Tee itse joulukalenteri

itsetehty ommeltava joulukalenteri http://blogi.leluteekki.fiItsetehty joulukalenteri on ihana ajatus. Juuri sellainen, mitä ajattelee joskus vauvakuumeissaan, että sitten kyllä askartelen joulukalenterin lapsille, joka joulu. No, mun onnekseni äitini on tässä suhteessa osoittanut aivan ihailtavaa tee-se-itse -henkeä, ja on tosiaan askarrellut joulukalenterin jo yli kolmenakymmenenä jouluna. Mä sain siis itsetehdyn joulukalenterin siihen saakka kun esikoinen oli sen ikäinen, että sai omansa, silloin äiti ilmoitti, että mulle ei enää tipu. Karu pudotus tyttärestä äidiksi. Nyt en muuten ole varma kuinka kauan mun lapseton veljeni sai oman kalenterin.

Mä en ole mikään erityinen jouluihminen, mutta joulukalenteri on kyllä nerokas keksintö – miten muuten saat lapset sängystä kahdessa sekunnissa silmät loistaen vuoden pimeimpään aikaan? Ja tänä vuonna kalenteri tuli mieleen jo hyvissä ajoin, kiitos blogin: jotkut reippaammat on jo hakeneet googlesta jouluaskartelua, ja päätyneet tänne. Nyt on sitten ainakin ohje, miten askartelet joulukalenterin (itse asiassa joulukorttiaskartelua lapsille on myös pian luvassa, me ollaan aikaisessa tänä vuonna).

Ensimmäinen mun saama joulukalenteri oli tehty tulitikkulaatikoista, mutta niihin on todella vaikea löytää sopivaa täytettä. Niinpä seuraava versio oli ennen kaikkea helpommin täytettävä, ja se havaittiin niin hyväksi, että sama malli on siis palvellut vuosikymmeniä. Nythän mulla ei ole sitä näytettäväksi, se (tai ne, niitä on tulossa kolme tänä vuonna) odottaa vielä ensimmäistä adventtia, mutta lisään tänne kuvan, kunhan ne saapuu, nyt saatte tyytyä tähän maalaukseen. (Edit. 22.11. Nyt joulukalenterit saapui, ja lisäsin siis pääkuvaksi valokuvan. Tämä maalaus on musta kuitenkin aika havainnollinen.)

tee itse joulukalenteri

Tässä kuvassa joulukalenteri on ripustettu kirjahyllyyn, niin kuin meillä on tapana. Yllätykset on silloin kätevä tiputella alakautta pois.

Ja nyt seuraa siis joulukalenterin teko-ohjeet.

Kalenteri on siis pitkä kangasputkilo, johon yllätykset pujotetaan sisään ja erotellaan toisistaan narulla sitomalla – niin kuin siskonmakkarat. Putkiloa täytettäessä täytyy kiinnittää huomiota siihen, miten päin se ripustetaan, jos haluaa jouluaaton yllätyksen (tai esim. aina sunnuntaiyllätysten) olevan jotenkin erikoisen yllättävä.

Tarvikkeet:

  • joustavaa kangasta (joustosametti on palvellut erinomaisesti) noin 2,5m x 30cm

– EDIT. Kalenterin valmistaja (siis äitini) huomautti, että helpoimmalla pääsee, kun tekee kalenterin punaisista paksuista sukkahousuista: leikataan housuosa irti, toisesta lahkeesta sukkaosa pois, ja sitten ommellaan vain putkilot toisiinsa kiinni (toinen sukkaosa voi jäädä kalenterin ripustuspääksi). Tästä helpommaksi ei ompeluprojekti muutu.

  • lankaa ompeluun
  • nauhaa (esim. lahjanauhaa) solmimiseen
  • yllätyksiä, vähintään 24 tai ensimmäisestä adventista laskien jouluaattoon saakka, (tänä vuonna siis joka tapauksessa vain 24, mutta monena vuonna enemmän)

Kangas ommellaan pitkältä sivulta putkeksi (ja jos siinä on oikea ja nurja puoli, niin huomaathan ommella nurjalta puolelta – ei niin, että mulle ommellessa tällaisia kömmähdyksiä sattuisi), sidotaan ensimmäinen naru putken päähän, niin että siitä syntyy ripustuslenksu, ja sitten vain ruvetaan täyttämään. Jokaisen yllätyksen jälkeen siis kurotaan putki kiinni sitomalla naru rusetille ennen seuraavaa ylltätystä.

Yllätykset

  • tarroja (voisi laittaa myös valokuvia perheenjäsenistä)
  • tatuointeja (siis sellaisia lasten)
  • saippuoita tai minikokoisia shampoo yms. pulloja
  • pieniä leluja, esim. legoja, pikkuautoja, muovieläimiä, magneettikirjaimia (kunhan lapsi ei enää missään nimessä laita suuhunsa!), junaradan junia, liikennemerkkejä, petshoppeja, barbien tavaroita, sorminukkeja
  • joulukuusen koristeita
  • pikkupurkkeja hilettä, muovailuvahaa tms.
  • koruja, pinnejä jne.
  • avaimenperiä, magneetteja yms.
  • kumeja, minivihkoja jne.
  • sukat, pikkarit / kalsarit
  • laastareita
  • huulirasva
  • piparimuotteja
  • lorupussin loruja
  • kuivattuja hedelmiä (muumirusinapaketit on aika ilmeinen yllätys)
  • maissinaksuja nuorimmille
  • keksejä pikkupakkauksissa
  • marsipaania foliossa
  • esim. mandariini jaksaisi odottaa kalenterin alkupäässä pari päivää
  • karkkeja (paperiin käärittyjä)

Nämähän riippuu aika paljon kalenterin saajasta, kun joulukalenteri on itsetehty, niin parastahan on se, että se on räätälöity saajalleen mieluisaksi. Meidän kalentereissa kuulemma on ollut tavarayllätyksiä puolet ja loput herkkuja, mutta tänä vuonna äiti kysyi, haittaako jos herkkujen määrää lisätään – se oli laskenut, että meidän huusholliin ei ehkä kaivata 36 pientä tavaraa. Oikein laski. Meillä raja on siis ollut, että alle 3-vuotiaat saa pelkän kuvakalenterin, helpottaa yllätysten keksimistä.

Ja sitten onkin jäljellä enää vaikein, eli estää lapsia rutistamasta yllätyksiään aivan muodottomiksi kun koettavat arvailla, mitä siellä onkaan (narujen availua meillä ei sentään ole esiintynyt, mutta sekin riski on varmasti olemassa). Niin, ja sitten tietysti se hupi, kun näiden kanssa kuljetaan lentokentän turvatarkastuksesta. Vielä ei ole kertaakaan tarvinnut avata kalenteria, vaan selitys folioon käärityistä marsipaaneista on mennyt läpi.

Oletteko te tehneet itse joulukalenterin? Millä tekniikalla? Ja minkä ikäiselle?

Edit 11.11. Lisäilin mahdollisia yllätyksiä joita joulukalenteriin voi laittaa, näitä löytyi myös googlailemalla erilaisista keskusteluista ja blogipostauksista.

Edit. 26.11. Pakko lisätä linkki tänne Pinterest-taululle, jonka löysin – 221 itsetehtyä adventtikalenteria. Joukossa myös tämä vessapaperirullista tehty joulukalenteri, jota google-hakujen mukaan on kaipailtu (tosin siihen on käytetty myös meille tuntemattomia maitopullojen korkkeja, mutta ehkä kannet rulliin voi keksiä muustakin materiaalista).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Meillä reilu parivuotiaalle annetaan nyt itsetehty joulukalenteri, oon siis itse askarrellut ala-asteella joulukalenterin (kankaalla 24 numeroitua pussukkaa ja huovasta tehty joulupukki). Nyt pitää vaan alkaa hamstrata siihen tavaraa, ehkä joka luukusta löytyy Duplopalikka. 😀

    • 1.1

      sanoo

      24 palikallahan rakentaa jo vaikka mitä. 😀 Ja vaihtelun vuoksi voi olla joku ukkokin joukossa. Mä olen kyllä ihan iloinen, että kalenterin täyttö on ulkoistettu – sitä paitsi sitten mullekin on yllätyksiä luvassa joulukuun aamuihin. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Kiitos – tosi kivoja ideoita joulukalenterin yllätyksiksi ja nuo palikatkin hyvä! Minulla joulukalenteri toistaiseksi idea-asteella. Vielä materiaaliostot ja toteutus. Julkaisen sitten kuvia.

  3. 3

    pilami sanoo

    No mähän olen vastarakastuneena avopuolisona aikanaan askarrellut ja ommellut miehelle sellaisen 24 pussia sisältävän joulukalenterin. Niihin olen sitten joka joulu siitä lähtien täyttänyt miehelle yllätyksiä. (Mon dieu, en kyllä enää värkkäisi sille sellasta 😉 No, kun esikoinen oli 2,5-vuotias sai hän puolet luukuista, eli joka toinen miehelle, joka toinen lapselle. Tänä jouluna pitää tehdä jako kolmeen, vaikka 1-vuotias tuskin hommasta vielä nappaa koppia. Ennemminkin ajattelen, että sen esikoisen takia pitää kuopuksellekin olla omat luukut. Ja meillä tosiaan pitäydytään yhdessä kalenterissa. Näen tässä tällaisen pedagogisen ajatuksen ja opin jakamisen jalosta taidosta. Sillä ei luonnollisesti ole mitään tekemistä sen kanssa, että 24 pikkujuttua on helpompi keksiä kuin 72!

    Viime vuonna ostin muuten duplo-paketin. Siitä ne 12 lapsen pussia jo melkein täyttyivätkin.

    • 3.1

      sanoo

      Aih, kuulostaa niin tutulta. 🙂 Mä tosin ostin vain suklaakalentereita miehelle. Jakaminen kuulostaa kyllä hyvältä ajatukselta, sieltähän voisi löytyä myös kolme identtistä yllätystä yhdestä pussukasta, jos muuten menee liian vaikeaksi. Tai en tiedä, ilahtuuko mies duplo-palikoista. 😉

  4. 4

    sanoo

    Hei vautsi! Hiukanko helpompi, kuin itse viime vuonna askartelemani kestojoulukalenteri, jossa jokaiselle päivälle on oma pussinsa, jotka ripustetaan ”pyykkinarulle”!

    • 4.1

      sanoo

      Tollainen pyykkinarukalenteri on kyllä varmasti kivan näköinen (ainakin jos osaa tehdä kivan näköiset pussukat), tämähän ei ole mikään varsinainen sisustuselementti. Mutta helppo toteuttaa, kyllä.

  5. 5

    K sanoo

    Hei Emilia!
    Löysin blogisi muutama viikko sitten. Mielenkiintoista luettavaa! Me ollaan myös ranskalais-suomalainen perhe. Me asutaan tosin tällä hetkellä Ranskassa, mutta haaveissa olisi muuttaa Suomeen, joten Suomessa asuvan ranskalais-suomalaisen perheen menoa on mielenkiintoista lukea. Meillä tosin muuton kompastuskivenä on työt…Työn löytäminen Suomesta ulkomaalaisena tuntuu olevan niiiiin vaikeata 🙁
    Kauanko muuten olette asuneet jo Suomessa? Tiedätkö sattumalta muita Suomessa asuvien ranskalais-suomalaisten perheiden blogeja? Olisi kiva lukea enemmänkin!

    • 5.1

      sanoo

      Kiitos kommentista, ja kiva että löysit tänne! Täytyy sanoa, että ei ole omaan silmäänkään sattunut muiden ranskalais-suomalaisten perheiden (tai siis äitien) blogeja. Me tietysti seurataan aika monen vastaavan perheen elämää livenä, eli en ole niin osannut kaivatakaan. 😉

      Joo, työt. Mies on ollut Suomessa jo yli kymmenen vuotta, tuli tänne siis aikoinaan mun perässä kun opiskelut oli vielä kesken, ja suoritti sitten amk-tutkinnon täällä (englanniksi). Sinä aikana se sitten kotiutui Helsinkiin, löysi kavereita ja harrastuksia ja loi verkostoja, ja näiden kautta sitten löytyi valmistumisen jälkeen töitäkin. Meidän tuttavapiirin ranskalaisista (nyt ajattelen ehkä kuutta ihmistä) kaikki on olleet maassa suunnilleen yhtä kauan, ja kaikilla on töitä, ei tosin välttämättä siltä omalta alkuperäiseltä alalta, mutta jotain mihin voi olla tyytyväinen. Täytyy sanoa, että mä en tunne ketään, joka olisi työllistynyt täällä ”kylmiltään”, eli ulkomailta suoraan tai vain vähän aikaa maassa oltuaan (paitsi työkomennuksella olijat tietysti), mutta meidän kaverit siis onkin näitä tänne jo opiskelijoina tulleita.

      Tietysti riippuu tosi paljon alasta. Kieli ei välttämättä ole este, jos pystyy tekemään töitä englanniksi (sekin tietysti riippuu alasta). Mutta joo, haastavaa on kyllä, mutta ei mahdotonta. Kovaa motivaatiota varmasti tarvitaan, kun samalla on kulttuurishokki sulateltavana. Meillä työ on ongelma Ranskaan muuton kannalta, mä en pystyisi siellä tekemään opettajan töitä, enkä oikein tiedä mitä muutakaan. Tosin sen jälkeen kun mies valmistui ja sai töitä, niin se on ollut sitä mieltä, että mitä me siellä Ranskassa tehtäisiinkään. Mä näin marraskuussa keksin kyllä montakin juttua alkaen auringon näkemisestä. 🙂

  6. 6

    sanoo

    Toi tähtisilmäinen herääminen voi kääntyä myös itseään vastaan. Viime vuonna jouduttuun muuttamaan avaamisajankohta iltapäivään, kun lapsi alkoi tahallaan herämään entisen kuuden sijasta jo viideltä 😀 Tänä vuonna niitä on kaksi homman jujun tajuavaa. Apua!

    • 6.1

      sanoo

      Voi ei! Nyt muuten muistelen, että meilläkin olisi joku vuosi avattu kuvakalenteria päiväunien jälkeen, kun niiltä herääminen oli niin kamalan kiukuttelun takana.

  7. 7

    sanoo

    Voi miten hieno! Täytyypä harkita tuota sukkahousuversiota, vaikka pari Hello Kitty -suklaakalenteria on odottamassa. Puolustukseni on sanottava, että mieheni osti ensin yhden kalenterin. Hän oli ajatellut, ettei 2-vuotias tarvitse / saa omaansa. Itse taas ajattelen, että joulukuusta tulee helvettiä, jos pienempi ei saa sitä mitä isokin, niin onneksi ehdin ostaa toisen samanlaisen. 🙂

    • 7.1

      sanoo

      Olisi tosiaan voinut jäädä joulumieli haaveeksi kalenteria himoitessa. 🙂 Meillä viime vuonna sujui vielä yllättävän hyvin se, että pienillä oli vain kuvakalenterit, mutta tänä vuonna sitä ei kyllä enää olisi niille saanut perusteltua. Hello Kitty -suklaakalenteri olisi kyllä meilläkin kova sana, mutta onneksi on luvassa nämä kotitekoiset, saan pidettyä kitty-kiintiön jossain rajoissa. 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *