Yrittäjät aina valittaa – paitsi tänään

Mä en olisi ikinä uskonut ryhtyväni yrittäjäksi enkä oikein vieläkään identifioi itseäni yrittäjäksi. Jos mun pitää sanoa ammattini, niin mä yleensä sanon, että olen koulutukseltani filosofianopettaja.*

Rupesin kirjoittamaan juttua yrittäjyyteen liitetystä hehkutuksesta, ja siitä miltä se todellisuus näyttää mun kohdalla. Kirjoitin jutun (ja ehkä julkaisenkin sen), mutta sitten mua rupesi ärsyttämään – koska mua ärsyttää, kun yrittäjät aina valittaa.** Yrittäminen on Suomessa tehty niin vaikeaksi ja verot on niin kamalat ja ihmiset ei ymmärrä ostaa kotimaista. Musta yrittämistä ei ole tehty ihan liian vaikeaksi (noin niin kuin papereiden puolesta) ja veroista kamala on vain arvonlisävero, joka on epäreilu tasavero. 24% on tosi paljon, eikä siinä mitenkään oteta huomioon, kenellä on varaa se maksaa (eikä kovin paljon sitäkään, mistä sitä maksetaan, ja esim. miten paljon se verotettava asia kuormittaa ympäristöä).

Heti rupesin valittamaan. Lopetan saman tien, ja kirjoitan vain niistä jutuista, jotka tekee yrittämisestä kivaa. En laita nyt siitä filosofiapuolesta tähän, vaikka se ehdottomasti on työssä kivaa, mutta se on sellaista, mitä mä voisin toteuttaa myös muuten kuin yrittäjänä. Mielelläni kuulisin myös kanssayrittäjien mielipiteitä, mikä teidän kohdalla tekee yrittämisestä kivaa?

Mulla niitä asioita on ainakin:

1. Asiakkaat

Niistähän yrittäjät usein myös valittaa, mutta lasten filosofiakahviloiden kävijät, sekä lapset että vanhemmat – eli mun asiakkaat – on ihan järestään tosi kivoja. Kävijöitä on kaikkinensa ollut varmaan reilu pari sataa, eikä joukkon mahdu yhtään huonoa kokemusta. Ikinä ei töihin lähtiessä tai sieltä lähtiessä ole sellainen olo, että eih, taas niitä urpoja (ja kaikki ihmisten kanssa töitä tehneet tietää, että niitä päiviä kyllä yleensä mahtuu joukkoon). Joskus voi olla villejä lapsia eikä kaikkien vanhempien kanssa synny sielunkumppanuutta, mutta verrattuna normaaliin opetustyöhön tai asiakaspalveluun mä olen ihan lottovoittaja.

 2. Mä teen työtä, joka ei aiheuta mulle huonoa omatuntoa.

Todella negatiivisesti ilmaistu, yleensähän hehkutetaan, että ”teen työtä jolla on merkitys”. Mä en usko, että lasten filosofiakahvilat pelastaa maailman (mutta mä en kyllä enää tiedä, mikä pelastaisi). Ne ei kuitenkaan aiheuta mitään pahaa kenellekään tai maapallolle, ja ne tuo edes jotain hyvää muutamien ihmisten elämään. Ihan hirveän moneen työhön liittyy jotain eettisesti epäilyttävää, jolta vähän joutuu sulkemaan silmänsä sitä tehdäkseen, vähintäänkin liittyen kulutukseen. Mutta filosofiakerhojen järjestäminen lapsille on kyllä sellaista hommaa, että mä voin seistä sen takana ilman kiemurtelua.

3. Mä voin tehdä osan hommista kotoa käsin, omassa tahdissani.

Mulle on aika tärkeää, että työpäivään sisältyy riittävästi hiljaisia ja rauhallisia hetkiä ja tällä hetkellä niitä on riittävästi – liikaakin välillä.

4. Mun työ on kaunista ja mä voin tehdä sitä kauniissa paikoissa.

Tosi triviaalia, mutta vaikuttaa omaan elämänlaatuun tosi paljon. Mun sotkuista kirjoituspöytää tai 4A:n luokkahuonetta ei ehkä kaikki kutsuisi kauniiksi, mutta ne on riittävän kauniita mulle.

Oliskohan se tässä. Jos mä nyt voin hyvällä omatunnolla siirtyä viimeistelemään sitä valitustekstiäni.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*Ja mun yritys on siis Leluteekki Oy, jossa yksinyrittäjänä järjestän lasten filosofiakahviloita – teen siis sitä filosofianopetusta yritystoimintana.

**Ehkä pahin julkinen esimerkki tästä valittamisesta on Suomen Yrittäjät. Mä en muutenkaan ole oikein samoilla linjoilla niiden kanssa – otetaan nyt vaikka viimeisin julkilausuma, jossa kehutaan hallituksen leikkauspolitiikkaa – miten helvetissä ihmisten ostovoiman suorat leikkaukset parantaa mun asemaa yrittäjänä, kysyn vaan? Mun asiakkaita on lapsiperheet, joiden käteen jäävät tulot on mm. lapsilisien leikkausten ja päiväkotimaksujen korotusten takia pienentyneet (niin kuin toki myös mun oman perheeni tulot). Luottoluokitus ja hintakilpailukyky ei siinä paljon lämmitä. Ja joo joo, kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen on tärkeää, jotta ne isot firmat, joissa ne mun asiakkaat on töissä (tai jotka maksaa niiden työt julkisella puolella) pystyy maksamaan niille palkkaa, jolla ne sitten ostaa multa. Mutta mä en silti usko, että lamasta noustaan kotimaista ostovoimaa leikkaamalla.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Jee, arvostan positiivista näkökulmaa! Itse en ole yrittäjä, puolisoni on. Voisin itsekin valittaa yrittäjän puolisona olosta vaikka kuinka paljon, mutta taidanpa matkia sinua ja miettiä siitä jotain positiivista. Näin hoitovapaalla ollessa ehdottomasti suurin plussa on se, että miehellä on edes toisinaan arkisin vapaata. Miten huippua onkaan puuhata koko perheen kesken jotain keskellä arkipäivää, kun muut ahkeroivat töissä. Toinen positiivinen näkökulma on, että minun on ehkä tavallaan helpompi hyväksyä miehen pitkät työpoissaolot, kun ajattelen ne oman yrityksen kehittämisenä, ei vain poissaolona perheen luota.

    • 1.1

      sanoo

      Siinä on tosiaan ihan luksuksen tuntu, kun voi pitää arkivapaata. 🙂 Ja niinhän se tosiaan on, että se kaikki työ on siihen omaan hommaan, eikä jonkun muun työnantajan pottiin – monestihan ihmiset tekee palkkatöissäkin pitkää päivää ja matkoja.

Trackbacks

  1. […] olen toiminut yrittäjänä kohta kaksi vuotta* (niin kuin viime viikolla jo kerroin kun listasin mikä tekee yrittämisestä kivaa). En ikinä ollut suunnitellut ryhtyväni yrittäjäksi, enkä mä vielä osaa oikein sanoa, […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *