Toukokuun sillat

silta

Helatorstai tulossa, ja monissa kouluissahan on sen jälkeinen perjantai tehty sisään jonain räntäisenä marraskuun lauantaina, niin että tulossa on pitkä viikonloppu. No, Ranskassa on ihan oma terminsä näille pidennetyille viikonlopuille: faire le pont, eli tehdään silta pyhän ja viikonlopun välille. Touko- kesäkuu on näiden siltojen kulta-aikaa sillä pyhäpäiviä riittää: kuukauden aloittaa vappupäivä, heti viikko sen jälkeen 8.5. on toisen maailmansodan päättymisen muistopäivä, sitten tuleekin helatorstai ja satsin kruunaa helluntai, joka Ranskassa on edelleen arkipyhä (aina siis maanantaina).

Tänä vuonnahan ranskalaisilta meni hukkaan kaksi hyvää pyhäpäivää (siltojen rakennusmahdollisuuksista puhumattakaan), kun vappu ja 8.5. osui sunnuntaille. Ranskassa on laskettu, kuinka monen miljoonan tuottavuuslisä näistä kahdesta väliin jääneestä pyhästä tulee – aika paljon se oli. Yleinen mielipide toki oli, että työtätekevää kansaa huijataan.

Lasten koulussa ei kuitenkaan tyydytty odottamaan vuotta 2018, jolloin nämä pyhät osuu tiistaille ja siltoja rakentamalla saadaan kaksi kolmipäiväistä viikkoa peräkkäin. Menetetyt pyhät otetaan takaisin, aloittamalla tänä vuonna helatorstain juhliminen varmuuden vuoksi jo keskiviikkona. Ja sitten jatketaan tietysti perjantaina. Olisikohan sen voinut nimetä joksikin isoäitien juhlaksi? Ei nimittäin näin pitkien siltojen rakentaminen taida muilta luonnistua.

Voiton puolella ollaan, koska mulle tämä ylimääräinen vapaapäivä valkeni jo maanantaina.

p.s. Kuvan silta ei liity tapaukseen.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Poisson d’avril – ranskalainen aprillipila videolla

Aprillipäivä – sen kunniaksi erittäin vakavamielinen postaus aprillipäivän vietosta Ranskassa. Alunperin tämä on julkaistu kaksi vuotta sitten, nyt vain vähän editoituna versiona. Lapset ja mun tukka on vähän kasvaneet, mutta kirjahylly ja meno on yhtä sekaista. Ilahduttavaa on ehkä se, että kuvat blogissa oli kaksi vuotta sitten vielä huonompia kuin nykyään.

 

poisson davril selässä pic

Huomasin taas, että esikoisen yleissivistyksessä oli aukko: se ei tiennyt, miten aprillipäivää vietetään Suomessa. Myönnetään, mä en ole kotona harrastanut aprillipiloja, lasten kanssa se tuntuisi vähän liian helpolta, ja niinpä aprillipäivän vietto on jäänyt täysin ranskalaisten harteille.

Ranskassakin toki tehdään piloja, mutta alle kouluikäisten keskuudessa pilat on aivan tiettyä käytännön lajia. Ensin askarrellaan kaloja, yleensä siis piirretään ja leikataan paperista. Sen jälkeen oma kala koetetaan huomaamatta teipata jonkun viattoman kanssaihmisen selkään, jotta päästään huudahtamaan ”Poisson d’avril!” (huhtikuun kala). Wikipedia ei oikein osannut selittää mulle, mistä tämä mainio perinne on saanut alkunsa – paitsi että alunperin kyseessä on tietenkin olleet oikeat kalat, jotka hupaisasti rupeaa lemuamaan naapurin takin selkämyksessä kevätauringossa roikkuessaan. Jotenkinhan tää varmaan liittyy paaston loppumiseen, joka on ajoittunut samoihin aikoihin, olisiko sitten ylijääneet kalat käytetty tähän.

poisson davril F pic

3-vuotiaat oli tänään molemmat kotona viettämässä (taas) toipilaspäivää, joten ne jäi nyt täysin osattomiksi koulun kalahupailuista. Me sitten askarreltiin kaloja keskenämme, ja lapsista oli erittäin vitsikästä teipata kaloja toistensa ja mun selkään. Ja huomasin, että tyttö osaa jo mainiosti leikata viivoja pitkin, värittämisestä puhumattakaan. Ja poikakin jaksoi värittää melkein koko kalan, kun se oli hai. Sen sijaan mun yritys harjoittaa  viivojen sisään värittämistä kalan suomuilla ei oikein mennyt läpi.

poisson davril leikkaus pic

Ja kalat kuvattiin sitten videollekin.

Teettekö te kotona aprillipiloja?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Isänpäivä, Halloween, mitä näitä nyt on – kahden kulttuurin juhlista

isänpäivä ranskaksi

”Bonne fête Papa” lukee aamulla koulun käytävän bannerissa ja sen alle katetaan kiireellä croissant-tarjoiluja. Yksi tänä syksynä saapuneista ranskalaisista äideistä pysähtyy ihmettelemään touhua, mutta 6-vuotias on jo niin kotoutunut, että osaa selittää, että ”täällä on nyt isänpäivä”. Niin, Ranskassahan se oli kesäkuussa, eli kyseisen perheen isä pääsee juhlimaan tänä vuonna kaksi kertaa.*

Mä haluaisin olla ihminen joka suhtautuu juhliin pragmaattisesti, poimii kahdesta kulttuurista parhaat ja on sitä mieltä että aina on syytä juhlaan. Niin kuin Maija Aalto toteaa Hesarin kolumnissaan, että Halloweenista on turha valittaa, koska se on tullut täyttämään loppusyksyn juhlatyhjiötä, eikä sillä ole niin väliä, mitä ja miten juhlitaan, kunhan se tarkoittaa yhdessä vietettyjä mukavia hetkiä. Joku mussa kuitenkin haraa vastaan.

Lasten koulussa eletään pitkälti ranskalaisen koulukalenterin mukaan, ja juhlatkin tulee sieltä: joululomalta palatessa leivotaan loppiaiskakkuja ja askarrellaan kruunuja, helmikuussa vietetään Mardi Gras-karnevaalia ja ennen kesälomaa on aina  ulkona kermesse. Toki suomentunneilla muistetaan myös Aleksis Kiveä ja Kalevalaa ja lauletaan tonttulauluja, eli merkkipäiviä kyllä riittää.

Isän- ja äitienpäivät juhlitaan kuitenkin vain suomalaisen kalenterin mukaan. Ranskassa juhlat on kuukauden välein touko-kesäkuussa, ja isänpäivä osuisi täällä koulun lopun juhlien sekaan. Käytännölisempää siis näin.

Halloween on myös rantautunut voimalla ranskalaiseen kouluun (ranskaksi lausuttuna juhlan nimi muuten muistuttaa hämäävästi puhelimeen vastaamista: ”Allô, oui?”) Kuusi vuotta sitten esikoisen aloittaessa koulussa Halloween taisi näkyä lähinnä värityskuvissa, mutta nyt kaksosilla koko lokakuun viimeinen viikko meni karmaisevissa merkeissä: ne leipoi noidan sormia, askarteli lepakkonaamioita ja lopuksi vietti koko koulun naamiaisia.

Perinteisesti Ranskassa pyhäinpäivä eli Toussaint on tarkoittanut krysanteemien viemistä haudoille – ja kahden viikon syyslomaa. Siitä ei oikein irtoa ainesta koulun juhlakalenteriin. Ainakin Facebook-feedistä päätellen kurpitsat ja kauhunaamarit on sielläkin tulleet krysanteemien tilalle.

Mä en kuitenkaan oikein vieläkään tiedä, mitä ajatella Halloweenista. Kyllä mä periaatteessa ymmärrän, että juhlitaan satokauden päättymistä ja talven tuloa, koetetaan lepytellä pimeyden voimia. Ehkä mä olen vain hidas syttymään, niin tässä kuin muussakin ja viiden vuoden kuluttua meilläkin jo kaiverretaan kurpitsalyhtyä ja kuorrutetaan monsterimuffinsseja. Siihen asti lapset saa tyytyä juhlimaan koulussa. Onneksi ne siellä askarteli ne isänpäiväkortitkin. Ehkä mä vain en ole juhlaihminen, vaikka haluaisin olla.

ps. Tänään esikoinen tuli koulusta innoissaan vietettyään koko päivän Nenäpäivää limboamalla, lakkaamalla kynsiään ja pitämällä karkkikioskia. Että jos tässä kohtaa vuotta on ollut joku juhlatyhjiö, niin ei taida enää olla.

*Merianne kyseli juuri, miten ja milloin ulkosuomalaiset viettävät isänpäivää. Meidän ulkoranskalainen viettää siis maassa maan tavalla.