Taikajuoma a.k.a. inkivääritee

inkivääritee

Josko tänään olisi se ensimmäinen päivä kahteen viikkoon, kun kukaan meistä ei ole kipeänä. Mies on keitellyt kattilallisen toisensa perään ”potion magique”* eli taikajuomaa.

Taikajuomakattilaan laitetaan pari litraa vettä, vähintään käden kokoinen pala inkiviääriä kuorittuna ja viipaleiksi leikattuna, pieni pätkä tuoretta kurkumaa samoin kuorittuna ja viipaleiksi leikattuna, ja laitetaan lämpenemään. Ei anneta kiehua vaan pidetään lämpimänä, mielellään pari tuntia. Lopuksi leikellään juomaan vielä sitruunalohkoja ja juodaan se runsaan hunajan kanssa. Jos tuntuu, että taikavoimat räjähtää korvista, niin voi laimentaa teellä tai kuumalla vedellä. Mä toisinaan lisään omaan annokseeni vielä timjaminoksan, jos sellainen löytyy. Ja sen jälkeen, kun viime talvena torppasin inhottavan kurkkivun alkuunsa, mäkään en ole enää käyttänyt tylsää nimitystä inkivääritee. Taikajuomaa se on.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*niin kuin Asterixissa.

Mitä kuuluu? Hiljainen äiti päivystyksessä

Paketissa olevalla kädelläkin voi pidellä Lastenklinikan vastaanotosta saatua ilmapalloa. Noin muuten lahjoittajat voisi ehkä muistaa myös lähimmän terveyskeskuksen aulaa, sielläkin nimittäin sairaat lapset odottelee, eikä lelutarjonta yleensä päätä huimaa.

 

Viiteen päivään en ole huutanut lapsille. Pariin päivään en nimittäin sanonut sanaakaan. Eli kysymykseen voin vastata, ettei kuulunut yhtään mitään. Mutta ei hätää, huomenna tekin pääsette kuulemaan mua! (Arvoituksellinen kommentti aukeaa jutun lopussa – ärsyttävää, eikö?)

Tiistaina kolmannen viskarien filosofiaryhmän kanssa ääni rupesi olemaan vähän painuksissa. ”Tuntematon luola” -tarinan Annilla on musta sellainen kirkas ja kantava ääni, mutta nyt se joutui tyytymään aika matalaan mörinään. Keskiviikon viskarit ja koululaiset jouduin perumaan, ja kun hädin tuskin pihisevä viskibasso oli diagnosoitu kurkunpääntulehdukseksi, en sitten sanonut pariin päivään enää mitään.

Ranskaksi on ilmaisu ”faire les gros yeux”, eli tehdä isot silmät, millä tarkoitetaan (erityisesti lasten) läksyttämistä. Saat kiinni sanonnan alkuperästä, kun otat sen ilmeen: ”Mitä tää on? Enkö mä just sanonut, että tusseja ei oteta sohvalle?” Tätä ja muita ilmeitä mä sitten parhaani mukaan koetin käyttää. Miksi-kysymyksiin on vaikea vastata pantomiimilla, mutta muuten lastenkasvatus sujuu yllättävän hyvin ilman ääntäkin. Ja tuleepahan lastenkin katsottua kohti, kun niiden on varmistuttava nyökkääkö se nyt vai pudisteleeko päätä.

Ääni palasi lauantai-iltana, kun yksi lapsista tuli kalpeana pihalta. Se oli kuulemma pyörinyt saadakseen päänsä sekaisin, odotetusti kaatunut, ja nyt olkapäähän sattui. Diagnoosin teko täysin äänettömästi ei onnistunut. Vähän aikaa odoteltiin buranan ja pakastevihanneksien kanssa, mutta sitten totesin, että ei se pelkästään liioittele vaan on vietävä näytille.

Olkapäässä ei ollut vikaa, mutta solisluu oli murtunut. Vaikutin varmaan lähes normaalilta vanhemmalta kysellessäni hoito-ohjeita vain hitusen käheällä äänellä. Ohjeet olivat yksinkertaiset: oikea käsi kantositeessä neljä viikkoa. Ei, sillä ei voi syödä eikä piirtää eikä kirjoittaa. Ei, juosta ei saa eikä riehua. Kyllä, käsi on pidettävä ulkovaatteiden sisällä. Kyllä, vähän hankalaa tulee, mutta luu paranee sitten entistä ehommaksi.

Tänä aamuna hiljaisuuteen oli enää vaikea palata (varsinkin kun piti hillitä intoa isänpäivän juhlintaan seitsemän aikaan), mutta vähän ääntä pitäisi säästää: huomisiltana mä olen nimittäin Marja Hintikka Live -ohjelmassa bloggarina (en pysty vakavalla naamalla kirjoittamaan ”tähtibloggarina”) kommentoimassa aihetta ”Näin kasvatat neron!” – siitä lisää blogissakin huomenna.

Missäs olet ollut?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlin flunssassa. Vieläkin vähän köhisee ja suussa maistuu saippualle, mutta ei ole enää sellainen olo, että vähintään tunnin välein on päästävä vaaka-asentoon sulkemaan silmät. Kävin terveyskeskuksessakin siinä toivossa, että vaivaan olisi ollut tarjolla jotain muutakin kuin ”lepoa, kuumaa juomaa ja tuoreita vihanneksia”. Terveydenhoitaja torui, kun ilmoitin, etten tarvitse sairaslomaa, koska olen yrittäjä. Äitiydestä sekään ei kuitenkaan tarjonnut taukoa.

Vähän ennen flunssaa ostin sitten sen uuden kameran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ehtinyt kuvata lähinnä muutamia lumisia oksia. Samaan syssyyn vaihtui tietokone, joten nyt pitää vielä vähän säätää näppärintä tapaa siirtää kuvia kamerasta koneelle ja editoitavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMuutama perheenjäsenkin on päässyt kuvaan. Mutta ongelma on, että mulla ei kertakaikkiaan ole sellaista refleksiä kanniskella kameraa mukanani ja nappailla otoksia. Blogissa mä olen kuitenkin jonkun verran pitänyt kuvia, koska munkin mielestä on kivempi lukea blogia, jossa on myös jotain katseltavaa (tosin erittäin hyviä blogeja voi lukea myös ilman kuvia), ja jos niitä kuvia on, niin olisi kiva, että eivät olisi kamalaa suttua. Mutta kun kuvaamaan ei opi, jos ei kuvaa paljon, ja siihen mulla ei siis ole erityistä intohimoa. En tiedä, miten tämän ratkaisisin. Tai sitten blogissa on jatkossakin keskinkertaisia kuvia, mutta ovat edes tarkkoja.

Nyt pitämään lasten filosofiakahvilaa, tänään teemana on onnellisuus.