisaalta taas kun kuun alussa olimme vaunukierroksella Baltiassa, olin minä innokkain keksimään ja mahduttamaan päiviin muutakin kuin merenrannalla oleilua. Eli jos reissuun lähdemme, yritän keksiä jokaiselle jotain mukavaa. Tarkoittaa käytännössä uintia, muutamia nähtävyyksiä, jokin museo ja tiedepuisto, ravintolakäynti, eläintarha/seikkailu-/huvi-/vesipuisto, rakennusten/puistojen katselemista, leikkipuistoja. Näin on ollut muillakin reissuilla, että minä helposti odotan perheen suorittavan kanssani aktiivisen näkemis- ja kokemiskierroksen ja reissun jälkeen haluaisin vain kitkeä rikkaruohoja pihalla ja lukea kirjoja + lehtiä jäätelöä ja mansikoita syöden eli kunnon lepolomaa. Perhe taas viihtyisi reissussa enimmäkseen uima-asuissa ja olisi sen jälkeen heti valmis uuteen reissuun.

    Te saatte joka tapauksessa ranskanlomillanne paljon, olivatpa ne sitten zen tai aktiivi, kun oikeasti
    olette sisällä paikallisessa elämässä.

    • 2.1

      sanoo

      Niinpä, lapsiperheloman jälkeen tuntee kyllä usein olevansa loman tarpeessa. 😉 Saaressa telttailu kuulostaa kyllä ihanalta – mutta tosiaan aika työntäyteiseltä zeniltä. Me oltiin viime vuonna pari päivää rantahotellissa, josta ei poistuttu edes syömään, ja se oli ehkä lähinnä sellaista täyttä lepolomaa lasten kanssa. Mutta siinäkin on säätämisensä, kuljetetaan kamoja ympäriinsä, pidetään huolta ruoka-ajoista ja pesuista ja nukkumisesta, aina on jotain.

      Nää Ranskan-lomat on kyllä tosiaan hienoja siinä, että nähdään, kuullaan, koetaan ja opitaan paljon, vaikka vain sillä kauppareissulla.

  3. 3

    bleue sanoo

    Minun lomaan pitää kuulua tasaisesti kumpaakin. Muuten tylsistyy tai väsyy. Sitten monesti kesän aikana tulee tehtyä rästipuuhia eli arkea loman keskellä.

    • 3.1

      sanoo

      Mä aina kuvittelen tekeväni rästipuuhia, mutta yhtä rästissä ne on loman jälkeenkin – pitäisi lakata kuvittelemasta niin eivät stressisikaan.

  4. 4

    Vilijonkka sanoo

    Meilläkin mies on paremminkin zen-lomailija ja minä aktiivilomailija, mutta luulen että nämä ominaisuudet tasapainottavat hyvinkin toisiaan. Lupasin myös raportoida havaintoja telttaretkeilyn onnistumisesta, tässä siis tulee: Teltassa voi olla aika kuuma aamulla, jos sitä ei tajua pystyttää varjoon (kesällä aurinko nousee aikaisemmin kuin edes lapsiperhe…) Leirintäalueet ovat mukavia ja niissä on paljon leikkipaikkoja yms lapsille. Siksi telttailu ei ehkä ole hyvä yhden yön pysähdyksissä, koska matkaa ei pääse jatkamaan nopeasti, kun kaikki haluavat leikkiä ja uida. Jos on vähintään kaksi yötä samassa paikassa, ei tarvitse myöskään joka päivä purkaa ja koota telttaa. Ruokahuoltoa helpottaa se, että leirintäalueilla on keittiöt, mutta toisaalta tavaran määrää takaluukussa lisää se, että pitää olla omat keittiövehkeet mukana (teltan ja makuupussien ja makuualustojen lisäksi). Toisaalta vaatetta ei tarvitse niin kamalasti, koska on yleensä myös pesukoneet. Lapsille telttailussa on mukavaa se, että vaikka paikkaa vaihdetaan niin aina on se oma teltta ja makuupussi, johon käydä nukkumaan, eikä tarvitse ihmetellä kuka nukkuu missäkin sängyssä tms. Ekoina öinä pienimmäinen ei meinannut pysyä makuupussissa, vaan piti monta kertaa laittaa takaisin pussiin, mutta aika pian tottui nukkumaan siellä. Varsin hyvin saatiin nukuttua, mutta toisaalta aika väsynyttä porukkaa oli matkan loppuvaiheessa silti, joten ehkä hotelli- tms. majoitus on varmempi silloin, jos on vain yksi kuski ja pitkät ajomatkat päivittäin, kuten itsekin arvelit. Telttailua kannattaa silti kokeilla jos huvittaa, se on aika kivaa.

    • 4.1

      sanoo

      Kiitos raportista! Ton auringonnousun mä muistinkin kesäiseltä Ahvenanmaalta, illalla pystytettiin teltta kivasti varjoon ja aamulla ennen viittä herättiin tuskaiseen porotukseen. 😀

      Nää yhden yön yöpymiset on tosiaan lasten kanssa vähän hankalia, viime kesänä Albaniassa me oltiin joka paikassa kaksi tai kolme yötä, ja se toimi kivasti, ehti tosiaan tehdä kaiken mitä siinä yhdessä paikassa halusi (ja myös pestä pyykkiä).

      Meillä oli pienimmille tällä kertaa omat peitot mukana mökki yms. majoitusten varalta, ja se oli aika hyvä, vaikka sänky vaihtui, niin oli se oma tuttu peitto joka yö. Oma telttahan on melkein kuin oma koti, toimisi varmasti meilläkin rauhoittavasti.

      Väsyneitä mekin kaikki oltiin kotiin päästessä vaikka hotelli- ja perhemajoituksessa oltiinkin, ehkä se matkailu vain aina väsyttää. Mutta telttailu voisi olla kyllä tosi kivaa ihan sinällään, jos vaikka tekisi pienen kierroksen Ranskassa lyhyemmillä päivämatkoilla.

  5. 5

    sanoo

    Hei! Täällä uusi seuraaja ja toinen suomalais-ranskalaisen perheen äiti. Kyllä oli tuttua luettavaa, meillä myös anoppilassa vaan syödään ja alkuvuosina meinasin tulla hulluksi kun halusin käydä katsomassa paikkoja. Olen myös havainnut hyväksi nuo turistitoimistojen lasten vinkit, tänä kesänä löytyi Burgundin alueelle ihan oma lastentarjonnan esite, joka oli erittäin hyödyllinen. Ihanaa on myös, että kun lapset kasvaa niin ne voi välillä laittaa mummolaan ihan omalle lomalle (tekee todella hyvää kielitaidolle) ja voi itse käväistä vähän aktiivilomailemassa muualla puolison kanssa. Tänä kesänä kyllä kierrettiin 8 ja 13 vuotiaiden lasten kanssa aika paljon muutakin Eurooppaa ennen kuin päästiin Ranskaan ja zen-loma kuulostaisi nyt tosi hyvältä… 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Kiva kun löysit tänne! Ja mainio blogi sulla, täytyy tulla lukemaan oikein ajan kanssa.

      Tuolla Albissa myös olivat keränneet koko kaupungin kesän lastentarjonnan yhteen esitteeseen, mikä oli tosi kiva, siitä vain sitten bongailtiin joka päivälle sopivia eikä tarvinnut netistä selata niin hulluna kaikkia eri paikkoja. Ja mä niin odotan sitä, kun ne jätetään mummolaan keskenään… Sitä paitsi sehän kuuluu ranskalaiseen kasvatukseen 🙂 – kaikki kaverit lähettää jo kolmivuotiaansa pariksi viikoksi mummolaan, ja nyt kun ne rupeaa olemaan ekaluokkalaisia niin sen lisäksi ne pistetään erilaisille leireille. Mikä on tietysti ihan ymmärrettävää, kun lapsilla on pitkät kesälomat ja aikuisilla taas pitkät työpäivät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *