Vauvan hoito ranskalaisittain

sophie la girafe

Kukas se sieltä lelukorista kurkistaa? Yksi meidän talouden kolmesta hyvin palvelleesta sophiesta.

”Kuinka kasvattaa bébé?” -kirjassa, josta mä taannoin kirjoitin ei kommentoitu mitenkään ranskalaisia vauvatarvikkeita. Se on musta kuitenkin myös mielenkiintoista, koska vauvatarvikkeet kertoo paljon myös siitä, miten vauvan hoito on ajateltu. Yksi hyvä puoli ranskalaisilla vauvafoorumeilla roikkumisessa on ollut, että mä olen kohtuullisen hyvin perillä siitä, mitkä on ne vauvan tarvikkeet, jotka jokaisella itseään kunnioittavalla ranskalaisvauvalla on oltava. Vauvavuoden jouluna esikoinen sai Ranskasta lahjaksi tietenkin Sophie la Girafe -vauvalelun, ja vaikka kumikirahvista ei Suomessa (tai Amerikassa) oltu vuonna 2006 vielä kuultukaan, niin mä tiesin että kyllä, tällainen kuuluu olla, jotta vauvasta kasvaa ranskalainen.

Lahjalista vastasyntyneelle

Ranskassahan vauvoja ei kasteta ollenkaan niin yleisesti kuin Suomessa, ja nekin jotka kastetaan, saa kasteen usein vasta myöhemmin, esim. 1-vuotiaina. Mun kymmenen nettitutun äidin porukasta kahden lapset on kastettu katolisiksi, mikä tuntuu vastaavan suunnilleen kansallista keskiarvoa, vaikka mulla ei mitään tilastoja olekaan. Muillekaan ei yleensä järjestetä nimiäisiä, kun nimi on päätetty jo raskausaikana ja pitää ilmoittaa maistraattiin kolmen päivän sisällä syntymästä, mutta se ei tarkoita, etteikö vauvat saisi lahjoja.

Tosi yleistä on, että vanhemmat tekee lahjalistan, samalla tavalla kuin häihin, josta sitten ilmoitetaan kaikille sukulaisille ja ystäville samalla kun lähetetään vauvan syntymästä kertovat kuvalliset kortit, faire-part. Googlaamalla ”faire-part de naissance” löytyy esimerkkejä korteista, monet näkee tosi paljon vaivaa niiden eteen, ja niissä on usein joku sanallinen tai kuvallinen vitsi. Aika monet myös keräilee niitä ainakin päätellen siitä, että mä saan säännöllisesti vauvafoorumini tuntemattomilta jäseniltä pyyntöjä saada meidän kaksosten faire-part kokoelmaansa. No, mähän en tietenkään moisia ole saanut aikaiseksi (olin vähän ajatellut, mutta esikoisen ennenaikaisuuden takia se jäi ekalla kierroksella ja kakosten syntyessä oli sitten muutakin puuhaa), mutta mä olen onneksi voinut selittää saamattomuuteni sillä, että tämä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

No, sille lahjalistalle voi sitten laittaa kaiken, mitä vauvalle tarvitaan, turvakaukalosta kuumemittariin, eli se toimii sellaisena ”mitä vauva tarvitsee” -listana. Joitain juttuja tietysti voisi hankkia jo mielellään ennen syntymää (niin kuin sen turvakaukalon), mutta Ranskassa vauvaa on tapana tulla katsomaan usein jo sairaalaan ja viimeistään parin ensimmäisen viikon aikana, joten suurin osa tarvikkeista ehtii hyvin lahjoinakin. Ja äitiyspakkausta siellä ei ole, joten muovitetut froteet ja hiusharjatkin on ostettava itse, joten listalle tosiaan on käyttöä. Synnytyssairaaloissa ei myöskään yleensä ole vauvalle vaatteita, vaan  ne pitää tuoda itse, ja jotkut (yksityiset) sairaalat olettaa potilaan tuovan mukanaan aika lailla kaiken, terveyssiteistä ja vessapaperista alkaen. Täällä Suomessahan synnytykseen lähtiessä riittää, kun on tukka hyvin, sairaalakassi on sitten ihan bonusta.

Meidän ranskalaiset vauvatarvikkeet

Yksi asia, minkä mä opin ranskalaisista vauvalehdistä jo vauvakuumeen ensi oireissa, oli se, että Ranskassa kaikki vauvat nukkuu unipussissa. Siellä oli 2000-luvun alkuvuosina tosi isot kampanjat kätkytkuolemien ehkäisemiseksi, ja se oppi, joka meni perille oli, että vauvojen pitää nukkua ehdottomasti selällään ja ehdottomasti ilman peittoa, unipussissa. Esikoisellekin hankittiin siis unipussi, mutta se ei siinä ikinä viihtynyt, ja keskoskaapissa sitä oli nukutettu lähinnä mahallaan ja kyljellään, joten selällään nukkumisesta tingittiin vähän kotonakin. Kaksosille mä kuitenkin tilasin tosi söpöt unipussit Ranskasta,* ja ne osoittautui hyväksi hankinnaksi, koska vauvoja piti siirrellä syötöille meidän sänkyyn ja takaisin omaansa, ja pusseissa niiden lämpötila pysyi mukavasti samana koko ajan, eikä ne havahtuneet siirtelyyn.

Toinen hankinta, minkä mä olen oppinut ranskalaisäitien vauvalahjalistoilta, on Babycook, vauvansoseiden tekemiseen tarkoitettu yleiskone. Kuulostaa maailman turhimmalta vehkeeltä, ja esikoisen mä ruokinkin kattilan ja sauvasekoittimen (ja K-kaupan Hipp-purkkihyllyn) avulla. Kaksosia odottaessa ajattelin kuitenkin, että kaikki mahdollinen arjen helpotus on paikallaan, ja mun ranskalainen äitiryhmäni ylisti babycookejaan niin kovaäänisesti (tosin yksi oli pitäytynyt sauvasekoittimessa, ja oli siihen ihan tyytyväinen), että mä pyysin äitiäni tuomaan Brysselistä sellaisen kaksosille joululahjaksi.

Babycook oli hyvä hankinta, mä tein käytännössä kaikki soseet itse, alussa myös hedelmäsoseet, ja kun kahdelle vauvalle tarjoaa luomua, niin rahansäästökin oli jo melkoinen, puhumattakaan siitä lasipurkkivuoresta, joka vältettiin. Vehje toimii siis niin, että soseainekset pilkotaan karkeasti ja laitetaan laitteen höyrytyskoriin, kaadetaan vedet sisään, se höyryttää kaiken valmiiksi, kaadetaan ainekset korista kulhon pohjalle ja surautetaan soseeksi. Höyrytystä voi sitten käyttää myös ruoan lämmittämiseen tai sulattamiseen pakkasesta. Ranskalaisia vauvanruokia mä kyllä varmaan käsittelen vielä myöhemmin.

Turhakkeita

Se, mitä mä en ole ranskalaisesta vauvanhoidosta ottanut meille käyttöön, on niiden tapa hoitaa vauvojen hampaiden saamista. Siihen on kaksi konstia: meripihkahelmet ja homeopaattiset chamomilla-tipat. Jo parikuisille vauvoille laitetaan kaulaan meripihkahelminauha, jonka teho perustuu meripihkan ihon läpi välittämiin negatiivisiin ioneihin, jotka auttaa mm. hammasvaivoihin ja rauhoittaa vauvaa yleensäkin. Uskoo ken tahtoo, mutta pari vuotta sitten Ranskan lastenlääkäriliitto oli sitä mieltä, että nauhat pitäisi kieltää, koska kuristumistapausten määrä oli liian suuri placebo-efektin hyötyyn nähden. Toinen konsti on sitten homeopatia, jota Ranskassa muutenkin käytetään paljon, ja josta saa paikalliset kela-korvaukset lääketieteellisten hoitojen tapaan. Vesitipoista ei ilmeisesti ole vauvoille haittaakaan, ja placebo-efekti tuntuu olevan melkoinen. Jos itse uskoisin tähän, niin olisihan se vauvoille ollut terveellisempää kuin meillä käytössä ollut paracetamol.

On meillä kyllä jätetty välistä myös vauvojen hajuvesi ja neuvolakortin irtopäälliset (tai Ranskassa ne tietenkin on perheen käyttämän lastenlääkärin ”terveysvihkon” päälliset). Kylpyamme meidän vauvoilla on ollut, mutta en ole foorumilla ikinä kehdannut tunnustaa, että jokailtaisen rituaalisen kylvyn sijasta meidän lapsia on kylvetetty yleensä silloin kun ovat vaikuttaneet likaisilta. Näinköhän meidän lapsista koskaan tuleekaan kunnon ranskalaisia?

Onko teillä kokemusta vauvatarvikkeista ja -hankinnoista jossain toisessa maassa? Musta nämä on tosi mielenkiintoisia, koska ne kertoo aika paljon siitä kulttuurista, ja pistää omia ajatuksia perspektiiviin: mitä kaikkea on ”pakko” hankkia ja miksi.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

* Mä olen tilannut unipussien lisäksi esim. 44-senttisiä (ja pienempiä) vauvanvaatteita ja äitiysvaatteita Kiabista. Toimituskulut Suomeen näyttää nousseen sitten viime näkemän, mutta heinä- ja tammikuun alennusmyynnit on niin hurjat (usein -70%), että se on silti aika edullista. Laatu on ihan ok, vertaisin ehkä Lindexiin.

 

Kommentit
  1. 1

    tiuht1 sanoo

    Unipussi meilläkin on ollut käytössä molemmilla lapsilla, tuntuvat olevan kovin suosittuja täällä USAssakin. Sophie kirahvejakin näkyy tosi usein vaikka jakavat mielipiteitä, meillä esikoinen nakersi sitä onnellisena, kuopus ei vielä osaa tarttua kiinni. Jokailtainen kylpy tuntuu täälläkin olevan pakollinen osa nukkumaanmenorutiinia, tosin meillä kylvetään myös enemmän ”tarpeen vaatiessa”.

    • 1.1

      sanoo

      Toi kylpy on kyllä jännä juttu, kyllähän Suomessakin monet kylvettää joka ilta, kun se mukavasti rauhoittaa lasta, mutta ei se samalla tavalla pakollinen ole. Kaiken huippu oli yhdessä ranskalaisessa monikkokirjassa nelosten äiti, joka seitti kylvettävänsä joka päivä kaksi vauvaa aamulla ja kaksi illalla, kun muuten ei ehtisi. Sitähän voisi kuvitella, että nelosten äidillä olisi ollut muutakin tekemistä. Tosin yksi syy on tietysti se, että vaipanvaihdoilla käytetään vain kosteuspyyhkeitä ja joskushan se peppukin on pestävä.

  2. 2

    sanoo

    Hemmetin Sophie, meillä se on kiinnostanut lähinnä koiraa, joka menee siitä aivan sekaisin.

    Kauheasti tästä heräsi kaikenlaisia irtokommentteja! Kuten nyt toi kylpy – meillä on ollut vauva-aikana käytössä viikkokylpy, ja nyt ulkona resuavan leikki-ikäisen kanssa sitten ehkä kahdesti-viikossa -kylpy; itse en jaksaisi mitään jokailtaista rituaalia. Ja tuo Babycook, joka vaikuttaa ihan briljantilta!

    Eniten (olen ehkä vähän outo) jäin varmaan silti miettimään sanan ”faire-part” etymologiaa. Että mistä, miksi, miten voin ikinä enää olla kärryillä ranskasta kielenä kun siellä sanat ovat just tuollaisia, ettei tuostakaan nyt mitenkään voisi päätellä, että konsepti liittyy edes etäisesti paperituotteisiin – de naissance -osa sentään vähän auttaa tässä kontekstissa, jos sen tietää 😀 (Vai voiko siitä päätellä? Mitä aaargh!! :D) (Joo, tiedän, pitäisi vaikka lukea jotain ranskaksi eikä vain täällä ihmetellä.)

    • 2.1

      sanoo

      Joo, faire-part toki selvästi on jakamista tai osalliseksi tekemistä, mutta miten jaetaan ei ihan käy ilmi. Mutta niitä ne lähettelee, häistä myös ja kyllä myös hautajaisista.

      Meidänkin koira innostui ensimmäisestä sophiesta – niin kuin ensimmäisestä vauvastakin- seuraavien suhteen se oli sitten jo aika blasé. Vauvatkin on toki innostuneet koiran vinkuvista palloista, että vuoroin vieraissa.

  3. 3

    anoryyni sanoo

    hei ma en oo koskaan pessy mun lapsen peppua! jotenkin se tuntuu ihan kauheen hankalalta, mutta taa johtuu varmaan siita etta lamminta vetta saa odottaa monta minuuttia eika taalla ’ulkomailla’ oo kasisuihkuja. ollaan yritetty kylvettaa joka toinen ilta mutta mun mielesta se on maailman tylsinta joten siita kaydaan jatkuvaa vaantoa etta kumman vuoro ja onks taas pakko. meilla on myos ollut unipussi (eka saatiin kylla kaytettyna mun sukulaisilta suomesta) ja se on tosi kateva kun sisalampo talvella voi olla 15 asteen luokkaa.

    kaytin parin kuukauden ajan tota babycookia kun oltiin ranskassa ja se oli kylla kiva. harmitti silloin etta vauva oli niin pieni ettei ehtinyt maistaa cuisse de canard-purkkiruokaa, se ois vaan kuulostanu niin hienolta! oltiin just viime viikolla ranskassa lomalla ja nyt toi vajaa 3v veti innolla verista cote de boefia ja kaikkea muutakin mita tarjottiin – kylla sain olla ylpee. ehka se vauvana ranskassa vietetty aika on jaanyt johonkin alitajuntaan. odotan kirjoitustasi ransk. vauvanruuasta, mua hairitsi siella se sokerittomien (ja suklaattomien) vaihtoehtojen puute!

    ja hei, yks asia jai mun mielesta sun listasta puuttumaan: doudou! kaikilla mun tuntemilla ranskalaislapsilla on (ollut) doudou ja oon nahnyt eriasteisia taysin lapijarsittyja riepuja joista pitaa arvailla mika elainhahmo on ollut kyseessa. muissa maissa kasittaakseni on vahan vapaampaa etta minka lelun tai ratin lapsi valitsee unikaverikseen, mutta ranskassa ne ei kai saa valita? 😉

    • 3.1

      sanoo

      Totta, Le Doudou on kyllä aika merkittävässä asemassa. Mä en ehkä ole siihen kiinnittänyt huomiota, koska olen itse ollut aika tarkka unileluistani, mutta ei siellä kyllä tosiaan joka ilta valita uutta unikaveria. Yhden äitikaverin ekaluokkalainen nukkuu edelleen äidin t-paidan kanssa -tai siis sen mitä siitä on jäljellä, se sai sen parikuisena unileluksi, kun siinä oli äidin tuoksu. Ja miehen kaikki sukulaiset tuntee meidän lasten unilelujen nimet, mikä on enemmän kuin voi sanoa mun sukunimestä. 😉

    • 3.2

      sanoo

      Taidat kuulua niihin onnekkaisiin, joka ei ole kohdannut nk. haalarikainalokakkaa. Itse en nimittäin ainakaan keskinyt niistä tilanteista mitään muuta ulospääsyä kuin koko lapsen asetteleminen lavuaariin ja hana päälle 🙂

      Mutta siis, noin vakavammin, täällä Amerikassahan ei myöskään pyllyjä pestä, vaan ne pyyhitään kosteuspyyhkeillä. Lasta ei muutenkaan pestä ns. paljaalla kädellä vaan tähän käytetään froteisia pesulappuja, wash cloths, joiden tarvetta en vielä tässä 2,5-vuotisen äititaipaleeni aikana ole ymmärtänyt. Eräässä lukemassani kanadalaisessa lapsenhoito-oppaassa neuvottiin käyttämään pepun puhdistukseen vanulappuja – siinä olisi kyllä kulunut lappu jos toinenkin 🙂

      Äitiyspakkauksen täällä tavallaan korvaa Baby Shower -juhlakäytäntö ja lahjalistat. Juhlat pidetään ennen vauvan syntymää, ja itse olen ollut mukana myös isommissa ostoksissa (turvaistuimet, pinnasängyt, jne) kimppalahjoina. Minusta tapa on kiva, mutta toisaalta se vähän kannustaa sellaiseen liikavarusteluun ja lahjalistoissa pyydetään Kaikkea vaikkei vielä edes tiedetä, että onnistuuko esim. imetys lainkaan tai että suostuuko lapsi syömään tuttia (lahjalistalla 5 erilaista tuttia).

      Turhakkeitahan on kaikkialla, mutta minusta paras on täällä ihan oikeassa käytössä näkemäni kosteuspyyhkeiden lämmitin. Eli ettei lapsen pyllyä tarvi pyyhkiä Kauhealla Huoneenlämpöisellä kosteuspyyhkeellä, se paketti hurisee sähkökäyttöisessä lämmittimessä.

      • 3.2.1

        sanoo

        Ranskassahan myös aikuiset pesevät itsensä froteisilla pesukintailla, meillekin on niitä hyllyllinen kulkeutunut. Hyviä luistinten kuivaamiseen, olen havainnut.

        Kosteuspyyhkeiden lämmittimeen mäkin olen törmännyt kirjallisuudessa. Tavallaan mä voin ymmärtää, tuntuuhan se huoneenlämpöinen kosteuspyyhe viileältä. Mutta en ehkä ratkaisisi tätä ongelmaa varta vasten hankitulla sähkölaitteella.

      • 3.2.2

        Maria sanoo

        Pesukintaat ovat ihania! Varsinkin vähän suuremman lapsen kakkapyllyä pestessä iloitsin suunnattomasti siitä, ettei kättä tarvinnut työntää suoraan siihen itseensä – märällä froteella tavara irtoaakin paremmin kuin kädellä. Myös alle kouluikäisten (ei niin turhantarkkojen pyyhkijien) poikien ahterit pesen mieluusti pesukintaalla.

        • 3.2.2.1

          sanoo

          No niin, mä en selvästikään vain ole ymmärtänyt pesukintaan syvintä olemusta, vaan sysännyt ne luistelukassiin antamatta niille mahdollisuutta. Ja kuulostaa tosiaan siltä, että niitä tarvitaan se hyllyllinen, jotta ne pääsee pesuun riittävän usein.

  4. 4

    Mervi sanoo

    Tuo ranskalainen meno ei taida olla kamalan kaukana tästä sveitsiläisestä menosta. Meilläkin unipussit, jo sairaalassa niitä suositeltiin kätkytkuoleman takia, itse olin niihin kyllä jo ehtinyt päätyä käytännöllisyyden takia (ei tarvitse herätä tarkistamaan että peitto on päällä). Noita meripihkahelmiä on täälläkin melkein kaikilla lapsilla, ja omatkin ystävät niitä Ovat meille ylistäneet. En tajua! Ja homeopaattisia palleroita lisäksi hammasvaivoihin. Yhden putkilon sitten erehdyin ympäristön paineesta ostamaan, mutta käyttämättähän ne jäivät – tosin putkilo oli pitkän aikaan vaipanvaihdon aikaan hyvää ajanvietettä, etiketti näyttää hampaanjäljet 🙂 Ja Sophie pitää tietty olla täälläkin, meillä ei ole, kun en Sophieta tuntenut alussa, ja vauva-ajan jälkeen se ei enää tuntunut niin sopivalta 🙂

    Vaipanvaihto täälläkin hoituu tosi Usein kosteuspyyhkeillä, tuskin kukaan koskaan tekee pyllypesua siten kuin Suomessa. Oma juttunsa täällä on pehvan pesu Windeleinlagen-lapuilla, eli sellaisilla kestävillä paperilappusilla, jotka oikeasti on tarkoitettu kestovaipan sisälle (että on vaippa helpompi puhdistaa kun kakat saa lapun kera pois). Ja siihen settiin tietty kuuluu sellainen vesiastia, jossa on kaksi kulhoa, ja keskellä eräänlainen taso, josta saa myös hyvin kiinni. Sellainen on meilläkin käytössä, tietty (kun saatiin käytettynä ilmaiseksi). Mutta monta kertaa olen miettinyt että ihan turhaa ostaa tähän Oma kulhonsa, kun mikä tahansa kelpaisi. Vaan ei kelpaa sveitsiläisille.

    Näin kesäisin sitten huomaa miten täällä ei lapset (ja aikuiset) pala niin herkästi, eli useilla pienillä lapsilla ei ole auringossa hattua ollenkaan, ja kaupat on täynnä hihattomia t-paitoja ja bodeja. Ja lastenaltaalla näkee Usein lapsia, joilla ei ole uimahousuja ja bikinihousujen lisäksi mitään muuta päällä.

    Täkäläisten suomalaisten ystävien kanssa olemme sitä mieltä, että suomalaiset vanhemmat Ovat pikkutarkempia useissa asioisssa, kuin sveitsiläiset. Esim hatun käyttö, kariesbakteerin välttäminen (täällä monet ei asiasta edes tiedä, tai eivät siitä välitä, ja nuolevat tutin tai lusikan puhtaaksi, kun se tippuu lattialle) jne. Sveitsiläiset taasen Ovat tarkkoja siitä, että jo ihan pienet lapset tervehtivät kaikkia vieraita kädestä pitäen. Tätä en tosiaankaan osaa omilta lapsiltani vielä vaatia, ehtiihän sitä.

    Mielenkiintoinen postaus, kiitos
    Mervi

    • 4.1

      sanoo

      Peppupesukulhot telineineen kuulostaa jännältä, mutta ehkä sitä tarvitsee, jos ei mene hanan alle.

      Mä olen saman huomannut Ranskassa, että juuri aurinko ja karies on sellaiset, joissa Suomessa ollaan paljon tarkempia. Ranskassa myydään kyllä aurinkosuoja-asuja, mutta ei niitä yhtä paljon näe lasten päällä. Monet tietysti onkin välimerellisellä pigmentillä varustettuja, eikä pala niin herkästi. Tän kariesbakteerijutun mäkin opin vasta esikoista odottaessani, eli ehkä se tieto on etelämmäs Eurooppaan vasta tulossa – joskus tuntuu, että siellä päin kaiken uuden tuloon vain menee enemmän aikaa. Ei ne syö xylitoliakaan, se on aina Ranskan-sukulaisille ihan mysteeri, mitä karkkeja mä oikein lapsille ruoan jälkeen syötän. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *