Yrittäjyys on…

Mä olen toiminut yrittäjänä kohta kaksi vuotta* (niin kuin viime viikolla jo kerroin kun listasin mikä tekee yrittämisestä kivaa). En ikinä ollut suunnitellut ryhtyväni yrittäjäksi, enkä mä vielä osaa oikein sanoa, pidänkö yrittäjyydestä tai pystynkö tai haluanko jatkaa sitä loppuelämääni – tai edes toista kahta vuotta.

Yrittäjäkollega** linkitti Facebookiin Åbo Akademin professorin ja kasvuyritysguru Alf Rehnin kolumnin, jossa tämä kritisoi sitä, että yrittäjyyttä tuputetaan kaikille. Rehnin mukaan yrittäjyys on vaikeaa, ja kaikista ei tosiaan siihen ole. Mä en siis myöskään vielä osaa oikein sanoa, onko musta yrittäjäksi. Viimeksi kirjoitin siitä, mikä yrittäjyydessä on kivaa. Mutta paljon on sitä vaikeaa, ja paljon on sellaista, mitä mä en osaa, tai missä mä en ole kovin hyvä – tai mitä mä en halua tai jaksa tehdä.

Näiden kahden vuoden aikana mä olen ärsyyntynyt useammin kuin kerran kaikista  yrittäjyyteen liitetyistä hehkutuslauseista, niistä millä yrittäjyyttä koetetaan kaupata. Suurin osa on mun mielestä ihan puppua. Mä mietin, voinko kirjoittaa tätä (ja olen miettinyt aiemminkin, miten kirjoittaa yrittäjyydestä). Koska yksinyrittäjänä kaikki mitä mä teen ja sanon, heijastuu mun ”yrityskuvaan”, ja senhän pitäisi olla mahdollisimman positiivinen. Valittaminen ja kritiikki ei luo sellaista hyvää pöhinää. No, mä kuitenkin uskon, että mun yrityskuvalle olennaista on se, että mä olen rehellisesti oma itseni ja kerron ajatuksistani. Ja mä toivon myös, että teksti löytää kanssayrittäjät, jotka ehkä voi samastua.

Näin mä olen kokenut yksinyrittämisen hassulla luovalla alalla.

1. Yrittäjänä saat tehdä sitä mistä nautit.

Joo toki. Sen lisäksi saat tehdä kaiken sen, mistä et niin nauti: hinnoittelun päättämisen, aikatauluttamisen, laskutuksen, kaikki tarvikehankinnat, loputtoman markkinoinnin – ja vielä siivouksenkin. Vaikka se tästä listasta onkin mun suosikki.

Yksinyrittäjänä toimiminen tarkoittaa aika pitkälti sitä, että luopuu yhteiskunnassa muuten yleisesti vallalla olevasta työnjaosta ja hoitaa kaiken mahdollisen itse. Ja ainakin mun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että siihen kaikkeen muuhun sälään menee todella paljon aikaa ja se tulee aika paljon huonommin tehtyä kuin jos sen tekisi juuri siihen erikoistunut ihminen. Mä käytän työajastani esim. tällä viikolla noin 5-6 tuntia filosofiakahviloiden vetämiseen ja niiden sisälllön suunnitteluun. Noin 25-30 tuntia mä käytän muiden (rahaa tuovien) töiden tekemiseen tai yrityksen pyörittämiseen muuten kuuluvaan hommaan.

Tähän liittyy myös:

2. Yrittäjänä saat olla oma pomosi ja tehdä työstäsi omannäköistäsi.

En mä halua tehdä laskutusta omannäköisesti. Mutta mulla ei ole varaa antaa sitä kenenkään muun tehtäväksi. Mä olisin tosi tyytyväinen sellaisessa yrityksessä, jossa mä olisin vastuussa luovan / filosofisen sisällön suunnittelusta ja osittain toteuttamisesta. Joku muu olisi sitten vastuussa firman taloudesta, markkinoinnista ja käytännön järjestelyistä. Mä voisin kyllä sitten vaikka pyyhkiä pöydät sormiväreistä, se ei ole se ongelma.

Mä en myöskään ole hyvä pomo, en ainakaan itselleni (tuskin muillekaan). Musta on kiva tehdä asioita omassa tahdissa ja oman pääni mukaan, mutta valitettavasti ne tulee paljon tehokkaammin tehtyä (ja tulee ylipäätään tehtyä), jos mä olen vastuussa jollekulle muulle tekemisistäni. On myös aika rasittavaa aina olla se, jonka pitää päättää, mitä nyt seuraavaksi pitäisi tehdä, mikä on oleellista. Mä teen vääriä päätöksiä joka päivä, monta, ja lisäksi vain saamattomuuttani jätän asioita roikkumaan tai kokonaan tekemättä.

3. Yrittäjänä päätät itse omat työaikasi.

No täähän riippuu ihan asiakkaista. Jos myyt jotain, minkä voit toimittaa asiakkaalle valmiina pakettina – on se sitten lehtijuttu, virkattu pipo tai nettisivut – niin sitten. Mutta jos myyt omaa läsnäoloasi asiakkaan kanssa, niin silloin asiakkaat päättää sun työaikasi. Yksi mun isoimpia ongelmia töiden suhteen on, että töitä olisi lähinnä iltaisin viiden jälkeen ja viikonloppuisin, eli juuri niihin aikoihin kun mä haluaisin olla kotona perheeni kanssa. Toistaiseksi olen ratkaissut tämän niin, että koululaisryhmien ja päiväkotien lisäksi olen töissä parina iltana viikossa ja lauantaiaamupäivisin, mikä on vielä ihan ok kompromissi, mutta se ei taas tuo tarpeeksi tuloja;  jostain pitäisi löytyä asiakkaita enemmän arkisin päiväsaikaan.

Mistä päästäänkin seuraavaan:

4. Digiaikana yrittäjä voi tehdä työtään missä tahansa.

No ei tietenkään voi, jos myy omaa läsänäoloaan asiakkaille. Tai sitten mä en vain ole ollut tarpeeksi rohkea ja lähtenyt Thaimaahan tekemään verkon kautta filosofiakahviloita Suomen räntäsateissa rämpivien lasten ja vanhempien iloksi.

5. Yrittäjänä voit vaikuttaa itse omaan tulotasoosi.

Kyllä. Tuloja tulee tasan sen verran kuin saat asiakkailta pyydettyä rahaa. Tai siis ei, koska niistä rahoista maksat tilat, välineet, verot, sosiaaliturvasi ja kaikki hommat joita et itse osaa tehdä (mun tapauksessa kirjanpidon). Mä olen pystynyt nyt pari kuukautta nostamaan 500€ palkkaa, mutta sen on pitkälti mahdollistanut mun viime kesäinen kokopäiväinen työ ihan muissa hommissa (laskutin työt yrityksen nimiin ja pistin säästöön). Filosofiakahvilat on parhaimmillaan maksaneet yrityksen muut kulut (mm. sen mun YEL-vakuutuksen). Käytännössä me siis eletään lähinnä miehen tuloilla ja mun muista hommista saamilla tuloilla.

Ja siitä YEL-vakuutuksesta. (Varoitus, nyt seuraa sitä yrittäjien ainaista valitusta.) Ei-yrittäjille tiedoksi, että mun yrityksen pitää siis lain mukaan maksaa mulle eläkekassaan vakuutusta. Niinhän kaikkien yritysten pitää.  Mutta vain itsensä työllistävälle se on oikeasti epäreilu, maksut on isot ja päivärahat ja tuleva eläke siihen verrattuna tosi pienet, huomattavasti pienemmät kuin käytännössä samalla tavalla itsensä työllistävillä maanviljelijöillä, toisen leivissä olevista palkkatyöläisistä puhumattakaan.

Mä maksan tällä hetkellä 220€ kuussa (tässä on aloittavan yrittäjän alennusta, heinäkuussa mun maksut nousee ja summa on noin 275€/kk). Tämä pitää siis maksaa joka kuukausi ihan riippumatta siitä, minkä verran yrityksellä on ollut tuloja siinä kuussa tai olenko mä voinut nostaa palkkaa.  Ja tämän summan maksamalla mun tuleva työeläkkeeni – 66 vuoden ja 4 kuukauden iässä, eli noin 30 vuoden työrupeaman jälkeen  – on 434€/kk. Laskin tässä nopeasti, että mun pitäisi olla eläkkeellä noin 248-vuotiaaksi, jotta saisin omani pois.  Jos mä nyt sairastuisin vakavasti – karenssi taitaa olla kaksi viikkoa, joten ne pari päivää, joilta jouduin viime viikolla perumaan työt vatsataudin takia ovat vain olleet tappiota firmalle – saisin päivärahaa 33€ arkipäivältä, siis 660€ kuussa. Toihan olisi kyllä enemmän kuin se mun nostama palkka.

No, siirrytääs seuraavaan hypetyslauseeseen:

6. Yrittäjänä autat asiakasta ratkaisemaan hänen ongelmansa – markkinointi ja myyminen on vain asiakkaiden auttamista.

Kyllä se vaan on myymistä vaikka sen miten päin kääntäisi. Mä luulen, että mun ongelmani myymisen kanssa liittyy myös erityisherkkyyden ”toisaalta-toisaalta” -piirteeseen. Mä ymmärrän ihan liian hyvin, ettei kaikki halua käyttää rahojaan mun juttuun. Koulussa opettamisessa on se hyvä puoli, että koululaitoksen markkinointi on hoidettu jo, viimeistään 60-luvulla peruskoulu-uudistuksen myötä. Asiakkaat on paikalla joka päivä ja niitä tulee uusia joka vuosi.

Miltä tää teistä kuulostaa – varsinkin yrittäjäkollegat? Tuttua? Vai onko jotkut ihan muut asiat teille vaikeita? Ja miltä kuulostaa ei-yrittäjän näkökulmasta?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*Mun yritys Leluteekki siis järjestää lasten filosofiakahviloita. Joo, luit oikein, lasten filosofiakahviloita, lisää voit lukea Leluteekin nettisivuilta.

**Jos kaipaatte graafista suunnittelijaa, niin kääntykää toki Ketokettu Designin puoleen. Mä olen tässä miettinyt, voiko ajatella, että ihmisen elämässä on asiat perustavalla tavalla hyvin, jos yksi sen ongelmista on, että se tuntee liian monta hyvää graafista suunnittelijaa.

Kommentit
  1. 1

    Anna sanoo

    Kuulostaa hyvin tutulta… Samoja asioita on tullut pohdittua! Opiskelin hyvin ja pitkään, sitten sain kolme lasta. Jotenkin vaan tuntui, että siinä vaiheessa olin jo niin tipahtanut kaikilta työmarkkinoilta, että jos vähääkään haluan tehdä omaa alaa (luovaa alaa) liippaavia hommia yrittäjyys on mulle ratkaisu. Ja ihan ite tän pähkäilin. Mutta nyt vasta (vuosi yrityksen perustamisen jälkeen) alan tajuamaan kunnolla mihin sitä on tullut ryhdyttyä. Vaikka perheessä ja suvussa on yrittäjiä. Oon ihan samaa mieltä, että liian ruusuista kuvaa annetaan ja liian helposti kehotetaan yrittäjäksi. Onhan se tavallaan helppo ja kiva ajatus, että kaikki työttömät työllistäisivät itsensä. sitä vähän sitten tipahtaa pois kaikista yhteiskunnan systeemeistä. Ja nää yrittäjän hankaluudet esim. yhteiskunnan tukiviidakossa koskee yrittäjän perhettäkin (yrittäjän tyttärenä ja vaimona). Just nyt tuntuu oikeastaan vähän hullulta et aloin yrittäjäksi sitten itsekin, olisihan sitä voinut vielä vähän tarkemmin näitä miettiä. mutta näillä mennään.

    • 1.1

      sanoo

      Jotenkin puhe yrittäjyydestä on musta useimmiten liioittelua suuntaan tai toiseen: joko se on tätä hypetystä tai sitten sellaista ”raadat päivästä toiseen yötä myöten” -tyyppistä. Ja siitä itsensä johtamisesta (ja sen vaikeudesta) ei musta tarpeeksi puhuta. Eihän kaikista olla leipomassa toimitusjohtajia – paitsi että yrittäjänähän sitä on sitten juuri oma toimitusjohtajansa. No, ainakin tässä viisastuu ja oppii kaikenlaista.

  2. 2

    sanoo

    Mähän elätän itseni palkansaajana, mutta kun työtehtäviin kuuluu se toisten ihmisten punttaaminen työnsyrjään kiinni niin yrittäjyyden mahdollisuudet tuntuvat lähinnä kusetukselta (jos karu kielenkäyttö sallitaan). Lähtiessään yrittäjäksi ihminen ottaa aivan valtavan suuren riskin ja valtiovallan puolelta yrittäjyyttä ja varsinkin yksinyrittäjyyttä tehdään todella vaikeaksi ja byrokraattiseksi.

    Toinen saman sektorin asia, johon olen ihan kuolettavan väsynyt on start up-maailma, jossa jokaista onnistunutta yritystä vastaan tuntuu löytyvän kaksi lähinnä pyramidihuijausta muistuttavaa yritystä.

    • 2.1

      sanoo

      Se tuntuu usein vähän epäreilulta, että miksi sen yhden ihmisen pitää kantaa se riski mikä siihen yrittämiseen sisältyy, jos se oikeastaan vaan haluaisi töitä. Eri juttu on, jos haluaa nimenomaan oman yrityksen ja lähteä sitä kehittämään, mutta jos perustaa yrityksen, jotta voi tehdä niitä samoja hommia mitä voisi tehdä palkkatyössäkin – ja siihenkin nykyään kannustetaan.

  3. 3

    sanoo

    Hyvä kirjoitus. Paljon, paljon tuttua. Entiseen palkkatyöhön verrattuna nautin siitä, ettei mun tarvitse herätä ennen kukonpieraisua sängystä ja olla fillaroimassa säällä kuin säällä anivarhain kohti työpaikkaa leimaamaan kellokorttia. Tykkään myöskin siitä, että työpäivät ovat pääasiassa lyhyempiä kuin aikaisemmin. Minulla tulee kurssi-ilmoittautumiset Holvi-verkkokaupan kautta, joten laskutustakin teen tällä hetkellä aika vähän. Mutta en todellakaan voi tehdä töitä vapaasti ties mistä aurinkorannoilta käsin vaan nytkin istun eräässä tanssisalissa ryhmien välitauolla odottamassa päivän viimeisen ryhmän alkamista. Verkkokursseja olisi tarkoitus alkaa suunnitella, jotta kaikki tulo ei perustuisi omaan läsnäoloon.

    Markkinointi ja myyminen on myös minulla vielä heikkous (ja vaikea on uskoa, että se vahvuudeksi muuttuisi….). Yel-maksu on syvältä ja kyllä sitä välillä miettii, että ne lomarahat olisi ihan kiva saada.

    Minun osaltani kaikki on koko ajan helpottunut eli kurssit ja luennot täyttyvät nyt jo suht kivasti ja kivuttomasti (tai jos eivät ihan täyty, niin ainakaan miinukselle ei mene), tiettyä tunnettuutta alkaa olla ja olen saanut koko ajan fiksattua töitäni siihen suuntaan, mihin haluan. Säännöllisistä iltatöistä haluaisin eroon ja siihen suuntaan olen koko ajan menossa. Itse uskon olevani yrittäjä vielä kahden vuoden päästä ja sen jälkeenkin. Mutta joo, ei tämä helppoa ole ollut ja lähinnä huvittaa ne laskelmat, mitä tein liiketoimintasuunnitelmaan….Aika optimistisia ne oli….

    • 3.1

      sanoo

      Sulla on kyllä hienosti homma mennyt eteenpäin koko ajan – ja varmasti menee jatkossakin. Kyllä mullakin kuvio on koko ajan parantunut, enhän mä muuten olisi jaksanut tätäkään kahta vuotta, mutta paaaaljon hitaammin kuin mitä mä ajattelin.

      Mä vertaan työaikoja opettajan työaikoihin, eli vaikka joustavampaa on nyt ja opettajana suunnittelut usein jää iltaan, niin tässä ei kuitenkaan sellaista merkittävää parannusta ole – varsinkaan lomien suhteen. 🙂 Opettajana sai edes työttömyyskorvausta kesältä, jos ei töitä ollutkaan, nytkin töitä on vaikea kesäksi keksiä, mutta eipä silloin sitten tule tulojakaan.

  4. 4

    sanoo

    Ai toisaalta-toisaalta on erityisherkän piirre? Ehkä mun on myönnyttävä olemaan myös erityisherkkä, niin moni asia näissä sun kirjoituksissa täsmää. (Pelkään myös, siitäkin taisit kirjoittaa joskus erityisherkkien piirteenä. Itse olen aina yhdistänyt hyvään mielikuvitukseen, mutta hetkinen: sekin taitaa olla erityisherkän piirre).

    Yrittäjyydestä en osaa sanoa mitään. Paitsi että olen itsekin vähän ihmetellyt sitä hehkutusta. Musta on ihanaa, että töissä on ihmisiä, joiden tehtäviin kuuluu siivous, toimitilojen vuokraneuvottelut, taloudenhallinta, lentolippujen osto. Muun muassa.

    • 4.1

      sanoo

      Sä olet niin erityisherkkä, turha pullikoida. 🙂 Joo, toisaalta-toisaalta liittyy siihen, kun ymmärtää molempia puolia. (Tosi huono ominaisuus yrittäjälle, mä olen ihan surkea päätöksentekijä.) Ja pelkääminen ja vilkas mielikuvitus tietysti myös.

      Onhan se tavallaan ja välillä kiva pitää kaikkia lankoja käsissään, mutta useimmiten on paljon niitä lankoja joista mä mieluusti päästäisin irti – tai jotka multa vaan on tippuneet tai kietoutuneet armottomaan umpisolmuun.

      • 4.1.1

        R- L sanoo

        Kyllä tosiaan tämä yrittäjäksi alkaminen ja sen hehkutus on aivan ylimitoitettua plussaa…..siinä on paljon, paljon sellaisia asioita joista ei puhuta mm.kaikki sosiaalinen puoli jopa lastenpäivähoito maksuista lähtien ja sairasloman päivärahat ja jopa opiskelevien lasten tuki asiat ja monta monta muuta…kyllä toimeentulon voisi helpommallakin saada,vaikka onhan vaakakupissa myös plus puolisoa asioita oikeasti ja silloin kun menee hyvin niin eipä mitään mutta aina se ei ole menestyksekästä ja sitten on aika heikoilla ja avunsaanti silloin on tosi vaikeaa. Kyllä neuvoisin kaikkia harkitsemaan tarkasti ja tsemppiä alkavalle yrittäjille.

        • 4.1.1.1

          sanoo

          Meillä myös nousi lasten päivähoitomaksut, kun kela laskee tuet YELin mukaan eikä todellisten tulojen mukaan – ja YEL taas on pakko pitää sillä tasolla, että sillä voisi edes teoriassa pärjätä, jos jotain kävisi. Nyt kun olen maksanut palkkaa itselleni, niin saatiinkin päivähoidon tuet sen mukaan, mikä oli kiva yllätys. Toiminimessähän tälläkään ei voi kikkailla.

  5. 5

    Anita sanoo

    Ehkä tuota filosofiakahvilaa verkossa voisi kuitenkin harkita? Joko suoraan lapsille tai sit niin että siinä oisi ”eväitä” aikuisille? Tai joku pelillinen juttu – peli joka ohjaa lapset filosofia maaimaan? Olen varmaan jo pari vuotta ollut tuomassa lapsiani filosofiakahvilaan (ideahan on loistava!), mutta ajat on hankalat (vaikka ymmärränkin kompromissisi asian suhteen) ja välimatkaakin on…

    Mulle taas tuo kaikki organisointi jne oheissälä olisi varmaan yrittäjänä erittäin ok, mutta se hyvä liikeidea ja sisällöntuottaminen antavat odottaa itseään… Ja nuo maksut ja verotus ja sosiaaliturvan loukut – tiedossa on ja ei kiitos.

    • 5.1

      sanoo

      Kyllä mä tätä aina välillä pyörittelen mielessä – ehkä pitäisi vain kokeilla, eihän se muuta ottaisi kuin vähän aikaa ja pohdiskelua. 🙂 Ja kiva, että olette kuitenkin periaatteessa olleet tulossa, kyllä se joku päivä vielä tapahtuu. 😀

      • 5.1.1

        sanoo

        Jos sä innostut tuosta verkkokoulutuksesta niin mä voin tarjota sparrausapua. Me ollaan töissä tehty nyt parin vuoden ajan verkkokoulutuksia Campwirella ja olen käynyt samalla alustalla järjestetyn Unelmakarttakirja-kurssin ja HIIT-treenejä eli tuo alusta taipuu aika moneen ja sen avulla kurssien pitäminen on todella kustannustehokasta. Toki verkkovalmennuksissa se dialogisuus pitää pohtia uusiksi, mutta sekin on lopulta yllättävän hauskaa Humak järjestää digitaalisesta nuorisotyöstä cMOOC-kursseja, joiden kautta olen itse ainakin saanut tuohon digitaaliseen dialogiin uusia ajatuksia.

        • 5.1.1.1

          sanoo

          Kiitos! Voi olla että hyvinkin tulen kyselemään vinkkejä. Campwire näyttää kyllä hyvältä, mutta aika kova kuukausimaksu siinä on.

Trackbacks

  1. […] Valitin tuossa yrittäjyyspostauksessa, että viikossa teen aika vähän varsinaisia filosofiakahvilahommia ja aika paljon kaikkea muuta. Mä olen ennenkin postannut viikko-ohjelmastani (täällä ja täällä), mutta joka viikko on kyllä aika erilainen. Tällä viikolla oli erityisen paljon kaikenlaista muuta hurvittelua ja töitä tuli tehtyä vähemmän kuin tavallisesti. Mitä mä sitten tällä viikolla olen tehnyt? […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *