Yön hiljaisina hetkinä

Kun lapsi ei nuku

Hyvää yötä, nuku hyvin!

Viime yönä tuli taas valvottua. Silloin kun jaksan, mä olen koettanut lohduttaa itseäni sillä, että en varmasti ole ainoa vanhempi, joka juuri nytkin valvoo lapsensa kanssa.

Kun oli itse lapsi, oli hienouden huippu jos sai valvoa myöhään. Nuorena sitä saattoi valvoa koko yön tai nukkua kummallisissa pätkissä. Sitten tapahtui jotain (ja ei, sen nimi ei voi sentään olla keski-ikäistyminen), ja yhtäkkiä hyvin harvat asiat tuntuivat valvomisen arvoisilta. Ja sitten sitä tuli raskaaksi. Kummallisissa pätkissä nukkuminen sai aivan uusia ulottuvuuksia. Tämä on se jokaisen itseään kunnioittavan lapsiperheblogin unenpuutepostaus.

Mä tarvitsen paljon unta. Ja mä olen huonouninen kolmen lapsen äiti. Meidän kaikki lapset on unikoulutettu ja ikäänsä ja lukumääränsä nähden nukkuu hyvin ja paljon. Mutta niiden iän ja lukumäärän aiheuttamat rajoitukset ei silti aina kohtaa mun unentarpeeni kanssa. Tämä on teille kanssavanhemmat, jotka silmät kirvellen olette jakaneet valvotut yöni:

–         sinulle, joka heräsit yöllä pissahätään ensimmäistä kertaa vuosiin

–         sinulle, joka jouduit heräämään kääntääksesi ensin mahan ennen kuin pystyit kääntämään kylkeä

–         sinulle, joka hätkähdit hereille painjaisesta jossa olit hukannut vielä mahassasi olevan vauvan

–         sinulle, joka kuuntelit viereisestä synnytyssalista kuuluvaa karjuntaa

–         sinulle, joka koitit seitsemättätoista kertaa ujuttaa rintaa kitisevän vauvan suuhun

–         sinulle, joka kannoit itkevää vauvaasi ympäri ympäri ympäri

–         sinulle, joka säpsähdit kuuntelemaan vauvan hengitystä

–         sinulle, joka istuit imettämässsä, koska makuultaan se ei onnistu

–         sinulle, joka odotit maitopullon lämpenemistä

–         sinulle, joka koetit tähdätä nuhasumutetta rimpuilevan vauvan nenään

–         sinulle, joka päätit olla odottamatta aamuun asti

–         sinulle, joka etsit pudonneen unilelun viidennen kerran

–         sinulle, joka koetit tassutella lastasi takaisin uneen

–         sinulle, joka vaihdoit märkiä lakanoita pimeässä

–         sinulle, joka koetit vakuuttaa ettei noitia ole olemassa

–         sinulle, joka hieroit kasvukipuista jalkaa

–         sinulle, joka odotit ison lapsesi avaimen rapinaa ovessa

–         ja myös sinulle, joka vain katselit nukkuvaa lastasi, vielä hetken, siinä sylissäsi

Nukutaan sitten ensi yönä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Voinen käyttää tätä aineistona ”Mikä kaikki äitiä itkettää” -tekstiin. Itsehän en voi tätä lukea enää lainkaan kun rupeaa itkettämään, mutta mä olenkin siis nukkunut huonosti.

  1. 2

    Laura Sadinsalo sanoo

    No tirahti 🙂 Ja olen myös nukkunut huonosti.Hyvin nukuttujen öiden jälkeen luulisi jaksavan pari huonoa,mutta ei se niin mene.Velkaa on jo liikaa. Mutta nyt ainakin todella osaa arvostaa niitä öitä,jolloin kaikki nukkuvat ja aamulla katsotaan kelloa vielä hiljaisessa talossa.Ei voi olla totta! Se on puoli seitsemän! Ihanaa kun sai nukkua pitkään.

    • 2.1

      sanoo

      Aamen. Ruotsalaisilla on tälle termi ”sovmorgon”, tosin en tiedä, onko se alunperin alkanut jo puoli seitsemästä, mutta kyllä tänne kelpaisi.

    • 3.1

      sanoo

      Näin. Kun herää siihen, ettei voi liikahtaa, kun molemmilla puolin on lapsi vastassa ja odottaa sitä, että raaskisi / jaksaisi tehdä tilanteelle jotain.

  2. 4

    sanoo

    sinulle joka heräät käsi tai jalka (tai molemmat) suussasi, kissa tyynylläsi, toinen päälläsi ja huomaat omistavasi 20cm siivun täysmittaisesta parisängystäsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *