Töissä, vapaaehtoisesti

vapaaehtoistyön päivä kirjatorillaHei, mä olen Emilia ja mä teen vapaaehtoistyötä. Siitä on välillä vähän hankala puhua, koska tuntuu että helposti kuulostaa joko kehuskelevalta ”näin hyvä ihminen mä olen, katsokaas” tai toisia syyllistävältä ”kuule voisit sinäkin vähän jotain tehdä toisten hyväksi, lapset ja työt se on minullakin ja silti löydän aikaa”.

Ei kuitenkaan ole tarkoitus kehuskella eikä syyllistää. Mutta maailmassa niin moni hieno asia pyörii vapaahehtoistyöllä, että musta on hyvä huomioida, että tänään vietetään kansainvälistä vapaaehtoisten päivää.

Mun enimmät vapaaehtoishommani on tällä hetkellä MLL:n paikallisyhdistyksessä. Mä olen hallituksen jäsen ja mun vastuualueeni on muskarin organisointi ja varapuheenjohtajana toimiminen. Se ei ole kamalan iso homma, kerran kuussa pidetään kokous ja sitten mun täytyy lähinnä sähköpostitse huolehtia muskariin ilmoittautumisista, maksuista ja yhteydenpidosta opettajaan ja tilat tarjoavaan seurakuntaan päin. Mutta on se niinkin, että jos kukaan ei niitä hommia tekisi, niin meillä ei Pasilassa olisi muskaria.

Mä olen miettinyt, mikä mua motivoi vapaaehtoistyöhön. Osa motivaatiosta on velvollisuudentuntoa. Että jos koululla järkätään myyjäiset, joilla kerätään rahaa lasten matkakassaan, niin pitäähän munkin osallistua. Ja jossain taustalla on myös ajatus siitä, että näytän lapsille esimerkkiä (vaikka enemmän vapaaehtoistöitä mä tein ennen lapsia, kun oli vain omat aikataulut sumplittavana).

Aika iso osa vaikuttimista taitaa kuitenkin olla puhtaasti itsekkäitä.  Iso osa motivaatiosta tulee siitä, että tekeminen on kivaa. Ei aina ne tehtävät itsessään, mutta ihmiset joiden kanssa niitä tekee, ja tunne siitä, että kuuluu porukkaan. Ja osa tulee myös siitä, että tuntee itsensä tarpeelliseksi.

Vapaaehtoistyö on myös saanut arvostamaan toisten vapaaehtoisten panosta, niiden ihmisten, jotka puuhaa siellä koululla vielä enemmän, niiden jotka pyörittää urheiluseuran asioita, niiden jotka päivittää yhdistysten nettisivuja – ei maailmasta vapaaehtoishommat loput. Kivaa niiden tekeminen on silloin kun tekijöitä on paljon.

Teetkö tai oletko tehnyt vapaaehtoistöitä? Millaisia? Musta olisi kiva listata kommentteihin erilaisia hommia, sieltä voisi jokainen saada ideoita siihen, mitä voisi vaikka ensi vuonna ruveta tekemään.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olen tehnyt vuosien varrella hurjan paljon vapaaehtoishommia. Olen ollut eri liikuntaseurojen hallituksessa (aina riippuen sen mukaan, missä ollaan asuttu), olen ollut MLL:n paikallisyhdistyksen jumppavastaava, olen ollut Kestovaippayhdistyksen toiminnassa mukaan, päiväkodin vanhempainyhdistyksessä olen ollut hallituksessa ja järjestämässä esim. myyjäisiä ja talviriehaa ja tällä hetkellä olen koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa. Tykkään tehdä toisten kanssa yhdessä juttuja, on aina mukava fiilis esim. onnistuneen tapahtuman jälkeen tai kun lasketaan myyjäisten jälkeen kassaa ja todetaan, että ollaan taas saatu iso summa rahaa koulun oppilaiden hyväksi. Lisäksi vanhempainyhdistystoiminta on loistava mahdollisuus tutustua toisiin vanhempiin, joita asuu lähiseudulla.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Toi toisiin vanhempiin tutustuminen on mullakin kyllä aika tärkeä syy, vaikka en sitä ehkä alunperin osannut ajatella. Mutta MLL:ssä toiminnan kautta mä olen tutustunut täällä Pasilassa asuviin samanikäisten vanhempiin, joita en muuten tuntisi ollenkaan, kun lapset on muualla hoidossa ja koulussa. Ja koulukavereiden vanhempiin taas on kiva tutustua, niin on helpompi lastenkin asioita sopia.

  2. 2

    sanoo

    Vapaaehtoishommiksi laskettaneen kaikenlainen talkootyö. Meillä on Nurmijärven Kivi-juhlilla (www.kivijuhlat.fi) iso joukko ihmisiä, jotka vuodesta toiseen tulevat talkoohengessä järjestämään jokakesäisen kesäteatteriesityksen Aleksis Kiveen liittyen. Talkoolaisia on sekä näyttämöllä että sen ulkopuolella, kaikki puhalletaan yhteen hiileen ja kaikkien tavoite on sama. Yhteishenki on kyllä loistava! 🙂

  3. 3

    Elise Liikala sanoo

    Mainitsit, että iso osa vaikuttimistasi vapaaehtoistyössä toimimiseen ovat itsekkäitä. Itsekkyyteen sanana liittyy negatiivisia mielleyhtymiä. Mielestäni on äärimmäisen hienoa, että ihminen on olento, joka saa mielihyvää jakaessaan sitä toisille. Se ei lainkaan vähennä teon arvoa, vaan oikeastaan vain tuplaa jaetun hyvän. (Vedän tällä hetkellä filosofiaryhmää senioreille HelsinkiMission kautta. Nautin itse todella paljon keskusteluista osallistujien kanssa. Erilaisten ryhmien vetäjiä ja ystäviä senioreille etsitään kaiken aikaa lisää.) 🙂

    • 3.1

      Emilia sanoo

      Itsekkyys kuulostaa rumalta, mutta mä en ainakaan jaksaisi tehdä vapaaehtoistyötä, joka tuottaisi mielihyvää vain muille, mutta mulle itselleni olisi ihan pakkopullaa – eli mulle se toisten mielihyvä ei riitä, vaikka siitä itselle hyvä mieli tuleekin. Lisäksi tarvitaan sitten vielä jotain muuta. Mutta siinä musta vapaaehtoistyön hienous onkin, että se on aina win-win – ja ehkä vielä kolmas win, jos ajattelee, että joku sellainen yhteinen ja yleinen hyvä maailmassa lisääntyy. 🙂

  4. 4

    sanoo

    Partiotoiminta pyörii vapaaehtoisten voimin 🙂 Ennen kaikkea se on itselleni tärkeä harrastus, mutta paljon käytän aikaa siihen muutenkin.

    • 4.1

      Emilia sanoo

      Omasta harrastuksesta varmasti monelle kasvaa vapaaehtoistyö, mutta mä olen myös kokenut aikuisena aloitetut vapaaehtoistyöt harrastuksina.

  5. 5

    sanoo

    Hienoa että nostit aiheen esille! Me olemme lasten kanssa käyneet ulkoiluttamassa paikallisen dementiakodin mummoja SPR:n ystäväpalvelun kautta. Se on ollut tosi tärkeää, niin lapsille kuin mummoillekin!

    • 5.1

      Emilia sanoo

      Totta, mä olen jotenkin ajatellut, että moneen juttuun ei oikein lasten kanssa voi lähteä, mutta mummojen kanssa ulkoiluhan kyllä sujuu ja tekee hyvää kaikille osapuolille. Kiitos vinkistä!

  6. 6

    Essi sanoo

    Täällä kanssa yksi pitkän linjan partiolainen! 6-vuotiaasta saakka olen harrastanut, mutta siinä 15-vuotiaana se alkoi muuttua samalla myös vapaaehtoistyöksi, kun aloin itse vetää ryhmää ja myöhemmin kaikennäköinen retkien ja leirien järkkäily ynnä muukin tuli kuvioihin, ja sillä tiellä ollaan edelleen 🙂

    • 6.1

      Emilia sanoo

      ”Kun antaa pikkusormen, se vie koko käden…” 😀 Näin mulle on ainakin monesti käynyt, ihan hyvässä mielessä.

  7. 7

    sanoo

    Niin, no kai se päiväkodin vanhempainyhdistyksessä toimiminen on vapaaehtoistyötä, joskin myös sen motiivit ovat todella itsekkäitä: alku siellä oli aika rankka mutta onneksi päiväkodin johtava oli pätevä ja sai käännettyä kelkan. Mutta silloin vain halusi yrittää tehdä sen minkä pystyy jotta omilla lapsilla olisi hyvä olla päivisin (ja toisaalta itsellä hyvä olla päivisin töissä…). Mutta kyllä tuntuu, että nykyään aikaa on niin vähän, että vaikka olisi tosi kivoja vapaaehtois/talkootyyppisiä juttuja, en ole niihin nyt lähtenyt. Aikasemmin touhannut enemmänkin ja niistä paljon rikastunut (enemmän esim täältä: https://freebutfun.wordpress.com/2013/10/06/volunteering-in-greece-ghana-or-in-your-community/)

    • 7.1

      Emilia sanoo

      Onhan se vapaaehtoistyötä – ja sehän on ihan hyvä, jos rupeaa toimimaan asioiden parantamiseksi, eikä jää vain murehtimaan itsekseen. Meillä mies oli monta vuotta lasten koulua pyörittävän vanhempainyhdistyksen hallituksessa, niinpä mä olen ollut vain sivustaseuraajana. Nyt olen sitten tuolla isompien koululla ollut keveämmissä hommissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *