Yksi yrittäjän viikko

Valitin tuossa yrittäjyyspostauksessa, että viikossa teen aika vähän varsinaisia filosofiakahvilahommia ja aika paljon kaikkea muuta. Mä olen ennenkin postannut viikko-ohjelmastani (täällä ja täällä), mutta joka viikko on kyllä aika erilainen. Tällä viikolla oli erityisen paljon kaikenlaista muuta hurvittelua ja töitä tuli tehtyä vähemmän kuin tavallisesti. Mitä mä sitten tällä viikolla olen tehnyt?

tanssita vauvaa  nöykkiössä

Täällä tanssivat espoolaisvauvat.

Maanantai

Filosofiakahvilat 0

Oman firman työt 0,5h

Muut työt 4,5h

Olin vielä vatsataudin jäljiltä sen verran hutero, että olin perunut aamupäivän MLL:n Tanssitan vauvaa -ryhmän ohjaamisen Pasilassa. Päivä oli siitä huolimatta varsin MLL -painotteinen. Vein lapset poikkeuksellisesti autolla kouluun, kävin palauttamassa Töölön MLL:n avaimen filosofiakahviloiden siellä loputtua tältä keväältä ja menin sitten kotiin tekemään sairastaessa kertyneitä rästihommia (lähinnä niitä muita tuloja tuovia töitä, tällä kertaa somemarkkinointia).

Puurolounaan jälkeen ajoin Espooseen pitämään Tanssitan vauvaa -ryhmän siellä, tosin vähän kevennettynä versiona itselleni, eli huutelin vain kannustusta vauvojen kanssa puurtaville äideille. Kotimatkalla poimin esikoisen kyytiin koululta. Ehdin vaihtaa kotona vaatteet ja napata tietokoneen mukaan ja suuntasin sitten Pasilan MLL:n kevätkokousta sihteröimään. Ehdin kotiin kahdeksan pintaan antamaan vielä iltapusut lapsille, ja jatkoin sen jälkeen vielä töitä tunnin verran.

Tiistai

Filosofiakahvilat 2h

Oman firman työt 2h

Muut työt 2h

Vein lapset kouluun ja tein vähän laiskasti kotona hommia. Sain sentään kuitit lähetettyä kirjanpitäjälle, laskut maksettua ja pari sähköpostia kirjoitettua. Lounaan jälkeen lähdin pitämään koululaisten filosofiakahvilaa Töölöön (lapset sai itse luoda mikä ei kuulu joukkoon -tehtäviä ja aloitettiin lupaus-teeman käsittely), sen jälkeen istuin läppärin kanssa tunnin tekemässä niitä rästihommia kahvilassa ja siirryin sitten Munkkiniemeen, missä oli MLL:n järjestämä 3-6 -vuotiaiden filosofiakahvila, aiheena tunteet. Ehdin kotiin vielä syömään ja laittamaan lapset nukkumaan.

suomenlinna

Keskiviikko

Filosofiakahvilat 0

Oman firman työt 0,5h

Muut työt 6,5h

Vein lapset kouluun ja lähdin Suokkiin tuuraamaan koulutuksessa olevaa toimiston väkeä koko päiväksi. Mä olen keskiviikkoisin pari kertaa ollut Hofficessa Kriittisellä korkeakoululla (eli tekemässä ennestään tuntemattomien kanssa omia töitä samassa tilassa – tosi mukavaa ja varsin tehokasta), mutta nyt ajattelin, että voisin tehdä omia hommia puhelimeen vastailun lomassa. No, niihin ei jäänyt aikaa, koska kevät on myös Suomenlinnan matkailussa vilkkainta varausaikaa, mutta tavallaan oli ihan kiva, etten joutunut istumaan tyhjän panttina.

Hain lapset, vein kotiin, istuin tunnin lukemassa pöydän ääressä, laitoin ruoan, syötiin ja pistin lapset nukkumaan. En jaksanut enää tehdä töitä, vaikka olisi  pitänyt. Miehellä oli koko viikon kestävä kurssi opetettavana, ja se jäi sitä valmistelemaan illaksi, muuten se yleensä hoitaa ruoanlaiton.

pidä kynnys matalana

Torstai

Filosofiakahvilat 0

Oman firman työt 1 h

Muut työt 0

Koulutus 3,5h

Mies vei aamulla lapset (sillä on torstaiaamun treffit yhden kaverinsa kanssa, jolla on lapsi samassa koulussa), joten mä kerkesin aamulla julkaisemaan blogiin postauksen ennen kuin lähdin liikkeelle. Olin sopinut tapaamisen yhden ystävän äidin kanssa, joka halusi taiteilijan ominaisuudessa jutella äitiyden filosofiasta. En ollut kerennyt miettiä aihetta yhtään, mutta keskustelu herätti ajatuksia niin, että voisin kirjoittaa niistä blogiinkin.

Söin lounasta kauhealla kiireellä ja syöksyin Kulosaareen Imagen kirjoittajakouluun huomatakseni, että olin muistanut ajan väärin ja olin yli puoli tuntia liian ajoissa. No, ehdin käydä omat sähköpostit läpi ennen koulutuksen alkua.

Koulutus oli ihan mielenkiintoinen – tai pitäisi ehkä sanoa inspiroiva, vaikka mä vähän inhoankin sitä sanaa. Mutta tiedättekö sellainen, mistä tulee olo, että niin, noinhan se on ja noin mäkin aion tehdä. ”Pidä kynnys matalana” oli Pupulandian Jenni Rotosen suomenkielinen versio mun bloggausmotosta ”just press publish” (lainattu sellaiselta australialaiselta hippibisnesbloggaajalta. Suosittelen, sekä hippibisnesblogia että painamaan julkaise-nappia.)

Jouduin lähtemään hitusen ennen viimeisen osion loppua, kipitin metrolle ja sieltä lasten koululle jonne esikoinenkin tuli. Poimin neljä lasta mukaani – kyllä, neljä, sillä lainattiin myös yksi nuoremman tyttären ystävä mukaan – ja puskin ne lähimmän Picnicin ovesta sisään. Kun uuniperunat oli kaaputettu (Elsan tavoin mekin tykätään Picnicin lastenaterioista), vedettiin prinsessamekot päälle ja suunnattiin Musiikkitalolle konserttiin. Konsertin jälkeen kotiin ja lapset nukkumaan. Itse jäin valvomaan ihan liian myöhään, en edes tehnyt töitä vaan räpläsin vain Facebookia.

rikhardinkadun kirjastossa

Perjantai

Filosofiakahvilat 1h

Oman firman työt 3,5 h

Muut työt 0

Vein lapset kouluun ja suuntasin Rikhardinkadun kirjastoon. Onko ihanampaa paikkaa tehdä aamupäivä läppärihommia? Mun olisi taas pitänyt tehdä niitä sivutöitä, mutta eksyin facebookiin ja sieltä omaa blogia päivittämään. Sitten sain tarmonpuuskan ja parin postauksen lisäksi laitoin nettiin kevään viimeisen filosofiakahvilan tiedot (Hakaniemessä torstai-iltaisin) – samoin kuin sen, että lasten filosofiakahvila on osa Maailma kylässä -festareiden ohjelmaa.

Kävin lounaalla ja suuntasin Tehtaankadulle, jossa koululaisia oli vain muutama paikalla. Leikittiin ”kumpi olisit mieluummin” ja mä luin Sammakko ja muukalainen -kirjaa ja mietittiin, miksi sammakon kaverit ei halua rotan tulevan niiden kulmille asumaan.

Menin tunniksi kahvilaan naputtelemaan tätä postausta alkuun, kävin hakemassa lapset ja lähdettiin kotiin. Hain postista mun vanhempien kaksosille tilaamat uudet pyörät ja jätin ne kokoamaan niitä miehen kanssa, kun me mentiin vielä esikoisen ja mun äidin kanssa balettiin katsomaan Pieni merenneito, joka oli kyllä hieno spektaakkeli.

lapsimessuilla

Lauantai 

Työt 0

Lapsimessut! Ehdittiin paikalle puoli kymmeneksi, kierrettiin ensin Lapsimessujen puolella ja siirryttiin sitten Eläinystäväni-puolelle, jossa oltaisiin voitu viipyä kauemminkin. Esikoinen piti kuitenkin viedä balettiharjoituksiin Aleksanterin teatteriin, joten kolmen aikaan jouduttiin lähtemään. Oltiin niin hyvissä ajoin, että tehtiin kierros Hietsussa kirpparilla, ja esikoisen kipitettyä harjoituksiinsa me palattiin nuorimmaisten kanssa kotiin. Kerkesin raivaamaan vähän pyykkivuoria, keräämään jouluvalot pois terassilta (hyvissä ajoin ennen juhannusta), katsomaan lasten pyöräilyharjoituksia ja hoitamaan yhdet lenkkarikaupat ja sitten olikin aika lähteä hakemaan esikoinen. Palattiin kotiin, syötiin miehen laittamaa tosi hyvää thai-keittoa ja pistettiin lapset nukkumaan. Mä istuin vielä illalla kirjoittamassa ihan omaksi ilokseni, vaikka olisi oikeastaan pitänyt tehdä töitä.

Sunnuntai

Filosofiakahvilat 0

Oman firman työt 1h

Muut työt 1h

Mulla olisi ollut kamalasti sivutöitä rästissä, mutta päivästä iso osa tuntui menevän kylppärin hyllyjen ja kaappien raivaukseen. Pari pientä käännöstä sain sentään tehtyä sinä aikana kun mies pyöräilytti lapset esikoisen luistelutunnille. Sen jälkeen käytiin saunassa ja syötiin ja nyt mä lopettelen tätä postausta ohimot nestehukkaa tykyttäen.

Että sellainen viikko – ja kohta nähdään, miltä seuraava viikko näyttää (tai kyllähän mä tiedän, että ne tekemättömät työt vaanii siellä. Filosofiakahviloitakin on muutama enemmän ohjelmassa).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Yrittäjyys on…

Mä olen toiminut yrittäjänä kohta kaksi vuotta* (niin kuin viime viikolla jo kerroin kun listasin mikä tekee yrittämisestä kivaa). En ikinä ollut suunnitellut ryhtyväni yrittäjäksi, enkä mä vielä osaa oikein sanoa, pidänkö yrittäjyydestä tai pystynkö tai haluanko jatkaa sitä loppuelämääni – tai edes toista kahta vuotta.

Yrittäjäkollega** linkitti Facebookiin Åbo Akademin professorin ja kasvuyritysguru Alf Rehnin kolumnin, jossa tämä kritisoi sitä, että yrittäjyyttä tuputetaan kaikille. Rehnin mukaan yrittäjyys on vaikeaa, ja kaikista ei tosiaan siihen ole. Mä en siis myöskään vielä osaa oikein sanoa, onko musta yrittäjäksi. Viimeksi kirjoitin siitä, mikä yrittäjyydessä on kivaa. Mutta paljon on sitä vaikeaa, ja paljon on sellaista, mitä mä en osaa, tai missä mä en ole kovin hyvä – tai mitä mä en halua tai jaksa tehdä.

Näiden kahden vuoden aikana mä olen ärsyyntynyt useammin kuin kerran kaikista  yrittäjyyteen liitetyistä hehkutuslauseista, niistä millä yrittäjyyttä koetetaan kaupata. Suurin osa on mun mielestä ihan puppua. Mä mietin, voinko kirjoittaa tätä (ja olen miettinyt aiemminkin, miten kirjoittaa yrittäjyydestä). Koska yksinyrittäjänä kaikki mitä mä teen ja sanon, heijastuu mun ”yrityskuvaan”, ja senhän pitäisi olla mahdollisimman positiivinen. Valittaminen ja kritiikki ei luo sellaista hyvää pöhinää. No, mä kuitenkin uskon, että mun yrityskuvalle olennaista on se, että mä olen rehellisesti oma itseni ja kerron ajatuksistani. Ja mä toivon myös, että teksti löytää kanssayrittäjät, jotka ehkä voi samastua.

Näin mä olen kokenut yksinyrittämisen hassulla luovalla alalla.

1. Yrittäjänä saat tehdä sitä mistä nautit.

Joo toki. Sen lisäksi saat tehdä kaiken sen, mistä et niin nauti: hinnoittelun päättämisen, aikatauluttamisen, laskutuksen, kaikki tarvikehankinnat, loputtoman markkinoinnin – ja vielä siivouksenkin. Vaikka se tästä listasta onkin mun suosikki.

Yksinyrittäjänä toimiminen tarkoittaa aika pitkälti sitä, että luopuu yhteiskunnassa muuten yleisesti vallalla olevasta työnjaosta ja hoitaa kaiken mahdollisen itse. Ja ainakin mun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että siihen kaikkeen muuhun sälään menee todella paljon aikaa ja se tulee aika paljon huonommin tehtyä kuin jos sen tekisi juuri siihen erikoistunut ihminen. Mä käytän työajastani esim. tällä viikolla noin 5-6 tuntia filosofiakahviloiden vetämiseen ja niiden sisälllön suunnitteluun. Noin 25-30 tuntia mä käytän muiden (rahaa tuovien) töiden tekemiseen tai yrityksen pyörittämiseen muuten kuuluvaan hommaan.

Tähän liittyy myös:

2. Yrittäjänä saat olla oma pomosi ja tehdä työstäsi omannäköistäsi.

En mä halua tehdä laskutusta omannäköisesti. Mutta mulla ei ole varaa antaa sitä kenenkään muun tehtäväksi. Mä olisin tosi tyytyväinen sellaisessa yrityksessä, jossa mä olisin vastuussa luovan / filosofisen sisällön suunnittelusta ja osittain toteuttamisesta. Joku muu olisi sitten vastuussa firman taloudesta, markkinoinnista ja käytännön järjestelyistä. Mä voisin kyllä sitten vaikka pyyhkiä pöydät sormiväreistä, se ei ole se ongelma.

Mä en myöskään ole hyvä pomo, en ainakaan itselleni (tuskin muillekaan). Musta on kiva tehdä asioita omassa tahdissa ja oman pääni mukaan, mutta valitettavasti ne tulee paljon tehokkaammin tehtyä (ja tulee ylipäätään tehtyä), jos mä olen vastuussa jollekulle muulle tekemisistäni. On myös aika rasittavaa aina olla se, jonka pitää päättää, mitä nyt seuraavaksi pitäisi tehdä, mikä on oleellista. Mä teen vääriä päätöksiä joka päivä, monta, ja lisäksi vain saamattomuuttani jätän asioita roikkumaan tai kokonaan tekemättä.

3. Yrittäjänä päätät itse omat työaikasi.

No täähän riippuu ihan asiakkaista. Jos myyt jotain, minkä voit toimittaa asiakkaalle valmiina pakettina – on se sitten lehtijuttu, virkattu pipo tai nettisivut – niin sitten. Mutta jos myyt omaa läsnäoloasi asiakkaan kanssa, niin silloin asiakkaat päättää sun työaikasi. Yksi mun isoimpia ongelmia töiden suhteen on, että töitä olisi lähinnä iltaisin viiden jälkeen ja viikonloppuisin, eli juuri niihin aikoihin kun mä haluaisin olla kotona perheeni kanssa. Toistaiseksi olen ratkaissut tämän niin, että koululaisryhmien ja päiväkotien lisäksi olen töissä parina iltana viikossa ja lauantaiaamupäivisin, mikä on vielä ihan ok kompromissi, mutta se ei taas tuo tarpeeksi tuloja;  jostain pitäisi löytyä asiakkaita enemmän arkisin päiväsaikaan.

Mistä päästäänkin seuraavaan:

4. Digiaikana yrittäjä voi tehdä työtään missä tahansa.

No ei tietenkään voi, jos myy omaa läsänäoloaan asiakkaille. Tai sitten mä en vain ole ollut tarpeeksi rohkea ja lähtenyt Thaimaahan tekemään verkon kautta filosofiakahviloita Suomen räntäsateissa rämpivien lasten ja vanhempien iloksi.

5. Yrittäjänä voit vaikuttaa itse omaan tulotasoosi.

Kyllä. Tuloja tulee tasan sen verran kuin saat asiakkailta pyydettyä rahaa. Tai siis ei, koska niistä rahoista maksat tilat, välineet, verot, sosiaaliturvasi ja kaikki hommat joita et itse osaa tehdä (mun tapauksessa kirjanpidon). Mä olen pystynyt nyt pari kuukautta nostamaan 500€ palkkaa, mutta sen on pitkälti mahdollistanut mun viime kesäinen kokopäiväinen työ ihan muissa hommissa (laskutin työt yrityksen nimiin ja pistin säästöön). Filosofiakahvilat on parhaimmillaan maksaneet yrityksen muut kulut (mm. sen mun YEL-vakuutuksen). Käytännössä me siis eletään lähinnä miehen tuloilla ja mun muista hommista saamilla tuloilla.

Ja siitä YEL-vakuutuksesta. (Varoitus, nyt seuraa sitä yrittäjien ainaista valitusta.) Ei-yrittäjille tiedoksi, että mun yrityksen pitää siis lain mukaan maksaa mulle eläkekassaan vakuutusta. Niinhän kaikkien yritysten pitää.  Mutta vain itsensä työllistävälle se on oikeasti epäreilu, maksut on isot ja päivärahat ja tuleva eläke siihen verrattuna tosi pienet, huomattavasti pienemmät kuin käytännössä samalla tavalla itsensä työllistävillä maanviljelijöillä, toisen leivissä olevista palkkatyöläisistä puhumattakaan.

Mä maksan tällä hetkellä 220€ kuussa (tässä on aloittavan yrittäjän alennusta, heinäkuussa mun maksut nousee ja summa on noin 275€/kk). Tämä pitää siis maksaa joka kuukausi ihan riippumatta siitä, minkä verran yrityksellä on ollut tuloja siinä kuussa tai olenko mä voinut nostaa palkkaa.  Ja tämän summan maksamalla mun tuleva työeläkkeeni – 66 vuoden ja 4 kuukauden iässä, eli noin 30 vuoden työrupeaman jälkeen  – on 434€/kk. Laskin tässä nopeasti, että mun pitäisi olla eläkkeellä noin 248-vuotiaaksi, jotta saisin omani pois.  Jos mä nyt sairastuisin vakavasti – karenssi taitaa olla kaksi viikkoa, joten ne pari päivää, joilta jouduin viime viikolla perumaan työt vatsataudin takia ovat vain olleet tappiota firmalle – saisin päivärahaa 33€ arkipäivältä, siis 660€ kuussa. Toihan olisi kyllä enemmän kuin se mun nostama palkka.

No, siirrytääs seuraavaan hypetyslauseeseen:

6. Yrittäjänä autat asiakasta ratkaisemaan hänen ongelmansa – markkinointi ja myyminen on vain asiakkaiden auttamista.

Kyllä se vaan on myymistä vaikka sen miten päin kääntäisi. Mä luulen, että mun ongelmani myymisen kanssa liittyy myös erityisherkkyyden ”toisaalta-toisaalta” -piirteeseen. Mä ymmärrän ihan liian hyvin, ettei kaikki halua käyttää rahojaan mun juttuun. Koulussa opettamisessa on se hyvä puoli, että koululaitoksen markkinointi on hoidettu jo, viimeistään 60-luvulla peruskoulu-uudistuksen myötä. Asiakkaat on paikalla joka päivä ja niitä tulee uusia joka vuosi.

Miltä tää teistä kuulostaa – varsinkin yrittäjäkollegat? Tuttua? Vai onko jotkut ihan muut asiat teille vaikeita? Ja miltä kuulostaa ei-yrittäjän näkökulmasta?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*Mun yritys Leluteekki siis järjestää lasten filosofiakahviloita. Joo, luit oikein, lasten filosofiakahviloita, lisää voit lukea Leluteekin nettisivuilta.

**Jos kaipaatte graafista suunnittelijaa, niin kääntykää toki Ketokettu Designin puoleen. Mä olen tässä miettinyt, voiko ajatella, että ihmisen elämässä on asiat perustavalla tavalla hyvin, jos yksi sen ongelmista on, että se tuntee liian monta hyvää graafista suunnittelijaa.

Yrittäjät aina valittaa – paitsi tänään

Mä en olisi ikinä uskonut ryhtyväni yrittäjäksi enkä oikein vieläkään identifioi itseäni yrittäjäksi. Jos mun pitää sanoa ammattini, niin mä yleensä sanon, että olen koulutukseltani filosofianopettaja.*

Rupesin kirjoittamaan juttua yrittäjyyteen liitetystä hehkutuksesta, ja siitä miltä se todellisuus näyttää mun kohdalla. Kirjoitin jutun (ja ehkä julkaisenkin sen), mutta sitten mua rupesi ärsyttämään – koska mua ärsyttää, kun yrittäjät aina valittaa.** Yrittäminen on Suomessa tehty niin vaikeaksi ja verot on niin kamalat ja ihmiset ei ymmärrä ostaa kotimaista. Musta yrittämistä ei ole tehty ihan liian vaikeaksi (noin niin kuin papereiden puolesta) ja veroista kamala on vain arvonlisävero, joka on epäreilu tasavero. 24% on tosi paljon, eikä siinä mitenkään oteta huomioon, kenellä on varaa se maksaa (eikä kovin paljon sitäkään, mistä sitä maksetaan, ja esim. miten paljon se verotettava asia kuormittaa ympäristöä).

Heti rupesin valittamaan. Lopetan saman tien, ja kirjoitan vain niistä jutuista, jotka tekee yrittämisestä kivaa. En laita nyt siitä filosofiapuolesta tähän, vaikka se ehdottomasti on työssä kivaa, mutta se on sellaista, mitä mä voisin toteuttaa myös muuten kuin yrittäjänä. Mielelläni kuulisin myös kanssayrittäjien mielipiteitä, mikä teidän kohdalla tekee yrittämisestä kivaa?

Mulla niitä asioita on ainakin:

1. Asiakkaat

Niistähän yrittäjät usein myös valittaa, mutta lasten filosofiakahviloiden kävijät, sekä lapset että vanhemmat – eli mun asiakkaat – on ihan järestään tosi kivoja. Kävijöitä on kaikkinensa ollut varmaan reilu pari sataa, eikä joukkon mahdu yhtään huonoa kokemusta. Ikinä ei töihin lähtiessä tai sieltä lähtiessä ole sellainen olo, että eih, taas niitä urpoja (ja kaikki ihmisten kanssa töitä tehneet tietää, että niitä päiviä kyllä yleensä mahtuu joukkoon). Joskus voi olla villejä lapsia eikä kaikkien vanhempien kanssa synny sielunkumppanuutta, mutta verrattuna normaaliin opetustyöhön tai asiakaspalveluun mä olen ihan lottovoittaja.

 2. Mä teen työtä, joka ei aiheuta mulle huonoa omatuntoa.

Todella negatiivisesti ilmaistu, yleensähän hehkutetaan, että ”teen työtä jolla on merkitys”. Mä en usko, että lasten filosofiakahvilat pelastaa maailman (mutta mä en kyllä enää tiedä, mikä pelastaisi). Ne ei kuitenkaan aiheuta mitään pahaa kenellekään tai maapallolle, ja ne tuo edes jotain hyvää muutamien ihmisten elämään. Ihan hirveän moneen työhön liittyy jotain eettisesti epäilyttävää, jolta vähän joutuu sulkemaan silmänsä sitä tehdäkseen, vähintäänkin liittyen kulutukseen. Mutta filosofiakerhojen järjestäminen lapsille on kyllä sellaista hommaa, että mä voin seistä sen takana ilman kiemurtelua.

3. Mä voin tehdä osan hommista kotoa käsin, omassa tahdissani.

Mulle on aika tärkeää, että työpäivään sisältyy riittävästi hiljaisia ja rauhallisia hetkiä ja tällä hetkellä niitä on riittävästi – liikaakin välillä.

4. Mun työ on kaunista ja mä voin tehdä sitä kauniissa paikoissa.

Tosi triviaalia, mutta vaikuttaa omaan elämänlaatuun tosi paljon. Mun sotkuista kirjoituspöytää tai 4A:n luokkahuonetta ei ehkä kaikki kutsuisi kauniiksi, mutta ne on riittävän kauniita mulle.

Oliskohan se tässä. Jos mä nyt voin hyvällä omatunnolla siirtyä viimeistelemään sitä valitustekstiäni.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*Ja mun yritys on siis Leluteekki Oy, jossa yksinyrittäjänä järjestän lasten filosofiakahviloita – teen siis sitä filosofianopetusta yritystoimintana.

**Ehkä pahin julkinen esimerkki tästä valittamisesta on Suomen Yrittäjät. Mä en muutenkaan ole oikein samoilla linjoilla niiden kanssa – otetaan nyt vaikka viimeisin julkilausuma, jossa kehutaan hallituksen leikkauspolitiikkaa – miten helvetissä ihmisten ostovoiman suorat leikkaukset parantaa mun asemaa yrittäjänä, kysyn vaan? Mun asiakkaita on lapsiperheet, joiden käteen jäävät tulot on mm. lapsilisien leikkausten ja päiväkotimaksujen korotusten takia pienentyneet (niin kuin toki myös mun oman perheeni tulot). Luottoluokitus ja hintakilpailukyky ei siinä paljon lämmitä. Ja joo joo, kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen on tärkeää, jotta ne isot firmat, joissa ne mun asiakkaat on töissä (tai jotka maksaa niiden työt julkisella puolella) pystyy maksamaan niille palkkaa, jolla ne sitten ostaa multa. Mutta mä en silti usko, että lamasta noustaan kotimaista ostovoimaa leikkaamalla.