Talvihaalarit ja muita valintoja

 

talvihaalarit 2014

Kauden värit lisää liikenneturvallisuutta jos ei muuta.

Rupesin kirjoittamaan valitusta siitä, miten kahden aikuisen tuloilla ei ole varaa ostaa kolmelle lapselle talvihaalareita. Sitten muutin mieleni. Mä en oikeasti tiedä, onko varaa, koska me ei vielä neljään vuoteen olla oltu tilanteessa, jossa meillä olisi kahden aikuisen palkkatulot käytössä.

Kyse on valinnoista. Mä valitsin opiskelualani sen mukaan, mikä musta tuntui tärkeältä, en sen mukaan, missä työllistyisin hyvin palkattuun työhön. Mies valitsi työn, joka on mielekäs ja innostava, mutta josta maksetaan murto-osa siitä palkasta, mitä samalla koulutuksella toisista hommista maksetaan.

Me valittiin, että esikoinen oli kotona 3-vuotiaaksi asti, vaikka se tarkoittikin sitä, että viimeinen vuosi kitkuteltiin sillä pienimmällä kotihoidontuella. Kaksosten synnyttyä tehtiin sama valinta, ja ei, kaksosista ei saa kaksinkertaista vanhempainpäivärahaa eikä kotihoidontukea, vaikka kaksi turvaistuinta ja kaksi paria samankokoisia kenkiä niille olisi ihan hyvä hankkia.

Me on valittu vuokralla asuminen, joten meillä ei ole isoja asuntolainan lyhennyksiä. Ja kaksosten mentyä hoitoon mä valitsin yrityksen perustamisen palkkatöiden sijaan päästäkseni toteuttamaan keksintöäni, vaikka toistaiseksi mä en ole filosofiakahviloista voinut itselleni maksaa palkkaa.

Aina välillä olisi kiva, jos rahaa olisi enemmän myös sellaisiin arjen valintoihin (vaikka ulkona syömiseen, niihin talvihaalareihin tai omiin vaatteisiin). Silloin mun täytyy muistuttaa itselleni, että me ollaan tosiaan valittu näin, ja saatu niitä itselle tärkeitä juttuja. Ongelma on tietysti se, että ne valinnat joutuu tekemään silloin, kun ei vielä täysin näe niiden seurauksia, eikä missään vaiheessa kuitenkaan voi peruuttaa ja valita toisin.

Ei siis ole pelkästään ekologinen valinta, että meidän lapset kulkee kirpparivaatteissa, vaan se liittyy meidän perheen muihin elämänvalintoihin. Paitsi että nyt on kaikilla upouudet talvihaalarit, isovanhemmilta synttärilahjana. Että ei tarvitse talvellakaan ulkoilla vuorotellen niin kuin ennen vanhaan, kun ei ollut virsuja kaikille. Paitsi että talvisaappaat unohtui paketista. Lähdenpä tästä selaamaan huutonettiä.

Mua kiinnostaa: millaisia valintoja te olette tehneet, ja oletteko niihin tyytyväisiä?

 Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Luitko muuten sen hesarin jutun 6-henkisestä perheestä, jotka matkustavat joka vuosi kuukaudeksi johonkin kauas esim. jenkkeihin ja säästävät sitä ennen 11kk ja asuvat ahtaasti, jne..? 🙂 Jaoin sen omassa fb:ssä silloin ja totesin, että tuo voisi olla just sitä meidän hulluutta! 😀 Aloitin tuostakin aiheesta luonnoksiin tekstin, kun virisi niin hyvä keskustelu omalla seinällä ihmisten valinnoista lapsiluvun, asunnon koon, sijainnin, sisustuksen, harrastuksien, työn, lomailun (perheen perustamisen ajankohdan) ja kaiken muun suhteen. Että elämä tosiaan on valintoja täynnä. 🙂 Onneksi tarvitsee ostaa vuosittain noin yhdet ulkokamppeet ja ne menee sitten seuraavalle. Ja kohta saa alkaa myydä toisesta päästä pois. Ja silti ollaan tosiaan ostettu niitä halvimpia/ kirppareilta löytyviä. EI puhettakaan että olisi varaa ostaa jotain sadan euron haalareita – tai useampia sellaisia yhtä talvea varten. Tai jokaiselle lapselle omat sairaalasta kotiutumisvaatteet ulkovaatteita myöten (jotta saa ne laittaa jokaiselle lapselle muistoksi laatikkoon). O.o

    • 1.1

      sanoo

      Enpä lukenut, mutta joo, meillähän valintoihin kuuluu myös matkat. Usein niihin saadaan rahaa myös isovanhemmilta, mutta kyllä kaikki liikenevät omatkin käytetään siihen, että päästään Ranskaan kaksi kertaa vuodessa. Ja siinä vaiheessa kun rahaa rupeaa olemaan vähän enemmän, niin täytyy kyllä miettiä, laitetaanko se lisäneliöihin vai esimerkiksi matkustamiseen.

  2. 2

    sanoo

    Hei, ihana ajatuksia herättävä postaus jälleen! Ensimmäisenä haluan sanoa sen, että huomasitko sinulla jääneen yksi lause kesken: ”Eikä valintojen aina tarvitsisi mennä niin, että”. Toisiksi viimeinen kappale, jos viimeistä kysymysriviä ei lasketa mukaan 🙂
    Mutta niin, valintoja! Elämä on niitä täynnä, ja joskus sitä herää vain miettimään minkälaista elämä olisi, jos olisi valinnut toisin. Olen kuitenkin itsekin tyytyväinen elämäämme, vaikka tiukkaa on niin rahallisesti kuin joskus henkisestikin. Mutta ehkä onnellisuuskin on valinta?

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos huomiosta – sen siitä saa, kun koettaa samaan aikaan kirjoittaa postausta, siivota keittiötä ja paketoida synttärilahjoja, ja kaikkea vähän liian myöhään illalla.

  3. 3

    sanoo

    Kyse on valinnoista ja omien valintojen kanssa joutuu elämään tai saa elää, sillä hyviäkin asioita saa valinnoillaan aikaiseksi.
    Meille isommalle ostettiin juuri uudet talvivaatteet ja kyllähän toimivat vaatteet maksavat uutena paljon. Kahden työssäkäyvän aikuisen muutaman lapsen perheessä on varaa ostaa tarvittavat vaatteet uutena, mutta ei meillä ole kuin yhdet kamppeet kauteen. Muu olisi järjetöntä. Isovanhemmat tuovat ajoittaista likviditeettiä arkeen hyvillä lahjoillaan.

  4. 4

    bleue sanoo

    Hyvä postaus! Tänä syksynä olen miettinyt tietysti oliko hyvä valinta olla kotona monta vuotta lasten kanssa. Duunin suhteen voinee jo todeta että monen asian summana ei mutta oman tärkeimmän asian eli perheen ja minun näkökulmasta valinta on tuntunut vieläkin meille hyvältä. Jos totta puhutaan rahastakin on tässä ajassa tullut vähemmän tärkeä, vaikka kuun puolessa välin voikin jo miettiä, että jes kohta on palkkapäivä, sillä meneehän sitä rahaakin, vaikka sen talvihaalarin ostin viime keväänä alesta :D!

    • 4.1

      sanoo

      Ei niitä täydellisiä valintoja taida ollakaan, mutta hyvä jos olet kuitenkin omaanne tyytyväinen.

      Fiksuhan ostaisi haalarin alesta, mutta kun siinä vaiheessa ne tuntuu silti niin kalliilta, eikä siitä koostakaan tiedä, ja ja…

  5. 5

    sanoo

    Ihana postaus ja tutulta kuulostaa. Paljon on ollut ajatuksissa tälläkin viikolla.Tässäkään perheessä kirppisvaatteet eivät ole pelkästään ekologinen valinta, asutaan vuokralla jotta unelmat saisivat kasvaa ilman suurien lainojen taakkaa ja lisääntynyttä luottamuustarvetta ja usein muistutamme väsyneinä hetkinä itseämme ja toisiamme siitä että tämä on tietoinen valinta.

    Minusta usein tuntuu että tähän tapaan elää kuuluu myös tietynlaisesta ajatustavasta poisoppiminen. Joskus minusta tuntuu että rahan niukkuus yhdistyy ajatuksissani epäonnistumiseen, siis että vielä jollain tasolla mittaan onnistumistani rahallisesti. Jos mittarina käyttäisin elämänlaatua laajemmalla skaalalla, onnistumisen kokemus olisi ja on kuitenkin ihan eri tasolla. Kiitos kun kirjoitit näin avoimesti ja rohkeasti, mukava lukea muiden kokemuksista ja tärkeistä valinnoista.

    • 5.1

      sanoo

      Kommentit jäi synttärijuhlinnan jalkoihin, anteeksi viive.

      Mutta toi on totta, että se raha=onnistuminen yhtälö istuu aika tiukassa ajatuksissa. Vaikka eihän se toimi kumminkaan päin, raha ei kerro onnistumisesta eikä onnistumisen tunteita mitata rahassa.

  6. 6

    sanoo

    Naulan kantaan. Lapsiperheet tekevät heti lapsen elämän alussa niin monta valintaa, jotka vaikuttavat taloudellisesti elämään. Itse valitsin ja hoidin lapset kotona, kunnes kuopus oli melkein 3-vuotias. En kadu pätkääkään. Mutta työelämän kannalta viiden vuoden tauko oli melko pitkä. Ei se cv:ssäkään näytä kovin hyvältä, vaikka itse tiedän tehneeni merkityksellistä työtä sen 5 vuoden ajan.

    Koin kotiäitivuosien aikana pienimuotoisen herätyksen kulutuksen suhteen. En enää himoitse niin paljon tavaroita vaan päinvastoin haluaisin eroon turhista romppeista. Lisäksi mietin tarkemmin, mitä ylipäänsä ostan ja mihin raha kannattaa laittaa, kun rahaa ei kuitenkaan tule saavilla sisään…

    Juuri talvihaalareihin ja kenkiin kannattaa investoida. Ne ovat niin pitkäikäisiä hankintoja ja kovassa kulutuksessa. Itse ostan aika vähän vaatteita kirppiksiltä, ennemminkin vain leluja, koska saamme vaatteita niin paljon lahjaksi sukulaisilta. On onni, kun on lapsirakasta sukua!

    • 6.1

      sanoo

      Ja monet niistä valinnoista tosiaan tehdään jo kauan ennen lasten syntymään, ja silloin on ihan mahdoton kuvitella, miten ne vaikuttaa joskus kymmenien vuosien päästä, kun on se perhe kuvioissa mukana.

      Musta tuntuu, että tämä kulutuksen miettimiseen herääminen on aika yleistä pienten lasten kanssa. Liittyyköhän siihen, että sitä roinaa rupeaa kertymään ihan eksponentiaalista tahtia, vai siihen, että tulee perspektiiviä siihen, mikä elämässä oikeasti on tärkeää?

  7. 7

    sanoo

    Voi miten tykkään blogistasi! Hyvä teksti sinulta jälleen kerran 🙂

    Mä olen tainnut valita sitten hyvän toimeentulon. Lukion jälkeen haikailin hetken filosofiaa opiskelemaan, mutten menestynyt pääsykokeissa. Vähän olisin halunnut Taideteolliseenkin, mutta pelkäsin, etten sillä koulutuksella tule saamaan itseäni elätetyksi. Siispä menin kauppakorkeakouluun logiikalla, että keskinkertaisenakin saan aina työtä, jolla pärjään.

    Nyt on toimeentulo, mutta työhön kaipaan enemmän sisältöä 🙂 Tietynlaista tasapainotteluahan tämä elämä on, etukäteen ei voi tietää, mihin valinnat johtavat – eikä jälkikäteen voi tietää, millaiseksi elämä olisi muodostunut, jos olisikin tehnyt sen toisen valinnan.

    Mutta se on tärkeää, että tiedostaa oman elämänsä olevan omien valintojen summa. Se vie – ihan aiheellisestikin – terän pahimmilta itsesäälin purkauksilta, ja mielestäni auttaa myös olemaan tyytyväinen omaan elämäänsä.

    • 7.1

      sanoo

      Mä taas en uhrannut ajatustakaan toimeentulolle tai työllistymiselle. 😉 Täytyy sanoa, että en mä vieläkään pystyisi kuvittelemaan opiskelevani alaa, johon mulla ei olisi intohimoista suhdetta – töitä mä olen tietysti tehnyt, jotka on vain töitä, mutta opiskelu on vielä sellainen ylimääräinen panostus.

      Omien valintojen seurausten hyväksymisessä on kyllä sellainen fatalismin riski. Että itsepähän valitsin ryhtyä esim. sairaanhoitajaksi vaikka tiesin, että palkka ei ole kaksinen – juuri näissä ammatinvalintajutuissahan joudutaan helposti siihen asetelmaan, että eihän ”kutsumusammateista” niin paljon palkkaa tarvitsekaan maksaa, kun niistä saa muuta tyydytystä.

  8. 8

    sanoo

    Täällä on varsinainen kirpparihai 🙂 Rakastan hyviä löytöjä ja suuri osa varsinkin pienemmän vaatteista löytyy kirppareilta. Kuusivuotiaalle pojalle tuo tarjonta taitaa vain olla vähäisempää ikäkauteen kuuluvan totaalisen loppuunkulutuksen vuoksi…. (Hei,juuri lähes iskemätön 150€ haalari hintaan 40€ + talvirukkaset ja pipo. Tyytyväinen 😉 )

    Tärkeintä on, että jälkikäteen sitten hyväksyy ne omat valintansa ja elää niiden kanssa… Jahkailu ei auta. Tiedän monia, jotka ovat katuneet kun menivät liian aikaisin töihin tai eivät menneet ja hyvä työtilaisuus meni sivusuun. Esikoisesta palasin töihin pian. Nyt tavoitteena väliversio, eli olla kotona kaksi vuotta. Valinta omakotitalosta ja olemattomien julkisten liikenteen yhteyksien takia myös kahdesta autosta on jo tehty, joten kaksi vuotta on maksimi, jonka nyt pystyn kotona olemaan vaikka ihana olisi se kolmaskin lasta vielä kotona hoitaa…

    Kiva teksti taas 🙂

    • 8.1

      sanoo

      Jälkikäteen jossittelu ei kyllä tosiaan yleensä aiheuta kuin pahaa mieltä. Hyvä tietysti olisi, jos jotain voisi oppia seuraavaa valintaa varten, mutta enpä tiedä, meneekö se aina niinkään.

      Poikien vaatteita on kyllä noille pienemmillekin huonommin kirppareilla, mä epäilen, että sen lisäksi, että ne kuluu käytössä, niin niitä ehkä alunperinkin ostetaan vähemmän – tuntuu, että nimenomaan tytöillä on kaapit pullollaan (ainakin meillä 😉 )

  9. 9

    Sanna Sadeluoto sanoo

    Huutiksesta löytyy hyvin. Osa äideistä tehnyt toisenlaisia valintoja, joten iloitaan siitä tai ainakin niistä talvihaalareista:)

    • 9.1

      sanoo

      Jep, mä olen monet tosi vähänkäytetyt haalarit sieltä huutanut. 🙂 Kolmelle lapselle vaatteiden kyttääminen vaan rupeaa käymään melkein työstä – no, onneksi esikoiselta voi kierrättää nuoremmille, välikausihaalarit kaivoin juuri kellarista esille.

    • 10.1

      sanoo

      Kiva, että kirjoitit kokonaisen postauksen verran, näistä erilaisista valinnoista on musta tosi mielenkiintoista lukea – voi löytää myös uusia näkökulmia omiin valintoihinsa.

  10. 11

    Vellamo sanoo

    Ja sitten on tämä, että joitain valintoja tekee itse ja aika monet valikoituvat melkein itsestään. Meilläkin lapset olivat kotihoidossa kolmivuotiaiksi, mikä oli osittain omaa valintaa, mutta enemmälti huonon työllistymisonnen tulosta. Itse asiassa aika harvojen juttujen koen olevan täysin omaa valintaani, ainakaan mitä lapsiin tulee: esim. pitkä imetys oli aikanaan toiveenani, mutta siihenkin valintaan vaikutti omien liikkeideni lisäksi se, mitä lapset halusivat. Olisivathan ne saattaneet haluta lopettaa imetyksen kohteena olemisen joskus alta vuosikkaina. Mutta että olenko tyytyväinen tähän settiin, joka minulle on osunut? Kyllä vaan, suurimmaksi osaksi.

    • 11.1

      sanoo

      Totta, meilläkin olisi ehkä valittu kotihoidon suhteen toisin, jos mulla olisi ollut unelmien työpaikka odottamassa tai miehellä ei olisi ollut töitä. Ja lasten kanssa monia asioita ei tosiaan pystykään valitsemaan, kun ne mokomat tekevät oma valintansa. 😀

  11. 12

    sanoo

    Hei!

    Haittaako, että linkitin tämän sinun blogitekstisi tuonne blogini tuoreimman tekstin loppuun? 🙂

  12. 13

    sanoo

    Tää oli tosi hyvä teksti (kaikki sun tekstit on hyviä, tää vaan liippaa niin läheltä niitä aiheita mistä mä mesoan aina).
    Mua usein aika epäkypsästi korpeaa kun ihmiset, joilla on 2 autoa ja vuodessa useampi matka ulkomaille sekä näin neliöpihin ihmisen näkökulmasta ihan tarpeettoman suuri koti, valittavat että on PAKKO mennä töihin (tai tehdä niin paljon töitä tai laittaa lapsi 10 kk iässä hoitoon). Harvat asiat on pakkoja, kuoleminen nyt lähinnä, ja loput valintakysymyksiä.
    Mun on tietysti helppo huudella, kun olen matalapalkka-alalla, joten jos menisin kokoaikaiseksi töihin olisi erotus ehkä +200 euroa duunin hyväksi, mutta se ei ole mielestäni sen hektisen arjen arvoista vaan mieluummin sitten syödään kasvissosekeittoa eikä ravintolaillallisia eikä reissata Tallinnaa kauemmaksi. Ei sillä, etteikö tekis mieli maailmalle ja Boulevard Socialiin…
    Mä kyllä nostan sulle ikuisesti hattua filosofiakahvilahommasta tässä skeptisessä kansakunnassa, eniten siksi että teet jotain sellaista joka ei (toivottavasti!) aiheuta joka aamu eeppistä vitutusta.

    • 13.1

      sanoo

      Mäkin kylllä usein hiljaa itsekseni ihmettelen sitä töihinmenon pakkoa – mutta on tietysti niin, että jos on jossain vaiheessa erehtynyt ostamaan asunnon, niin isosta lainasta vuokralle vaihtaminen ei käy ihan niin helposti. Mutta usein kyllä ihmiset myös näkee ne valintansa pakkona.

      Joo, ei toistaiseksi ole aiheuttanut eeppistä vitutusta. Toi onkin ehkä hyvä ohje ammatinvalintaan: valitse niin, että aamulla ei vituta. 🙂

  13. 14

    Sanna sanoo

    Meidän valinta taas on yritys elää mahdollisimman ekologisesti. Kun ruoka keräillään ja viljellään mahdollisuuksien mukaan itse, kaikki vaatteet käytetään aivan loppuun ja kuluttaminen minimoidaan, käy niin, että rahaa jää koko ajan yli oman tarpeen. Meillä ei yleisellä mittapuulla ole mitkään suuret tulot, mutta yhden opettajan palkka yhdistettynä kotihoidontukeen ja lapsilisään yhdestä lapsesta on tällä kulutuksella sellainen määrä rahaa, että jatkuvasti jää säästöön. Toisaalta, pätkätyötä tekevällä opettajalla, joka on kesät työttömänä, on syytä ollakin säästöjä. Toisaalta luulen, että jos lapsia olisi enemmän, tilanne olisi tälläkin kulutuksella aivan toinen.

    • 14.1

      sanoo

      Mahtavaa. 🙂 Meillä törsätään nimenomaan ruokaan – mutta se on toki valinta sekin. Mutta kyllä mäkin hämmästyin, miten paljon enemmän oikeasti useampi lapsi vie rahaa. Ei vauvana vielä, mutta kasvaessaan ne oikeasti syökin enemmän. Ja tarttee niitä kenkiä ja turvaistuimia. Ja jonkun nukkumapaikankin. Ja lomallekin ne pitää ottaa mukaan. 😉 Mutta kyllä siinäkin olisi eroa rahanmenossa, jos vähentäisi kulutuksen minimiin.

  14. 15

    sanoo

    Kirjoitin taannoin tähän pitkän kommentin ja se katosi kun yritin muuten ku wordpress-tunnuksilla. hmph. Mutta nyt onnistuu!
    Hyvä kirjoitus. Meillä poikien synttärilahja-ja joululahjarahoja käytetään alesta hankittuihin haalareihin.

    Meillä isoin, koko elämän suunnan määräävä valinta on tehty jo 10 vuotta sitten kun ostimme talon maalta. Se tarkoittaa loputonta rahareikää remonttiin ja toista autoa sekä työmahdollisuuksien tiettyä rajallisuutta. Vastineeksi saamme unelmaympäristön lasten kasvatukseen. Ei täydellinen valinta, mutta ei kadutakaan, seisomme valinnan takana vaikka mulla esmes nyt opiskeluhaaveita se rajoittaa. Mutta kun vastineeksi saa niin paljon.

    Mä päädyin vähän vahingossa töihin kuopuksen ollessa 8kk. Mun piti tehdä 3kk osa-aikainen pätkä, mutta siitä muodostuikin lähes kahden vuoden pesti, joka nyt siis loppuu vuodenvaihteessa ja jään taas ihan suosista kotiin. On ihana jäädä kotiin just nyt, pojat on kasvaneet kuin varkain ja ehkä mä maltan nyt nauttia kotoilusta eri tavalla kun oon saanut painaa töitä välillä. Onneksi pojilla on aivan ihana hoitopaikka ja kuitenkin kohtuulliset hoitoajat. Se on auttanut paljon…

  15. 16

    Kippuralla sanoo

    meillä ei ole vielä koskaan ollut tilannetta, että olisi ollut kaksi vanhempaa töissä 😉
    olen ollut vuosia lasten kanssa kotona, nyt on eka ja tokaluokkalaiset ja yksi päiväkotilainen, 3½v. Aloitti hetki sitten =)
    Nytkin opiskelen tässä kaikessa rauhassa, ei ole asunto&autolainaa, eli ei ole ollut pakko lähteä töihin 9kk jälkeen ja pistää pieniä lapsia hoitoon.
    Eikä kyllä tän asunnon sijainnin+koon perusteella asuttaisi edes keskustassa samalla hinnalla.

    • 16.1

      Emilia sanoo

      Niinpä, valintoja. Mutta tuntuu kyllä varmaan ihan kummalliselta sitten, kun jonain päivänä onkin kaksi palkkaa taloudessa. Me elettiin yksi kesä sellaista dink-elämää – esikoista odottaessa – ja se oli kyllä hämmentävää. 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *