Vieraiden kielten osaamisen ilosta

vieraiden kielten osaamisen ilosta

Tänä syksynä yksi kivoimmista asioista on ollut ruotsin puhuminen. Se on ollut myös yksi raskaimmista asioista, varsinkin ensimmäiset pari kuukautta oli yksinkertaisesti tosi väsyttävää toimia kahdeksan tuntia päivässä vieraalla kielellä (tai seitsemän tuntia kolmekymmentäyhdeksän minuuttia, mikä on mun virallinen työaikani). Senkin jälkeen on ollut ärsyttävää hakea sanoja, tyytyä kummallisiin kompromisseihin, tehdä virheitä, olla ymmärtämättä osaa kollegoiden jutuista ja kuulostaa itse kankealta pöljältä. Mutta niissä hetkissä kun ymmärtääkin vitsin samaan aikaan toisten kanssa, osaa valita idiomaattisen ilmauksen, tavoittaa oikean rytmin ja intonaation ja onnistuu kuulostamaan omalta itseltään mutta toisella kielellä – niissä hetkissä on aivan omanlaisensa hehku ja riemu.

Kuulostaa tosi kliseiseltä, jos sanoo, että työssä parasa on se kun saa oppia uutta. Samoin se, että vieraiden kielten puhuminen avaa oven uuteen kulttuuriin. Mutta ei auta kuin olla kliseinen, päiväkotielämän opettelun lisäksi mä olen saanut oppia paljon länsihelsinkiläisestä suomenruotsalaisuudesta – ei kuulosta kovin eksoottiselta, mutta se on ollut yllättävän jännää ja ilahduttavaa.

Joululoman aikana kieli on taas vaihtunut ruotsista ranskaksi. Ranskalaisten kanssa mulla on aina olo, että mitä enemmän mä niiden kanssa vietän aikaa ja mitä enemmän niistä tiedän, sitä vähemmän mä niitä ymmärrän, mutta mä oletan että tämä on sellainen ihan normaali epistemologinen harha.

Ihmiset olettaa usein, että koska mä puhun useampaa kieltä sujuvasti niin mä olen ammatiltani kääntäjä tai kielten opettaja. En ole. Mä voisin tehdä töitä käyttämättä juuri lainkaan muita kieliä kuin suomea (jos siis olisin suomenkielisessä päiväkodissa tai koulussa). Vieraiden kielten osaaminen on sellaista sivistystä, minkä arvoa on vaikea mitata, mutta jolla mun mielestä on valtavasti arvoa. Ja sitten on tietysti ne ihan itsekkäät riemun hetket joita se tarjoaa.

Mihin te blogin lukijat käytätte kielitaitoanne?

p.s. Kuvassa esiintyy siis joululomalukemista neljällä kielellä, siksi se liittyy juttuun.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Sampo Makkonen sanoo

    Olisi varmaan hienoa osata muita kieliä, mutta luulen, että aivokapasiteettini ei riitä muuhun kuin suomen kieleen. Olen aina tuntenut kielten opiskelun erittäin raskaaksi, sen sijaan matemaattiset aineet ovat olleet vahvuuteni. Miksi siis en voisi keskittyä vahvuuksieni parantamiseen, miksi pitää lyödä päätä seinään ja turhaan. Olen nyt ollut työtön neljä vuotta, vaikka väitän olevani maamme huippu alallani(mm. tekoäly etc.). Työnantajat vaativat englannin kielen taitoa, joka minulta puuttuu. Olen ihmetellyt, miksi minun pitäisi osata englantia, kun yliopistot on täynnä työttömiä englantilaisen filologian opskelijoita ja niilden tulotasokin on aikas vaatimaton. Päteviä tulkkeja ja kääntäjiä maa on täynnä, siispä ei kaikkien tarvitse kieliä osata.
    Vai miten on blogin luijat?

    • 1.1

      sanoo

      Suomessa tosiaan usein edellytetään kielitaitoa vähän turhaankin (myös suomenkielen taitoa). Tosin jos työ edellyttää kommunikointia ulkomaille, niin joka kerran kääntäjän kautta meneminen hidastaa ja nostaa työn hintaa melkoisesti.

  2. 2

    Человек sanoo

    ”Vai miten on blogin luijat?”

    Mä olen venäjän opiskelija, joka lukee sivuaineinaan muitakin kieliä, enkä neljässä vuodessa ole hoksannut, miksi vieraiden kielten osaaminen on rikkaus. Äidinkielen osaaminen epäilemättä on, koska siinä voi saavuttaa uusia todellisuudentasoja kielen välityksellä, mutta vieraat kielet säilyvät aina vieraina kielinä, vaikka niitä kuinka opiskelisi ja harjoittelisi. Aikuisiällä opiskelluista kielistä jää väistämättä puuttumaan tunne ja palo. Veikko Huovista voi lukea vain äidinkielellään. Ulkomaisiin samantyylisesti ilmaiseviin kirjailijoinin ei pääse käsiksi.

    Vaikka minustakin saattaa tulla opettaja, niin silti olen sitä mieltä, että kieltenopetusta pitäisi karsia. Suurimmaksi osaksi se on täysin hukkaan heitettyä aikaa. Opiskelkoot sitä ihmiset, jotka opiskelusta viehättyvät ja joilta se sujuu, mutta monien kielten sijaan kannattaisi opiskella esimerkiksi matematiikkaa. Sen huomaa siitä, kun seuraa poliittista keskustelua. Äänestäjien käsitykset perusmittasuhteista ja syy- ja seuraussuhteista ovat puuta heinää.

    • 2.1

      sanoo

      No nyt mä jäin kyllä ihmettelemään, miksi sä opiskelet kieliä. 😉 Musta on huomattava kyllä että ihan samalla lailla kuin matikan opiskelulla on (muun hyvän lisäksi) aivoja kehittävä vaikutus, niin on kielten opiskelullakin. Ja mä väitän myös, että kielten opiskelu, jo aika alkeistasolla, auttaa ymmärtämään maailmaa ja ihmisiä eri tavalla kuin vaikka matikan opiskelu (mutta aika samalla tavalla kuin kirjallisuus).

      • 2.1.1

        Человек sanoo

        ”No nyt mä jäin kyllä ihmettelemään, miksi sä opiskelet kieliä.”

        Ne ovat olleet mulle aina superhelppoja, kun taas matikasta en ole ymmärtänyt hölynpölyä. Jos matikka olisi sujunut, olisin opiskellut liikennelentäjäksi.

        Lisäksi kiinnostaa Venäjä ja kaikki länsivastaisuus. Kannatan länsimaisesta järjestelmästä ja sen arvoista luopumista. Venäjän kieli on yksi väline tukea tällaista identiteettiä ja maailmankuvaa.

  3. 3

    Rafi sanoo

    Moi,

    Olen myös huomannut, että kun rupea työskentelemään vieraalla kielellä, on illalla hirveän väsynyt! Kyllä se vaatii, että aivot ovat päällä koko ajan. Ei voi toimia ”automaattisella tavalla”, alussa ainakaan.

    Mielestäni vieraiden kielten oppiminen ja puhuminen avaavat oven uuteen kulttuuriin. Se on jännä, miten se kulttuuri tulee väistämättä, kun oppi kieltä. Jopa sanat ja kielioppi liittyvät kulttuuriin.

    Vitsit ovat kyllä vaikeimmat vieraalla kielellä. Sen takia, kun se vaatii hyvää kielen osaamista ja kulttuurin tuntemusta. Ja jokaisessa maassa on kuitenkin vähän erilainen ”huumori”. Pitää tottua siihen.

    Minulla on tavoite oppia ruotsia, joskus kun ehdin. Olen tutustunut ruotsin kieleen vasta Suomeen tultuani ja se vaikuttaa mielenkiintoista. Aika vain puuttuu 🙂

    Hyvää Ranskan matkaa! Mekin ollaan Ranskassa tänä jouluna ja huomaan, että oma äidinkielen tasoni on laskenut, kun puhun sitä niin vähän aikuisten kanssa…

    • 3.1

      sanoo

      Hyvää lomaa teillekin! Mun ranska on myös vajonnut sellaiseksi ”keittiöranskaksi”, arjessa pystyy puhumaan, mutta jos pitäisi puhua tai kirjoittaa mitään vaativampaa niin tuntuu, että mitään ei löydy.

      Ruotsi on muuten ranskan pohjalta ihan helppo nakki (ainakin suomeen verrattuna 🙂 ), indoeurooppalainen kieli kuitenkin ja lainasanoja on paljon.

  4. 4

    Vilijonkka sanoo

    Uskon kyllä tuohon, että kulttuuriin pääseen kielen kautta kiinni, mutta siihen tarvitaan joko omaa harrastuneisuutta tai asumista ko. maassa/työskentelyä ko. kielellä, millään ”lukioranskalla” ei sinällään vielä oikein saa irti muuta kuin että selviää junalipun ostamisesta tms. Itsellä ei oikein tahdo harrastuneisuus riittää ja huomaan että kielitaito rapistuu aika nopeasti, jos sitä ei päivittäin tarvitse käyttää. Pitäisi yrittää lukea paljon tai katsoa elokuvia tms. jotta saisi kuulla sitä ”elävää” kieltä joka on ihan eri tavalla nautinnollista kuin perinteinen kielen ”opiskelu”. Tottakai sitä tuntee itsensä vieraalla kielellä usein aika tyhmäksi, mutta sitten kun jossain kielenkäyttötilanteessa oivaltaa jonkun kielellisen jutun niin se tunne on ehkä jotenkin verrattavissa siihen, kuinka lapsi oppii kieltä, joku riemastus siinä tulee eri tavalla kuin jos asia olisi selitetty jossain oppikirjassa. Tuntuu että oppii jotain uutta siitä, miten ihmiset ajattelevat eri tavalla asioita. Samoja oppimisen kokemuksia tietysti saa myös vaikka keskustellessa omalla äidinkielellään eri tavoin ajattelevien tai eri lähtökohdista olevien ihmisten kanssa. Eli vastaus kysymykseen, mihin käytän kielitaitoani: valitettavan vähän tällä hetkellä mihinkään, mutta mieluiten kommunikointiin ihmisten kanssa, oli se sitten kirjallisuuden kautta tai oikeassa elämässä. Ja huumori on mielestäni tärkeää juuri siksi, että se usein perustuu asioiden ”toisin näkemiseen” eli naurattaa juuri siksi, että yllättyy ja joutuu ajattelemaan eri tavalla.

    • 4.1

      sanoo

      Mun yksi hienoimpia kielenoppimiskokemuksia on, kun Ranskassa vaihto-oppilaana ollessa sain sanottua kaverin vielä puhumattomalle 1,5-vuotiaalle pikkuveljelle ”anna kenkä minulle” – ja se antoi sen kengän! (Oli muistaakseni kiikuttamassa sitä vessaan tai johonkin muuhun epäsopivaan paikkaan.) Mä olin vielä ihan kielipuoli ja se ei puhunut vielä mitään, mutta me onnistuttiin kommunikoimaan.

      Mä olen aina oppinut kieliä parhaiten juuri lukemalla kirjoja tai käyttämällä kieltä ihmisten kanssa, mutta siihen olen saanut pohjan koulusta. Koulun kielten opiskelu ei vielä avaa kulttuuria kovin paljon, mutta ehkä hitusen – ainakin sen verran, että näkee, miten ihmiset voi elää ja kommunikoida eri tavalla.

  5. 5

    Человек sanoo

    ”Uskon kyllä tuohon, että kulttuuriin pääseen kielen kautta kiinni, mutta siihen tarvitaan joko omaa harrastuneisuutta tai asumista ko. maassa/työskentelyä ko. kielellä, millään ”lukioranskalla” ei sinällään vielä oikein saa irti muuta kuin että selviää junalipun ostamisesta tms.”

    Väitän, että alkuperältään täyssuomalaisten venäjän maistereiden kielitaito on niin heikko, että kieli itsessään ei avaa minkäänlaista näkymää kulttuuriin. Saman, minkä voi kuluttaa venäjäksi, voi kuluttaa lähes kokonaan suomeksi ja ainakin englanniksi.

    Jos tahtoo tutustua vieraaseen kulttuuriin, paras tapa siihen on solmia pitkä parisuhde ulkomaalaisen kanssa ja katkaista siteet täysin Suomeen. Tämä koskee myös nettiä.

    Niin kauan kuin ihminen elää välitilassa, hän ei pysty näkemään asioita uudella tavalla, vaan vertailee niitä keskenään ja palaa aina takaisin tuttuun ja turvalliseen. Hokema kielen avaamasta kulttuurista on kepeää pintaostelua, joka on leivottu syvälle sisään kuluttamiseen ja tuotteistamiseen perustuvaan kulttuuriimme.

    Kielen opiskelun ja kulttuurin ymmärtämisen yhteys on markkinoitu tuote. Todellisuudessa sitä tuskin on olemassa.

    • 5.1

      sanoo

      Mutta voiko kulttuuria ymmärtää osaamatta sen kieltä? Ei se yhteys ihan pelkkää markkinointia ole (ja kenen markkinoima ”tuote” on kyseessä?)

  6. 6

    Человек sanoo

    ”Mutta voiko kulttuuria ymmärtää osaamatta sen kieltä?”

    Kai minun pitäisi ymmärtää venäläistä kulttuuria, koska olen opiskellut venäjää Suomessa, opiskellut venäjää ja venäläistä kulttuuria Venäjällä ja kaiken päälle asunut siellä useita vuosia.

    Ikävä kyllä on niin, että ihmiset, joiden elämään olen Venäjällä tutustunut, ovat muita opiskelijoita tai korkeakoulutettuja. Heidän maailmansa ja tavoitteensa ovat yhteneviä omieni kanssa. Me edustamme yhtä sosiaalista kuplaa, joka ei auta minua mitenkään saamaan otetta venäläisyydestä kattavammin.

    Jotta venäläisyyttä oppisi tuntemaan, siellä pitäisi asua lapsesta saakka. Pitäisi nähdä erilaisia ihmisiä, erilaisia kohtaloita, erilaisia kaupunkeja ja maaseutua eri puolilla. Pitäisi hahmottaa ajan kanssa erilaisia suhtautumistapoja ja ryhmittymiä. Venäläisyys on kaikkea muuta kuin yksi, eikä sitä voi oppia tuntemaan, jos asuu maassa vain 10 vuotta.

    Nykyäänhän on muotia asua joitain vuosia ulkomailla ja sitten nimetä itsensä sekä suomalaisuuden että uuden asuinmaansa asiantuntijaksi. Jotkut kirjoittavat aiheesta kirjojakin. Tämä on vialla Suomessa. Tällainen on Ranska. Minusta tuollainen suhtautumistapa on naiivi. Ihminen luo oman päänsä sisään stereotypioita ja sitten julistaa ne kirjaksi.

    • 6.1

      Vilijonkka sanoo

      Puhutaan varmaan hiukan eri asiasta. Ei kukaan voi varmastikaan ”ymmärtää täydellisesti” mitään kulttuuria, edes sitä jossa on syntynyt ja kasvanut. Mutta se ei tarkoita, etteikö olisi ihan hyvä silti pyrkiä tutustumaan uusiin ajatuksiin ja ihmisiin, kaikenlaisiin. Jokaisella meillä on toki oma maailmankuvamme jonka kautta katsomme asioita, mutta se muuttuu koko ajan, kun elämme ja opimme asioita, ja on samassa maassa tai kielialueella asuvillakin kaikilla erilainen.

      • 6.1.1

        Vilijonkka sanoo

        Yksi kiinnostava juttu toisessa maassa asumisessa on juuri se, kun huomaa että jotkut asiat esim. toisten ihmisten lapsuudessa ovat olleet ihan toisenlaisia kuin itsellä ja ehkä siksi he ajattelevat jostain asiasta eri tavalla. Vähän sama asia kuin jos puhuisi esim hyvin vanhan tai nuoren ihmisen kanssa omassa maassaan. Ulkopuolisuuden kokemus on ihmiselle usein ihan hyvä, ja tekee enemmän näkyviksi ne jutut, joissa onkin ”sisällä”.

      • 6.1.2

        sanoo

        Hyvin sanottu, Vilijonkka, toi ihmisten lapsuuteen tutustuminen on tosiaan yksi oleellinen juttu.

        Ja relativistihan sanoisi, ettei ensinnäkään ole mitään yhtä ”kulttuuria” (missään maassa) mitä kukaan voisi ”ymmärtää”. En mä ole Suomessa asunut muualla kuin Helsingissä, eikä mulla ole kuin kalpea käsitys oman kuplani ulkopuolisesta kulttuurista. Ja voiko loppujen lopuksi itseään ja omaa kulttuuriakaan ymmärtää?

        No, mun mielestä on tosi hyödyllistä tutustua muiden ihmisten elämään ja kulttuuriin, koska se lisää myös sitä itseymmärrystä. Ja mun mielestä sellainen yhdessä toimimiseen riittävä ymmärrys on ihan mahdollista – ja toivottavaa – saavuttaa.

  7. 7

    Человек sanoo

    ”No, mun mielestä on tosi hyödyllistä tutustua muiden ihmisten elämään ja kulttuuriin”

    Hyvä on kuitenkin kyseenalaistaa, tutustuuko uuteen vai vahvistaako ainoastaan valmista.

    Internetin käytännöt ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmiset hakeutuvat omiensa pariin. Ihmisen perusyksikkö ei näytä olevan edes kansa vaan pikemminkin heimo. Heimon piirissä saatetaan vaalia näennäismoninaisuutta, koska siitä saa virikkeitä elämään, mutta samalla heimo omalla ryhmäidentiteetillään suojaa itsensä todelliselta erilaisuudelta.

    Kun nyt pohtii vaikka sitä, kuinka paljon Suomen kaksi näkyvintä mediaa eli Yle ja Hesari tarjoavat rakennusaineita ihmisille, jotka kannattavat suljettua maailmaa ja kansallisia ja konservatiivisia arvoja, niin ei voi kuin todeta, että tarjonta on surkeaa. Tästä huolimatta useat koulutetutkin ihmiset ajattelevat, että Hesari ja Yle pyrkivät kertomaan maailmasta monelta eri kantilta, vaikka niiden perusideologiat ovat hyvin vahvoja.

    Minusta erityisesti koulutettujen ihmisten maailmat ovat usein äärimmäisen suppeita, mikä johtuu siitä, että heillä on ominaisuuksiensa ja tulotasonsa vuoksi mahdollisuus tehdä valintoja, joilla voi välttää erilaisuuden kohtaamisen.

    Kun köyhän duunarin lapsi ajautuu aidosti monikulttuuriseen heikkojen oppimistulosten lähikouluun, niin varakkaampien vanhempien lapset jo pelkästään asuinpaikkojensa vuoksi pääsevät parempien oppimistulosten kouluun. Niissäkin saattaa olla ripaus monikulttuurisuutta, mutta se ei ole monikulttuurisuuden kovaa ydintä, vaan vähän parempaa monikulttuurisuutta, sellaista, jossa tummemman lapsen isä ja äiti ovat menestyneitä ja koulutettuja.

    Kun koulutetut ihmiset opiskelevat kieliä ja matkustelevat, niin he matkustelevat kuplissa. He tekevät valintoja, joista saavat vahvistusta valmiiseen sen sijaan että aidosti kohtaisivat todellista erilaisuutta, sellaista, joka murtaisi vanhaa, aiheuttaisi pelkoa ja kipua ja stressiä ja pakottaisi näkemään uudella tavalla.

    Ihminen ei tahdo uutta. Uuden omaksuminen tapahtuu usein ainoastaan pakon edessä, mutta varakkailla ja koulutetuilla on mahdollisuus vältellä näitä pakkoja – myös matkustaessa.

    • 7.1

      Vilijonkka sanoo

      Ei varmaan kannattaisi enempää kommentoida, mutta sanonpa silti, että mun mielestä tuohon yhteiskuntaluokkien välisen kuilun pienentämiseen voisi vaikuttaa kyllä paremmin vaikkapa sosiaalipolitiikan (ja/tai koulutuspolitiikan) keinoin kuin esim. sillä, että lopetetaan vieraiden kielten opiskelu 🙂 Hyvää uutta vuotta joka tapauksessa!

  8. 8

    Человек sanoo

    Niin no, yritin vain ottaa kantaa väitteisiin, joita kielten opiskeluun usein liitetään. Minusta suuri osa niistä tuulesta temmattuja. Kulttuuria kieltä opiskelemalla ei ainakaan opi tuntemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *