Talo Ranskassa

kiinteistönvälitystoimisto ranskassa

Yksi mun lempipuuhia Ranskan-lomilla on asuntoilmoitusten lueskelu, joko kaupungilla kiinteistövälittäjien ikkunoista tai niiden omista mainoslehtisistä. En tiedä, onko kiinteistökauppa Ranskassa jotenkin erityisen vilkasta, mutta ilmeisesti markkinat ei ole niin keskittyneet kuin Suomessa, vaan pieniä kiinteistönvälitystoimistoja tuntuu olevan vähän joka korttelissa.

linna ranskassa 1800-luku

Tästä me tykättiin esikoisen kanssa, vähän tällainen modernimpi linna.

Asuntohaaveilua voi harrastaa kahdella tyylillä. Joko valitsee ne kaikkein hulppeimmat ilmoitukset, ja rupeaa miettimään kymmenen huoneen ”maison de maîtren” sisustusta, tai ketä kutsuisi linnan pihamökkiin asumaan (vain neljä kylppäriä viidelle huoneelle, eli joidenkin pitäisi jakaa). Tai pitäisikö puistossa olla uima-allas vai riittääkö puro.

talo ranskassa

Tästä mukava perheasunto; jokaiselle oma kerros. Salonkeja tosin on vain kaksi.

Valinnanvaikeutta riittää tietysti myös asuinalueessa. Linnat nyt yleensä väistämättä on maaseudulla, mutta sellaisia näppäriä yhden perheen kerrostaloja (neljä kerrosta, kymmenen huonetta) löytyy vähän pienempien kaupunkien keskustoistakin (löytyy toki Pariisistakin, mutta mä luulen, että niin monen kymmenen miljoonan kauppoja ei ilmoitella kiinteistönvälittäjien ikkunoissa). Toulousen keskustasta löytyisi sitten aika kivoja asuntoja hausmannilaisista 1800-luvun kerrostaloista (jos se Pariisi jäi harmittamaan), joissa 40 neliön olohuoneen ranskalaiset ikkunat aukeaa vaihtoehtoisesti jokinäkymään tai bulevardille.

talo etelä-ranskassa

Näistä jos ottaisi jommankumman, niin voisi jäädä rahaa vielä robotti-imuriinkin, saisi ne 8 huonetta siivottua.

Hauskaa tästä tulee erityisesti siinä vaiheessa, kun laittaa pilvilinnalle hintakaton ja rajaa ilmoitukset esimerkiksi vain niihin, jotka saisi samalla hinnalla kuin perheasuntoja myydään meidän kadulta Helsingissä. Yleensä se tarkoittaa joko vähän huonompikuntoista linnaa, pienempää tonttia (eikä ole hevostallia tai sitä puroa) tai sitten matka lähimpään kaupunkiin pitenee. Mutta jos alle kymmenen huonetta riittäisi, niin valinnanvaraa löytyy. Uudempia pakettitaloja voisi ostaa parikin.

Toinen vaihtoehto onkin sitten lähteä etsimään halvinta mahdollista riittävän kokoista. Meillä on tällä hetkellä 100  neliötä ja neljä huonetta, mutta olisihan se kiva saada kaikille lapsille omat makuuhuoneet, kun neliöhinnat on vähän Helsingin hintoja alempana. Neliöitä täällä ei kyllä varsinkaan uudemmissa taloissa aina ole yhtä paljon, makuuhuoneet on usein aika pieniä, eikä saunaa tietenkään ole, usein ei eteistäkään. Mutta en mä ehkä eteistä kaipaisikaan, jos en koskaan olisi kuullutkaan kurahousuista.

talo ranskassa

Eli sitten voi koettaa kuvitella, millaista elämä olisi, jos ostettaisiin tuo kuuden makuuhuoneen talo 59 tuhannella eurolla kylästä jossa on 3300 asukasta ja lintukarjamarkkinat joka keskiviikko. Että onko tuossa puutarhaa ollenkaan, ja mahtuisiko sinne kirsikkapuun lisäksi vielä viikunapuu vai pitäisikö tyytyä vadelmiin ja karhunvatukoihin. Ja onko niillä niiden ankkamarkkinoiden lisäksi kunnollista leipomoa vai pitäisikö mennä naapurikylään.

Tokihan tätä voi Suomessakin harrastaa, ja laskeskella kuinka monta omakotitaloa autopaikan hinnalla saa, kun lähtee kehäkolmosen ulkopuolelle. Mutta viikunapuita siellä ei kasva.

talo ranskassa

Tässä on joltain loppunut turnauskestävyys: yksi kerros on remontoitu, kaksi vielä tekemättä. Ilmoituksen mukaan rakenteiden pitäisi olla hyvässä kunnossa.

”Remontoijan unelmat” on sitten luku erikseen. Siinä vaiheessa jos talossa pitäisi korjata katon lisäksi lämmitys, ikkunat, sähköt, putket ja pinnat, herää kysymys, mitä siellä on jäljellä. No, ne kiviseinät varmaan, ja parhaassa tapauksessa alkuperäinen kivinen tiskiallas. Yhdet tutut lähti sellaiseen projektiin, ja viimeksi kun me niitä nähtiin, ne oli kahden vuoden jälkeen päässeet asumaan talon alakertaa – ja saaneet sähköpatterinkin toimimaan.

Sitten on tietysti vielä ne ”mielenkiintoiset kohteet”, vanhat myllyt, ladot, navetat, kyyhkyslakat ja ties mitkä juustonkypsyttämöt, jotka on muutettu asunnoiksi – tai jotka voisi muuttaa. Myllyt on kuulemma muuten ihan kivoja, mutta se veden kohina tekee hulluksi. Paitsi jos kyseessä on ollut tuulimylly, niin kuin tässä:

talo vanhassa tuulimyllyssä ranskassa

Sen sijaan tähän Goudourvillen vanhaan tupakankuivaamoon mä en kyllä rupeaisi remonttia tekemään, vaikka kuinka halvalla lähtisi.

talo ranskassa halpa

Minkäs te ottaisitte?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Näiden lukeminen on masokismia parhaimmillaan. Mä teen samaa välillä Yhdysvalloista tai jostain pienemmistä Suomen kaupungeista, ja kattelen millasen pittoreskin puutalon merenrannalta läheltä keskustaa sais tän meidän kerrostaloneliön hinnalla.

    Ei pitäis tehdä sitä. Ei siitä tuu ku paha mieli. Kun en mä täältä siitäkään huolimatta haluais pois muuttaa.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      On siinä tosiaan masokismin aineksia – mutta voihan sen ottaa sellaisena ikkunashoppailuna. Ja voisihan sitä tehdä sillä tavalla käänteisesti, miettiä, mitä kaikkea sieltä unelmakodeista puuttuu, esim. töitä, leikkipuistoja, lähikauppa ja muuta pientä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *