Unien tulkinta on syvältä

kirjailtu tyynyliina

Heräsin siinä vaiheessa, kun olin kerännyt rantavedestä lapsen vaatteet ja lähdössä sitä etsimään – ei kuitenkaan hukkuneena vedestä vaan ilkosillaan jonkun tuomitsevan sosiaalitädin hoivista. Painajainen oli siis kääntymässä lähes hyväksi. Ja unessakin olin ylpeä itsestäni, kun uskalsin kysyä paikalla olevilta aikuisilta, ovatko nähneet lastani, kun sitä ei enää siinä toisten lasten joukossa rantavedessä leikkimässä näkynyt.

Makasin hetken pimeässä, sitten nousin ylös, sytytin kännykän taskulampun ja  kävin alakerrassa kääntämässä sähkötaulusta sähköt takaisin päälle (anoppilan sähköasennukset elää omaa elämäänsä), nappasin alkavaan migreeniin lääkkeen, ja kiipesin yläkertaan tarkistamaan, että oikeasti lapsi nukkuu rauhassa omassa sängyssään. Makasin taas pimeässä ja ajattelin, etten halua ajatella unta yhtään enempää. Ja tietenkin ajattelin.

Jätin lapsen yksinään veteen leikkimään, koska halusin jutella rauhassa kaverin kanssa. Äitisyyllisyys, yksi piste. Kyseessä oli juuri se lapsi, joka aina tuntuu saavan vähiten huomiota. Äitisyyllisyys, kaksi pistettä. Samana päivänä olin ohittanut sen selityksen kampaustoivomuksistaan vähän nopeasti, ja niinpä leikkaus meni ihan väärin. Äitisyyllisyys, kolme pistettä.

Näillä eväillä uuteen vuoteen. Alitajunta, olet ihan syvältä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *