Väsynyt mutta onnellinen

Ei minun nimissäni -mielenosoitus 30.1.

Ei rasismia minun nimissäni Rautatientorilla 30.1.2016 Kuvaaja Toivo Koivisto

 

Mä tiedän, ettei Suomen ongelmat tähän ratkenneet eikä rasismi maasta kadonnut. Mutta mulla on hyvä fiilis, ja parasta on ollut kuulla niin monelta mielenosoituksen osallistujalta paikan päällä ja lukea kymmenissä viesteissä tapahtuman seinällä ja yksityisviesteissä, että muillekin tuli Ei minun nimissäni -mielenosoituksesta hyvä ja toiveikas olo, että ahdistus helpotti. Sitä mä toivoinkin, ensin, että saisin itse tukea omille ajatuksilleni, ja sitten, että muutkin samoin ajattelevat saisi tukea. Kun tietää, että ei ole yksin, on helpompi jatkaa eteenpäin.

Kopioin tähän alle vielä, mitä tapahtumasivullekin laitoin. Ehkä huomenna siellä voi vielä fiilistellä tunnelmia, mutta koska se ei ole tarkoitettu yleiseksi keskustelupalstaksi – eikä mua sellaisen moderaattoriksi – niin jossain vaiheessa vähintään suljen kommentoinnin.

Tosi paljon ajatuksia on herännyt tässä muutaman päivän aikana, ja mä varmaan täällä blogin puolella palaan niihin. Mutta huomenna menen ohjaamaan Tanssitan vauvaa -ryhmää ja pohtimaan Kultakutrin filosofisia ulottuvuuksia. Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että siinähän on kyse hädänalaisen auttamisesta?

——–

Laitan tännekin sen, mitä tänään Rautatientorilla sanoin – kiitokset koskee myös kaikkia tälle tapahtumalle täällä Facebookissa tukensa antaneita.

Kiitos, että te olette tulleet tänne tänään sanomaan: Ei rasismia minun nimissäni! Mä olen Emilia Lehtinen, ja tätä mielenosoitusta ei ole järjestämässä suuret järjestöt, vaan ainoastaan minä ja ne yksittäiset ihmiset jotka on tarjonneet apuaan – ja jokainen teistä. Mä en pidä pitkää aatteellista puhetta, koska mulla ei ole siihen mitään valtuuksia. 

Narinkkatorilla esitetään kohta Suomen hallitukselle vaatimus: rajat kiinni, Suomi turvalliseksi, naisrauha takaisin! Pelko ja viha ei luo turvallista yhteiskuntaa ja rauhaa, siksi mä olen täällä sanomassa: ei minun nimissäni. Mä en sano, että me täällä edustetaan ketään muuta kuin itseämme – mutta 6000 ihmistä on Facebookissa antanut tukensa tälle tapahtumalle ja haluaa sanoa: ei rasismia minun nimissäni. Se antaa mulle todella paljon toivoa.

Pelolla ja vihalla ei voida rakentaa hyvää, ei anneta niille valtaa. Rasismia ei voi hyväksyä. Ei minun nimissäni, inte i mitt namn, not in my name!”

Meitä oli paikalla poliisin mukaan noin 300, eli Ylen uutisten arvio samansuuruisesta ryhmästä kuin Narinkkatorilla ei pidä ihan paikkaansa. http://areena.yle.fi/1-3067657

Tilaisuudessa käytettiin monta hyvää puheenvuoroa ihmisyydestä ja yhdessä elämisestä. Niitä voi katsoa periscope-sovelluksesta (nimimerkki leluteekki).

Mä huomasin tässä kolmen päivän aikana, että vaikka univelkaa ja tekemättömiä töitä ehti kertyä, niin valtavan voimaantunut olo tuli siitä, että teki jotain, ja huomasi, että ei tarvitse tehdä yksin. Niin kuin mä sanoin tuolla torilla, tehdään hyvää. Itse mä ilmoittauduin äsken SPR:n vapaaehtoiseksi (ja nyt on pakko löytää se aika siihen, kun täällä julistin.)

Kiitos vielä kerran!

Kommentit
  1. 1

    Jenni K sanoo

    Hyviä pointteja kaikki. Uskotko, Emilia, että ne turvapaikanhakijat, jotka ovat syyllistyneet raiskauksiin ja ahdisteluun, omaksuvat hekin joskus naisia ja ihmisarvoa kunnioittavat periaatteet?

    • 1.1

      Sirkka Laitinen sanoo

      Uskotko sinä Jenni, että ne suomalaiset, jotka ovat syyllistyneet raikauksiin ja ahdisteluun, omaksuvat hekin joskus naisia ja ihmisarvoa kunnioittavat periaatteet?

    • 1.2

      sanoo

      Toiset ehkä oppii, niin kuin nää katupartioissa olevat naisiin kohdistuvasta väkivallasta tuomitut suomalaiset miehet…

    • 1.3

      Sara Tikkanen sanoo

      Turvapaikanhakija on attribuutti, eikä kerro vielä ihmisestä muuta kuin, että hän on lähtenyt jostain ja hakee turvapaikkaa jostain toisesta maasta. Tämän syksyn aikana sana on muuttunut merkitsemään hankalaa, etenkin naisten (ja lasten suhteen) pahoissa aikeissa liikkuvaa vääränväristä ja vääränuskoista mieshenkilöä, vastenmielistä kuluerää. Mitä jos pyrittäisiin pitämään termi neutraalina ja puhumaan rikollisiin tekoihin syyllistyneistä henkilöistä ihan erikseen. Tulevaisuuden kannalta on tosiaan relevantimpaa pohtia, mitkä yleensäkään ovat väkivaltarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden periaatteet ja osaavatko he katua tekemäänsä niin paljon, etteivät syyllisty sellaiseen enää uudestaan.

  2. 2

    Ylva Karhu sanoo

    Hei, jos kerran on mahdollista vain sulkea kommentointi, mutta säilyttää itse sivu yhä olemassa, niin voisitko tehdä juurikin siten? Olisi mukavaa, jos mahdollisen pahan olon iskiessä (mitä varmasti tapahtuu aina silloin tällöin erilaisten Rajat kiinni -porukoiden ja muiden vastaavanlaisten harrastaman törkykommentoinnin ja solvaamisen takia) voisi ainakin piristää fiiliksiään käymällä sivulla lukemassa tästä hienosta tapahtumasta ja muistelemalla sitä. Ynnä, vielä kerran suurkiitokset tämän mahtavan tapahtuman järjestämisestä!

  3. 3

    Jenni K sanoo

    Onneksi keskustelu on pysynyt asiallisena, ja eriäviäkin mielipiteitä siedetään. Kiitos siitä, Emilia.

    • 3.1

      sanoo

      Kiitos samoin! Mä en ole mielenosoituksen tienoilta saanut kuin yhden henkilökohtaisuuksiin menevän viestin, muuten keskustelu on pysynyt asiallisena ja se on kyllä parasta!

  4. 4

    Nanne H sanoo

    Taas yksi elävä ja hieno todiste siitä, että meistä jokainen voi tehdä jotain hyvää edustamiensa päämäärien ja arvojen eteen. Kiitos, Emilia, että teit aloitteen ja sait meidät liikkeelle. Tehdään tämä vielä uusiksi, vielä isommalla porukalla!

    • 4.1

      sanoo

      Kiitos! Ja parasta on kyllä se, että kun omille ahdistuksen aiheille tekee jotain, niin olo helpottuu heti. 🙂

  5. 5

    sanoo

    Mun piti oikeastaan käydä kirjoittamassa tämä kommentti Saaran postaukseen ( http://ehdoton-ehka.blogspot.fi/2016/01/ei-minun-nimissani-ja-maailman-rohkein.html ) mutta koska kirjautuminen on muuttunut, eikä mulla ole sopivia tunnareita, niin tämä tulee nyt tänne. Tavallaan ihan oikeaan osoitteeseen siis.

    Näin minä kirjoitin:

    ”Minäkin seurasin ihaillen Emilian työskentelyä mm. blogin ja tapahtuman FB-ryhmän kautta. Harmitti, kun en töiden vuoksi päässyt osallistumaan.

    Olen itsekin ollut järjestämässä muutamia mielenosoituksia aikoinaan, ja täytyy kyllä antaa aplodit Emilialle kaikesta. Myös someryhmän hallinnasta ja kasassa pitämisestä. Oot rautainen tyyppi, Emilia!

    Pelosta ja rasismista mulla on tismalleen samat ajatukset kuin sinulla, Saara. #eiminunnimissäni

    Ääripää-keskusteluunkin olisi sananen sanottavana, mutta oikeastaan kaikki olennainen on jo sanottu esim. Naisasialiitto Unionin Facebook-sivulla.”

    • 5.1

      sanoo

      Kiitos! FB-tapahtuman moderointiin (niin kuin muuhunkin) sain onneksi tosi nopeasti apua – en olisi itse keksinyt varmaan pyytääkään, mutta fiksummat tarjoutui itse. 🙂

  6. 6

    sanoo

    Mitä enemmän mietin tätä mielenosoitusta, sitä hämmästyneempi olen siitä, miten paljon ihmisiä sait liikkeelle kovin lyhyessä ajassa! Olisin itse tainnut samassa tilanteessa saada heilutella kylttejä aikalailla yksikseni :). Minähän asun ”näiden pelottavien muslimeiden” keskuudessa enkä kyllä pelkää sen enempää kuin Suomessakaan. Jokaiseen kansaan mahtuu niitä vähemmän hyviä yksilöitä eikä niiden takia voi rajoja sulkea sellaisilta, jotka apua oikeasti tarvitsevat!

    • 6.1

      sanoo

      Oli kyllä hieno fiilis, kun totesin, että en tosiaan joudukaan siellä yksikseni seisoskelemaan. 🙂

      Tää pelon lietsominen ja leimaaminen tuntuu ihan käsittämättömältä. Varmasti on ongelmia ja tulee ongelmia, mutta äijäporukoiden kuljeskelu perjantai-iltaisin kaupungilla ei ole kyllä ennenkään mitään ongelmia ratkaissut. Että jos voitaisiin keksiä jotain vähän rakentavampaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *