Ei näin: sorrutko näihin virheisiin talviaamuna lasten kanssa?

talvinen helsinki

Kuva ei luonnollisestikaan ole aamulta; silloin on sysipimeää.

  1. Heräätkö ennen kellon soittoa ja tuhlaat sitten ylimääräistä aikaa selaamalla talvitakkeja netistä? Ihan yhtä lailla sen takin näkee siellä kaupassa.
  2. Kuvitteletko pärjääväsi ”tuntuu kuin -14C” -kelissä ”termo”legginsseillä? Päädyt vain epätoivoisena penkomaan kaappia villasukkahousujen toivossa. Pue suosiolla toppahousut (kunhan ensin olet ostanut ne).
  3. Ajatteletko, että annat lapsen nukkua ylimääräiset kaksikymmentä minuuttia? Lomaltapaluu- ja aikaerokonkurssissa kaksikymmentä minuuttia on ihan yhtä tyhjän kanssa. Paitsi että lapselle olisi ehkä saanut ulkovaatteet siinä ajassa.
  4. Lasketko sen varaan, että pakkaat lasten tavarat samaan aikaan, kun ne pukevat itse päälleen? Päädyt kuitenkin valikoimaan kultahameeseen sopivaa paitaa ja ujuttamaan lahkeita sukkiin ja kun olet vihdoin saanut lasten tavarat koottua kolmeen kassiin unohdat oman käsilaukkusi oven viereen. (Se siitä toppahousujen ostosta.)
  5. Kuvitteletko käyttäväsi koiran ulkona sinä aikana kun lapset pukevat ulkovaatteet säästääksesi itseltäsi yhden pukemis- ja riisumiskerran? Päädyt vain juoksemaan koiran kanssa puolen korttelin ympäri ja sen jälkeen hikoilemaan vastaanpanevalle lapselle ulkovaatteet itse täysissä talvitamineissa samalla kun lumi sulaa kengistä lattialle.
  6. Muistitko pakata yhteen reppuun ääneenlukukirjan? Hyvä. Ratikassa luettu Intian viidakoista pelastaa kyllä vähän huonommankin aamun, tai ainakin sen mitä pelastettavissa on. Ja huomenna sitten uusi yritys.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Meillä oli ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen eilen kun arkiviikko tavalliseen täkäläiseen tapaan alkoi sunnuntaista. Herätin lapset hyvissä ajoin sillä seurauksella, että parikymmentä minuuttia pyöriteltiin peukaloita koulubussia odotellessa – lapset heräsivätkin nimittäin ihan helposti vastoin odotuksiani ja aamutoimet sujuivat nekin yllättävän sukkelaan. Talvivaatteiksi riittävät täällä sukat (paljaiden jalkojen sijaan) ja hupparit koulupaidan päällä, eli niihinkään ei juuri aikaa kulu. Niin ja koulupuku tietysti myös ylipäänsä säästää väännöstä vaatteiden suhteen. Mutta enpä silti ole koulupuvuista kovin innostunut, ja ihan kernaasti sietäisin jonkun viikon nyt vielä ainakin niitä teikäläisiä pakkasia joita käytiin kokemassa joululomalla. Täällä kun on alkanut sää jo uhkaavasti lämmetä ja kohta on arvatenkin jo taas tuskaisen kuuma.

    Valoa ja iloa teidän talviaamuihin! Vähitellen koko ajan päivä onneksi siellä taas valkenee.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Mä olisin ihan valmis vaihtamaan tuskaisen kuumaan… Tai vielä mieluummin kyllä Ranskassa vallinneisiin +12-+20 -keleihin, kyllä vaan elämää helpottaa, kun ulkovaatteiksi riittää takki ja kengät. Mutta jospa taas jatkossa ainakin herätän lapset ajoissa, luetaan sitten vaikka jo kotisohvalla jos ollaan liian aikaisessa.

  2. 2

    sanoo

    Kyllä ei ole mennyt ihan putkeen meilläkään. Lähinnä se on ongelma, että myöhässä tai viimetingassa olo ahdistavat mua tosi paljon – tai edes niiden uhka. Joten jos aikaa ei ole rutkasti, mä muutun kolmen lapsen aamusavotassa aika kireäksi. Ja eihän sitä aikaa monestikaan liikoja ole, koska täytyy yrittää nukkua niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Yöunista en oikein ole valmis tinkimään.

    Meillä on kyllä yritetty optimoida kaikki aamun prosessit. Vuosien harjoitus alkaa ehkä tuottaa tulostakin, mutta välillä on takkuista ja menee huudoksi. Uhmaikäinen tuo omat jännitysmomenttinsa aamun koreografioihin ja esiteini osaa olla tooooooodella hidas. Keskimmäinen taas on passiivisen vastarinnan mestari, tai ei välttämättä edes vastarinnan: hän on vain niin ajatuksissaan, ettei toimi kovin hyvin ääniohjauksella. Juuri nyt itse asiassa tuntuu, että kaikkien kolmen vieressä pitäisi seisoa koko ajan antamassa ohjeita ja valvomassa, että jotain myös tapahtuu.

    Oman aamiaisen syön ja naamani sudin yleensä suosiolla vasta työpaikalla.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Joo, mun hermoja myös myöhästymisen uhka kiristää todella kovasti – mikä on vähän tyhmää, kun on kyse vain lasten kouluaamusta. Niillä oli luokkakaveri, joka asui korttelin päässä koulusta ja jonka äiti toi tosi lunkina harva se aamu puoli tuntia myöhässä. Se oli sitä mieltä, että työelämässä sveitsiläisenä investointipankkiirina se sai stressata ihan tarpeeksi ja kotiäitivuodet Suomessa oli sitä varten, että jos lapsella aamulla vähän kesti, niin sitten sai kestää. Paheksuin ensin kunnes totesin, että oikeastaan mun pitäisi ottaa esimerkkiä.

      Meilläkin aamukuviot on harjaantuneet aika sujuviksi, siksi mä ehkä hämmästyinkin tämän aamun takkuilusta – enkä ollut varannut ylimääräistä aikaa.

      • 2.1.1

        sanoo

        Erinomainen asenne rouva investointipankkiirilla! Ihailen tuollaista niin paljon – samalla kun tiedän, etten itse varmaan koskaan pääse eroon tietystä säntillisyys- ja ajoissaolostressistä. Harmittaa, että siirrän sitä fiilistä turhan usein lapsiinkin. Ehkä voisin ottaa missiokseni stressata kiiretilanteista (tai potentiaalisista kiiretilanteista) vähemmän. Mutta eih! Heti kun aloin ajatella asiaa, ajattelin sen niin päin, että ”eli on siis herättävä vieläkin aikaisemmin ja varattava vieläkin enemmän aikaa, jotta voin ottaa rennommin” (ilman myöhästymisen vaaraa). En suinkaan niin päin, että ”mitä siitä jos joku joskus myöhästyy”. Voi morjens!

        • 2.1.1.1

          Emilia sanoo

          Mä jossain vaiheessa onnistuin vähän relaamaan tässä, jotenkin sisäistin sen, että mitään kamalaa ei oikeasti tapahdu, vaikka myöhässä oltaisiinkin. Sitten se zen-asenne lipsahti jonnekin. Naurettavintahan tässä on se, että mä olen armoton vitkuttelija, joten usein myöhässä ollaan ihan siksi, että mä olen vielä kerran ajatellut, että ”hyvinhän tässä vielä ehtii”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *