Totuuden häilyvistä rajoista

Mun yläasteen ranskanopettaja aina sanoi, että ainetta kirjoittaessa ei ole mitään väliä sillä, onko juttu tosi, mikä vain, mihin sanavarasto riittää, kelpaa. Jos osaat sanoa, että isäsi on balettitanssija, niin sitten on. Ilmeisesti tää oppi on jotenkin siirtynyt myös mun lapsille.

– Äiti! Äiti! Äiti! Mato! Mato!

– Näitkö sä siellä terassilla madon?

– Joo-o.

– Missä siellä mato oli?

– Muurahainen.

– Siis siellä oli muurahainen? Niinhän siellä on.

– Ei! Muurahainen – mato!

– Ahaa. No millainen mato se oli?

– Hmmm. Sininen?

– Sininen mato. Mitäs se teki?

– Syödä!

– Ai se mato söi jotain? Mitä se söi?

– Ei! Minä syödä mato!

– Siis sinä söit sinisen madon?

– Joo!

Mähän en itse asiassa tiedä, kuinka paljon tässä oli mielikuvitusta mukana, olin tyhjentämässä tiskikonetta. Vienosti vain toivon, että kyse on sanavaraston rajallisuudesta.

p.s. WordPress tökkii enkä mä saa kuvaa lisättyä, ehkä myöhemmin – tosin se olisi sama kuva sinikielisestä lapsesta, jota olen käyttänyt jo kaksi kertaa, mutta tällä kertaa se olisi ollut aika mainiota todistusaineistoa.

Puhuuko teidän lapset ymmärrettävästi? Tai keksii juttuja? Tai syö sinisiä matoja?

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    Venni sanoo

    Mun vastikään kaksi vuotta täyttänyt lapsi sai jostain haavan sormeensa. Kun kysyin, mistä se sen on saanut, se vastasi: ”jääkarhu nappasi tuosta sormesta”. Siniset madot kuulostaa siis varsin tutulta. Pari kertaa se on myös sanonut, että ”isi nipisti” tai ”äiti tuuppas”, mikä saa toivomaan päiväkodin ammattikasvattajilta maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajua…

  2. 2

    sanoo

    Meillä kohta kolmevuotias kuvailee jostain syystä jokaista hyönteistä sanoin ”käärme” (harvinaisesti tässä yhteydessä on muuten käytössä suomen kielen sana vaikka lapsi muuten puhuukin toistaiseksi lähinnä englantia). Käärmeet häntä purevat siis eivätkä suinkaan hyttyset… Meillä on täällä lähimaastossa oikeasti erinomaisen myrkyllisiä käärmeitä joten joka kerta sydän luo pari ylimääräistä kertaa kun lapsi huutaa toisesta huoneesta kovaan ääneen ”käärme!” Kyseessä on toistaiseksi onneksi ollut pahimmillaan kärpänen.

    • 2.1

      sanoo

      Voi ei! Mä voin kuvitella ton sydämentykytyksen. Täälläkin on ruvennut näkymään hyttysiä, ja Anaïs parhaansa mukaan pelottelee niillä pienempiään – itse se näki toissayönä painjaista jossa oli kamalsti hyttysiä ja kaksi täitä. Käärmeiden puutteessa…

  3. 3

    sanoo

    He, meidän ruotsinmaikka sanoi aikanaan samaa. Että teidän vanhemmat on kalastajia ja lääkäreitä eikä mitään kansliapäälliköitä tai käyttöliittymäsuunnittelijoita.

    Hän myös iskosti päähämme erilaisia fraaseja, joita sitten sai vapaasti ainekirjoituksessa käyttää. Olen pitkään pohtinut, ihmettelikö YTL kun meidän koulustamme tuli paljon kirvesmurhaajia käsitteleviä tekstejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *