Yrittäjä-äidin työviikko 47

yrittäjyys

Näitäkin aiheita viikosta löytyi.

Ihmisethän aina sanoo, että niiden työssä parasta on se, kun yksikään päivä ei ole samanlainen (jännää muuten, että tän kommentin voi kuulla ihan mistä tahansa työstä). No, ei ole mullakaan yrittäjänä, mutta suoraan sanottuna välillä voisi olla ihan kivaa, jos illalla olisi ilman kalenterin tarkistamista ihan selvillä, mitkä seuraavan päivän kuviot on. Viikko on aika pirstaleista luovimista eri ryhmien, niiden suunnittelun, erilaisten paperihommien ja sekalaisten sivutöiden välillä.

Mutta onhan mun päivissä – ja viikoissa – toki toistuviakin elementtejä.

Maanantai Aamupäivällä oli tämänsyksyisen MLL:n Tanssitan vauvaa -ryhmän viimeinen kerta – mähän siis tanssitan esikoisen vauvanukkea, eli olen ryhmän vetäjänä. Viimeisen kerran kunniaksi istuttiin vielä nyyttärihengessä herkuttelemassa tanssien jälkeen vähän tavallista pidempään.

Iltapäivällä tein sivuhommia ja kirjoitin blogipostausta.

Tiistai Aamulla pistäydyin kirjastossa, apteekissa ja kaupassa, valmistelin koululaisten filosofiakahvilan ja kirjoitin ja lähetin Leluteekin uutiskirjeen (sen voi tilata tuosta postauksen alaosan laatikosta). Lounaan jälkeen kiirehdin Käpylän kirjastolle, jota käytettiin kuvauspaikkana, kun kerroin lasten kanssa filosofoinnista lukion uuden filosofiankirjan digiaineistoon.

Iltapäivällä oli sitten koululaisten filosofiakahvilan vuoro, lapset oli innoissaan kun välipalana oli pullaa. Luin yhden Pandan zen-tarinoista, ja etsittiin siitä aiheita ja kysymyksiä, joista ensi kerralla valitaan keskustelunaihe. Mahdollisia keskustelunaiheita on esimerkiksi:

  • Mitä on väkivalta?
  • Miksi kaikki eivät ole onnekkaita?
  • Onko pakko olla ystävällinen?
  • Olenko minä onnellinen?
  • Kuka on rikas?
  • Kenellä on epäonni?

Illalla oli vielä tapaaminen Filo ry:n tiimoilta ensi vuoden koululaisten kerhojen suunnittelemiseksi – onneksi meillä kotona, joten ei tarvinnut lähteä enää mihinkään.

Keskiviikko Aamulla istuin ensin hetken kirjastossa tekemässä sivutöitä, sitten suuntasin filosofoimaan kahden viskariryhmän kanssa. Tavaroiden lajittelu kiinnosti ja siinä vierähti aikaa, mutta ehdittiin myös lukea satu, jossa lapset koettavat päättää, miten saada selville, onko aikuisten pelkäämä luola oikeasti vaarallinen.

Iltapäivällä oli koululaisten Sokrates-kerho Käpylän kirjastossa. Tunnelma oli vähän levoton, mutta hyvästä tuurista ja siitä, mitä se oikein tarkoittaa saatiin keskustelua aikaan.

Illalla viimeistelin blogipostauksen ja julkaisin sen.

Torstai Aamulla oli vuorossa kaksi isoa eskariryhmää, toinen oli jaettuna puoliksi, mikä oli hyvä, koska kyselyleikit ja ystävällisyydestä keskustelu sujui paremmin pienessä ryhmässä.

Iltapäivällä kävin vielä kaupassa hankkimassa piparitarvikkeita ja suuntasin sieltä suoraan Opetushallitukseen, jossa oli Unescon filosofianpäivän kunniaksi palkintojenjakotilaisuus filosofisessa kirjoituskilpailussa menestyneille koululaisille. Filo ry:n puolesta leikitimme osallistujia tilaisuuden puoliajalla. Tehtävänä oli mm. valita kolmesta vaihtoehdosta:

  1. Tulisin itse täyteen paiseita
  2. Kaikki muut ihmiset näkisivät pahoja unia joka yö
  3. Kaikki ihmiset osaisivat puhua vain ilkeästi

Arvatkaa, mikä sai eniten kannatusta?

Tilaisuuden jälkeen suuntasin kotiin, ja ehdin vielä tehdä sivuhommia sillä aikaa kun mies vei lapset muskariin.

Perjantai Lapset vietyäni tulin kotiin ja käytin aamupäivän sivuhommiin. Lounaan jälkeen lipsahtikin haahuiluksi, ja niinpä lauantain piparifilosofiakahvilan valmistelu jäi iltaan, kun olin hakenut lapset kotiin.

Lauantai Aamuyhdeksältä oltiin koko perhe Töölössä valmiina avaamaan Ravintolapäivän piparifilosofiakahvila. Päivä meni iltapäivään saakka pipareiden merkeissä, vaikka välillä oli hiljaisempaa – silloin tietysti omat lapset halusivat leipoa ja koristella.

Illalla oli tarkoitus mennä Oopperaan katsomaan Pientä merenneitoa, mutta esikoinen olikin kipeänä, ja niinpä jäätiin kaikki kotiin. Olin ihan poikki, enkä ottanut töitä esiin ja vasta myöhemmin huomasin, että olisin voinut mennä Filon kokoukseenkin, johon osallitumisen olin baletin takia perunut. No, olin itsekin nukkumassa yhdeksän aikaan, mikä teki kyllä hyvää.

Sunnuntai Päivä on kulunut pitkälle iltapäivään sivutöitä tehden – ja nyt kirjoitan sitten blogia. Illalla taidan pitää koneen kiinni.

Ja huomenna aloitetaan taas alusta. Ikävä kyllä mä tiedän jo nyt, että huomisen ohjelmaan kuuluu iloisten vauvojen sijasta laskujen tekemistä ja reskontran ihmettelyä.

Miltä teidän viikko näyttää? Onko jokainen päivä erilainen?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Huh, ihanan vaihteleva viikko! Minun työpäiväni ovat tosi vaihtelevia myös, tällä hetkellä tosin pitkälti kirjoituspitoisia. Joinain päivinä keskityn kuvaamiseen, sitten on niitä päiviä kun pitää tehdä maailman tylsimpiä paperihommia. Rakastan vapautta, joskin eniten tässä yrittäjyydessä harmittaa se, ettei oikein sellaista perhevapaa-aikaa enää ole. Tai on, mutta se saattaa keskeytyä yllättäen, koska työt tulevat päälle.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Joo, mäkin käytin tänään aamupäivän reskontran setvimiseen ja tilintarkastuspapereiden läpikäymiseen, jihuu. 🙂 Mutta ihan fiksua olisi kyllä enemmänkin niputtaa samanlaisia hommia yhteen, niin niitä saisi tehtyä tehokkaammin, eikä päivät olisi sellaista silppua, jossa joutuu hyppimään hommasta toiseen. Mä en myöskään oikein osaa pitää kunnolla vapaata, sitäkin olisi hyvä niputtaa yhteen vähän enemmän. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Mun työpäivät ovat aika vaihtelevia, ja rakastan sitä. Mutta vain siksi, että niitä ympäröi vakituisen työsuhteen sturuktuuri, jota rakastan erityisen paljon.

    Työskentelen alalla, jossa moni on yrittäjä tai friikku. Ihan omasta halustaan. Itselleni taas yrittäjyys olisi jotenkin kamala painajainen ja tyyliin viimeinen vaihtoehto, jos ei mitään muita töitä olisi. En tiedä, miksi kammoan ajatusta niin paljon. Arvostan vapautta työssäni – sitä kyllä on. Mutta arvostan myös työnantajan mun puolestani hoitamia juttuja. Ja vakituisen työn mukanaan tuomia vakituisia asioita kuten työPAIKKA, työaika, työterveyshuolto, työsuhde-edut (palkat on meillä aika pieniä), vuosilomat sekä liikunta- ja kulttuurisetelit. Ja työyhteisöä, työkavereita.

    Tunnen itseni aina jotenkin vähän nuhujuiseksi ja vanhanaikaiseksi, kun sanon näin. Mutta tällainen olen.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Mä olin myös sitä mieltä, että en ikinä haluaisi yrittäjäksi – kunnes sitten sain idean ja halusin lähteä toteuttamaan sitä. Arvostin suuresti ison työnantajan tarjoamia etuja, ja pienikin tarjoaa esim. just sen työajan, -paikan ja -kaverit. Hmm, mä taidan kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa, eli kiitos aiheesta!

      • 2.1.1

        sanoo

        Kirjoita! Aihepiiri nimittäin kiinnostaa tosi paljon, vaikka yrittäjyys varsinisesti ei.

        Jäin itse asiassa tuon kommenttini jälkeen miettimään, että mua vähän häiritsee tämä oma asenteeni (tai pelostakin voisi puhua). Tulee sellainen fiilis, että mulle olisi ihan OIKEIN joutua tai päätyä tilanteeseen, jossa mun pitäisi kohdata tuo free-yrittäjyys-kammoni. Tekisi varmasti hyvää huomata, että sellaisestakin voisi selvitä ja jopa nauttiakin.

        Olen nääs vähän tällainen tylsä mukavuusalueella kököttäjä. Tiedostan kyllä, että uusiin tilanteisiin joutuminen ja itsensä haastaminen olisi välillä ihan terveellistä. 🙂

        • 2.1.1.1

          Emilia sanoo

          Mutta entä jos sitten et nauttisikaan, vaan se olisikin oikeasti kamalaa? Sitten pitäisi vielä soimata itseään siitä, että ”olisihan mun pitänyt tietää.” Vaikka useimmiten on kyllä vaikea sanoa, mitkä omista kammoista on jotenkin ”oikeita” ja mitkä on vain sitä, että omalla mukavuusalueella on – no, mukavaa.

          • 2.1.1.1.1

            sanoo

            Sitten voisin nyökytellä, että ”no niin, olisihan tää pitänyt arvata, mähän sanoin”. Ja että ”jaa, jaa, kyllä sitä jo tähän ikään mennessä tuntee itsensä, kannattaisi vaan uskoa sisäistä ääntään”. 🙂

  3. 3

    sanoo

    Tätä lukiessani rupesi pikein harmittamaan, että en mitenkään pysty raahaamaan omaa ekaluokkaani sun filosofiakahvilaan. Olisi aika makeeta toteuttaa heidän kanssaan joku intensiivioprtusprojekti aiheesta. Vaikja kyllähän noita ajattelutaitoja ihan muutenkin pitäisi opettaa koulussa. Oletkos muuten ajatellut kirjoittaa aiheesta opeille opasta..? *vinkvink*

    • 3.1

      Emilia sanoo

      Meillä on tuon Filo-yhdistyksen kanssa tarkoitus saada kouluvierailuja aikaiseksi ensi vuoden puolella, eli silloin filosofiakahvilat raahautuvat luokkiin. 🙂 Ja kyllä, olen miettinyt opasta aiheesta, mutta sitten pitäisi vain päästä mietinnän tasolta eteenpäin… Suomeksi löytyy teroiaa lasten kanssa filosofoinnista jonkun verran, ja aikaisemmin oli Matthew Lippmanin käytännönläheisiä opettajan oppaita ja niihin kuuluvia lasten kirjojakin, mutta niistä on painokset loppu. Että ehkä sellaisen mentävä aukko olisi. 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *