7 pientä askelta onnellisempaan elämään

uuden vuoden lupauksia

Seuraa seminolo tunnustus: mä kuuntelen selfhelp-podcastia. Happier with Gretchen Rubin käsittelee pieniä tapoja tehdä omasta elämästä onnellisempaa, ehdotukset on kaikkea mahdollista lähtöpusuista kaappien järjestämiseen. Seminoloa tämä on siksi, että musta koko ajatus siitä, että keskitytään oman henkilökohtaisen elämän onnellistamiseen on yksi tämän ajan isoja ongelmia (tähän pitää ehkä palata myöhemmin) – ja no ylipäätään, selfhelp on seminoloa (ellei ihan täysin noloa). No, tässä kyseisessä podcastissa mä tykkään erityisesti tyylistä, kaksi keski-ikäistä sisarusta jubailee elämästään.

Joulun alla* mä kuuntelin jaksoa, jossa listattiin seitsemän osa-aluetta, joihin ihmisten hyvät ja huonot tavat voi jakaa (hyvät ja huonot tavat ja niiden muuttaminen on podcastissa keskeinen osa). Sitten sisarukset mietti, miten itse voisi parantaa jotain tapaa näillä osa-alueilla ja miten se lisäisi onnellisuutta.

Nämä eivät varsinaisesti ole uuden vuoden lupauksia, mutta tulevat nyt sopivasti uuden vuoden alla. Tein siis oman listan, ideana että muutokset on riittävän pieniä ja konkreettisia, jotta ne tosiaan voi tehdä. Lista itse asiassa muistuttaa monelta osin mun huutamisen vähentäminen /itsestä huolehtiminen -listaa, mutta koska sen laatimisesta (ja unohtamisesta) on jo pari vuotta, niin näihin on varmasti hyvä palata. Ehkä mä voinkin perustella listaa itselleni sillä, että nämä ei ole (vain) mun onnellisuutta lisääviä asioita, vaan vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin (ja itse asiassa myös mun töissä hoitamieni lasten hyvinvointiin).

1.Syö terveellisesti

Tää ei ole suurin kompastuskivi mun onnellisuuteni tiellä (sen sijaan paljon puhuvaa on se, että se on amerikkalaisella listalla ensimmäisenä), mutta mä keksin silti kaksi hyvinvointia lisäävää juttua:

  • Osta töihin viikon satsi hedelmiä välipaloiksi. Mä syön ravitsevaa päiväkotiruokaa lounaaksi, mutta välipala ei kuulu henkilökunnalle – sitä kyllä tarvitsee, sillä lounas syödään yhdeltätoista ja iltapäivällä nälkä on taas jo kamala. Mä en kotona tule juuri syöneeksi hedelmiä, se tuntuu aina niin vaivalloiselta, mutta töissä välipalaksi appelsiinin kuoriminenkaan ei tunnu missään. Sitten täytyy vielä suunnitella, milloin ja mistä ostan sen satsin, jotta se tosiaan tulee ostettua. Ainakin niinä aamuina, jolloin olen myöhemmässä vuorossa, mä kerkeäisin käydä hedelmäkaupoilla ennen töihin menoa.
  • Pese hampaat illalla yhtä aikaa lasten kanssa. Tämä vinkki oli samassa podcastissa joskus aikaisemmin, ja tämä on musta tosi hyvä. Mä olen saanut suklaansyöntini kuriin, mutta jos meinaan sortua mussuttamaan, niin se on nimenomaan illalla lasten mentyä nukkumaan – mutta jos mä olen jo pessyt hampaat, niin ei tule mieleenkään enää syödä mitään. Tämä liittyy myös kohtaan neljä.

2. Liiku

No tää sitten onkin mun listalla aika moinen kompastuslohkare. En väitä, että alkaisin uudelleen hölkätä (se jäi jossain vaiheessa – se oli kyllä oikeastaan kivaa, mutta nyt tuntuu, että aikaa ei kertakaikkiaan ole, kun myöhään illalla liikkuminen ei mulle sovi), mutta pari juttua mä keksin:

  • Pyöräile työmatkat. Mä en ole tähän mennessä pyöräillyt, koska aina joko vien tai haen lapset, ja sitä matkaa en pyöräile, ja niinpä pyörä olisi aina jotenkin väärässä paikassa (mä en siis ole sellainen äiti joka kuskaa kaksosiaan pyörällä Helsingin keskustassa. Yhden sellaisen isän mä olen nähnyt.) No, nyt kuitenkin kaupunkipyörien verkkoa laajennetaan niin, että uusia pisteitä tulee ihan meidän huudeille ja samoin ihan työpaikan nurkalle (ja lasten koulun nurkalla sellainen jo oli). Eli kunhan pyörät tulee telineisiinsä, mä voin polkaista kaksi sivua työmatkakolmiostani. Mä luulen, että tää on oikesti hyvä suunnitelma.
  • Liiku lasten treenien aikana. Yhteen aikaan mä kävin lenkillä esikoisen luisteluharjoitusten aikana, mutta viime aikoina olen lähinnä istunut kentän laidalla lukemassa. Hmmm, tässä mulla oikeastaan olisi se aika kolmeenkin lenkkiin viikossa. Saisinkohan aikaiseksi?
  • Kokeile nettijoogaa. Siihen että en ole kokeillut aikaisemmin vaikutti mm. koira. Ensinnäkin lattia oli aina täynnä karvoja ja toisekseen se tuli aina nuuhkimaan ja tönimään jos mä koetin tehdä jotain lattiatasossa – tee siinä sitten alaspäin katsovaa koiraa, kun yksi ylöspäin katsova koira nuolee suupieliä. No, nyt ei ole enää koiraa, joten tekosyy olla joogaamatta kotona on poistunut.

3. Käytä rahaa viisaasti

Mulla ei edelleenkään ole rahaa tuhlattavaksi, joten tässä kohtaa ei tarvitse miettiä tuhlaamisen lopettamista. Sen sijaan keski-ikäisesti ja poroporvarillisesti laitoin tähän kohtaan:

  • Aloita säästäminen. Lähinnä ajattelen, että jos ikinä halutaan jäädä eläkkeelle (tai vaikka muuttaa Ranskaan), niin olisi hyvä olla jotain sukanvarressa, ja nyt kun taloudessa on melkein kaksi palkkaa, niin siitä riittäisikin jotain sinne sukanvarteen. Mä luulen, että päädyn laittamaan viisikymppisen kuussa johonkin rahastosäästöön, vaikka jos asiaa oikein ajattelen, niin paremmalta tuntuisi ostaa pari kultaharkkoa ja pistää ne ihan konkreettisesti sinne sukanvarteen.

4. Nauti & lepää

Tällä osiolla tarkoitetaan siis sitä, että onnellisuus lisääntyy, kun yksinkertaisesti tekee asioita joista nauttii – ja huolehtii myös riittävästä levosta.

  • Pese hampaat yhtä aikaa lasten kanssa (ja laita pyjama päälle). Tiedätkö sen tunteen, kun olet niin väsynyt että et jaksa mennä nukkumaan? Mä tiedän liiankin hyvin. Mun pitäisi mennä nukkumaan aika aikaisin koska tarvitsen paljon unta, mutta usein suurin este sille on, että mä en vain jaksa nousta ylös ja raahautua kylppärin kautta sänkyyn. Mä kokeilin tätä jo syksyllä, ja oli oikeasti tosi paljon helpompi mennä nukkumaan, kun oli jo pessyt hampaat ja pyjama oli valmiiksi päällä – se tuntui suorastaan huijaukselta.
  • Lue kirjaa netissä surffailun sijaan. Mä rupesin toissa kesänä kantamaan kirjaa käsilaukussa ja tarkoitus on kaivaa se esiin aina ratikassa, bussipysäkillä, töissä kahvitauolla – siis sen sijaan että räpläisin Facebookia. Lukeminen on se, mistä mä eniten tykkään, koetan vain muistaa sen itsekin.
  • Käy lukupiirisssä. Kuuluin viime vuoden lukupiiriin, jossa onnistuin käymään kerran. Aion käydä toistekin. Tykkään lukemisesta ja tykkään ihmisten kanssa juttelemisesta, joten lukupiiri nousee prioriteettilistalla aika korkealle. Tämä liittyy myös kohtaan seitsemän.
  • Liiku. Oikeasti, sehän tuntuu hyvältä.

5. Lopeta jahkailu ja mene eteenpäin

Tämä osio liittyy siihen, että roikkumaan jääneet asiat ja sellaiset ”pitäisi”, ”sitten kun” -jutut vähentää ihmisen onnelllisuutta. Mä olen ihan mestari asioiden lykkäämisessä (yksi syy siihen, miksi yrittäminen ei taida sopia mulle). No, yrityksen asioita mä olen nyt pistämässä pakettiin, mutta sen (ja hammaslääkäriajan varaamisen) lisäksi kehottaisin itseäni:

  • Tee viimeiset kotityöt heti lasten mentyä nukkumaan (tai mieluummin ennen). Mulla on aina kamalan suuri kiusaus jättää keittiön raivaaminen ja pyykkien ripustaminen ihan viimeiseksi illalla – ja sitten ilta venyy. Pyykit voi ihan hyvin ripustaa heti kotiin tultua, ja niinä päivinä kun ei ole ripustettavaa voin viikata kaappiin kuivat pyykit sen sijaan että riiputan niitä narulla niin kauan että on kerralla sekä viikattava että ripustettava (uskomatonta mutta meillä ei enää pestä pyykkiä joka päivä. Vauvaperheiden vanhemmat, teillä – ja teidän pesukoneilla – on toivoa valoisammasta tulevaisuudesta!) Tämä liittyy myös seuraavaan.

6. Raivaa & yksinkertaista

Tähän osioon kuuluu siis kaikenlainen konmarittaminen ja elämän organisointi.

  • Siivoa 10 minuuttia joka ilta. Keittiön tasot meillä raivataan joka ilta, mutta sen lisäksi olisi hyvä keräillä lattialta siellä lojuva sälä – ja vähän muutakin. 10 minuuttia ei ole pitkä aika, jos laittaa kellon soimaan ja tosiaan raivaa vain sen 10 minuuttia, niin se menee tosi nopeasti, mutta silti ehtii jo aika paljon. Kaksosten kanssa mä olen käyttänyt sellaista 2 minuutin iltaraivausta, siinäkin oikeasti saa paljon lattiapintaa näkyviin, mutta siihen menee vain hetki ja se tuntuu helpolta, kun tietää, että saa lopettaa kellon soidessa (tosin usein sitä tulee jatkettua vielä pikku hetki sen jälkeenkin).
  • Raivaa kotona yksi kohde viikossa. Joulukuussa taas joululomavieraiden alta raivasin kämppää ja totesin, että ei se ihan niin kauheaa olekaan, ja lopputulos oikeasti on aika tyydyttävä. Ja koska meillä ollaan siis siinä tilanteessa, että joko on muutettava tai siivottava, niin totesin, että yksi kohde, esim. yksi komero viikossa (viikonlopussa) tuntuu realistiselta siivoustahdilta.

7. Tapaa ihmisiä

Tämä osio oli englanniksi engage deeply, mutta sitä oli musta vähän vaikea suomentaa. Tarkoittaa siis kuitenkin sitä, että ystävät ja ihmissuhteet on erinomaisen tärkeitä onnellisuudelle ja hyvinvoinnille.

  • Juttele miehelle. Mulla on paha tapa jutella enemmän pääni sisällä kuin ääneen. Parisuhde kuitenkin voi paremmin jos joskus puhuu jostain.
  • Tapaa (vähintään) 1 ystävä kuukaudessa. Mun aikaisemmassa listassa oli ystävien tapaaminen kerran viikossa, mutta nyt se ei tunnu realistiselta tavoitteelta – ja nykyään mä tapaan työkavereita päivittäin, joten en ole täysin vailla perheen ulkopuolisia ihmiskontakteja. Yhden ystävän tapaaminen kuukaudessa kuulostaa todella vähältä, mutta tänä syksynä ei ole tainnut toteutua sekään. Eli sovi tapaamiset ja laita ne kalenteriin – ja jos peruuntuu niin sovi heti uusi.

Tulipa tosi pitkä lista! Mutta ei tässä mun mielestä ole kuin muutama päivittäinen muutos, jotka tuntuu ihan mahdollisilta: hedelmien vieminen töihin, iltarutiinien muutos ja työmatkojen pyöräily. Ja sitten pari pidemmän aikavälin juttua, eli säästämisen aloittaminen, viikottainen raivauskohde ja ajan sopiminen ystävien tapaamiselle.

Miltä nää teistä kuulostaa? Laittaisitteko samoja vai eri juttuja omalle listalle? Ja tekisittekö ylipäätään tällaista listaa? Jutun otsikko on vähän kieli poskessa väännetty – mutta tulisiko näitä seuraamalla onnellisemmaksi? Täytynee keväämmällä kertoa miten käy.

* Aiheesen erittäin sopivasti keittiön kaappeja siivotessani – ei, en ollut ajatellut viettää joulua kaapissa, mutta joululomavieraiden iloksi ajattelin heittää tyhjät hunajapurkit ja pelkkiä murusia sisältävät näkkäripaketit pois ja pinota tyhjät pakasterasiat kuivauskaapin ylähyllylle.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Nuku hyvin! Miksen mä joka ilta tee näin?

 herätys 2 

Mä olen nukkunut tällä viikolla huonosti. Kahtena yönä olen herännyt pohtimaan tekemättömiä hommia joskus neljän aikaan (ja saanut sitten päivällä vielä vähemmän aikaiseksi). Useampana iltana olen mennyt nukkumaan ihan liian myöhään (mikä tarkoittaa niinkin hurjaa kuin yhdentoista aikaan), kun olen vain räplännyt konetta ja selannut Facebookia.

Mutta tänä aamuna heräsin kello kuusi varsin virkeänä. Mitä mä sitten tein toisin?

  • En roikkunut illalla netissä. En itse asiassa avannut konetta tai puhelinta ollenkaan. (Siksi tää postauskin tulee nyt aamulla.)
  • Menin ajoissa nukkumaan. Mulla on puhelimessa hälytys soimassa klo 21.35, jolloin mun pitäisi viimeistään pistää kone kiinni, mennä koiran kanssa ulos ja aloittaa iltarutiinit.
  • Olin kirjoittanut seuraavan päivän to do -listan valmiiksi.
  • Rentouduin ennen nukkumaan menoa meditoimalla.
  • Ja toki olin ottanut melatoniinia.

Mä rupesin kirjoittamaan enemmänkin hyväksi todetuista keinoistani unettomuuden hoitoon, mutta jotenkin tässä on jo kaksi tuntia vierähtänyt aamiaispöydässä ja edessä on vielä tukanpesu, pari koneellista pyykkiä, esikoisen balettiesitys, imurointi, pakkaaminen, kirjastokäynti, töitä ja toivottavasti sohvan pesu ennen kuin joululoma Ranskassa huomenna alkaa, joten jotta ensi yönäkin nukkuisin hyvin, enkä kukkuisi koneella, jätän ne jutut myöhemmäksi. Jatkoa siis seuraa.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Itsestä huolehtiminen: henkinen ja fyysinen hyvinvointi

Otsikko kuulostaa ihan terveystiedon kirjan otsikolta. Tai neuvolan lehtiseltä: ”Äidin jaksaminen”. Tylsää. Itsestään selvää. Mä haraan vastaan, koska oma hyvinvointi ja siitä huolehtiminen tuntuu niin a) keski-ikäiseltä b) muodikkaalta. Ei meinaan kultaisessa nuoruudessa 90-luvulla kukaan moista ajatellut. Fyysinen hyvinvointi kuitattiin syömällä pikanuudeleja suoraan pussista ja rehkimällä teatteriharjoituksissa, henkinen hyvinvointi hoitui siinä ohessa. Eikä lehtihyllyssä musta myöskään samalla lailla keskitytty siihen, miten hoitaa ja helliä itseään (ja mieluiten isolla rahalla).

No, tämä nyt kuitenkin liittyy mun ”miten lopettaa lapsille huutaminen” -projektiini. Ihan oikeassahan ne ”äidin jaksaminen” -lehdykäiset on, ensin on huolehdittava itsestään, jotta voi huolehtia muista. Happinaamariteoria, tiedättehän: laita naamari ensin omille kasvoille ja auta vasta sitten muita, muuten kuukahdatte kaikki. Ja mä tiedän, että mä huudan vielä paljon herkemmin, jos mä olen väsynyt, nälkäinen tai stressaantunut. Eli näitä olisi vältettävä pitämällä huoli seuraavista:

äiti älä lepää1. Uni. ”Äiti älä lepää!” totesi yksi lapsista tuossa taannoin, kun mä hetkeksi suljin silmäni. Mutta kyllä vain, levätä täytyy. Mä tarvitsen aika paljon unta, mutta olen huonouninen, mikä on vähän huono yhdistelmä. Lasten saamisen myötä yöt ja nukkuminen on tietysti huonontuneet entisestään. No, tähän on koetettu saada parannusta. Lapsille on pidetty unikoulu (joo, mun pitäisi joskus kertoa meidän onnistuneista unikoulukokemuksista), ja viikossa on monta yötä, jolloin kukaan ei herää.
Mulla ongelmana oli erityisesti se, että mä heräsin vähän liiankin herkästi vielä lasten ruvettua nukkumaan täysiä öitä, ja uudelleen nukahtaminen heräämisen jälkeen oli tosi vaikeaa. Mä valitin tästä lääkärille, joka suositteli melatoniinia. Se auttoi, unen laatu parani huomattavasti ja enää hyvin harvoin mä jään kierimään unettomana keskellä yötä.

Toinen juttu on sitten nukkumaanmeno. Telkkaria meillä ei onneksi ole, mutta koneella roikkuminenkin illalla venyttää nukkumaanmenoaikaa ja pistää ajatukset pyörimään liikaa. Melatoniini ja näyttöön säädetty punainen valo sinisen sijasta on kuitenkin auttaneet siihen, että jos mä vain onnistun pistämään koneen ajoissa kiinni, niin nukahdan kyllä helposti. Mutta kun herätys on kuuden jälkeen, niin pitäisi vain pystyä pistämään itsensä nukkumaan (viimeistään) kymmeneltä joka ilta. Tässä on parantamisen varaa.

2. Ruoka. Facebookin perusteella monet tuntuu pitävän herkkulakkoa alkuvuodesta. Mä en kuitenkaan nyt lähde puuttumaan siihen, mitä syön, vaan otan vain tavoitteeksi sen, että syön, säännöllisesti. Alhainen verensokeri tekee musta todella kiukkuisen, eli iltapäivän välipala ei ole pelkkä herkkuhetki, vaan välttämättömyys.

3. Liikunta. Mä olen laiska ja liikunnanvastainen ihminen luonnostani, eli sellaiset ”reipas kävelylenkki pitää mielen virkeänä” -ohjeet on musta aina olleet järjenvastaisia; mun mielestä hyvä romaani ja riittävä annos suklaata pitää mielen virkeänä. Ja niin keski-ikäinen mä en sentään vielä ole, että huolehtisin rapistuvasta fyysisestä kunnosta ja sen mukanaan tuomista terveysriskeistä. No, nyt mä voin rauhassa inhota itseäni, kun totean, että mun syksyllä aloittamani hölkkääminen on kyllä oikeasti auttanut pitämään mielen virkeänä. Liina kirjoitti taannoin osuvasti Pudonneita omenoita -blogissaan tästä liikunnan hyvää tekevästä vaikutuksesta, ja erityisesti siitä, miten se auttaa olemaan imemättä ympäristön negatiivisia mielialoja itseensä. Eli kyllä, pari, kolme kertaa viikossa on jatkettava liikkumista.

4. Parisuhde. Tääkin kuulostaa tylsältä, ”muistakaa huolehtia myös parisuhteestanne.” Mutta joo, oma henkinen hyvinvointi on siitä parisuhteesta aika riippuvainen.

5. Ystävät. Vaikka aikaa ei ole kellään, niin ystävien tapaaminen tekee kyllä niin paljon omalle jaksamiselle, että ihan jo senkin takia ystäviä pitää nähdä. Puhumattakaan siitä, että ystävien tapaaminen on kivaa. Ja se on ystäville kivaa. Eli ystävien tapaamiselle on otettava aikaa.

6. Terveys. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, ja mä epäilen, että tämän syksyn erityinen kärttyisyys ja lyhytpinnaisuus on osittain johtunut liian pienestä lääkeannoksesta. Se vaikuttaa myös väsymykseen, sosiaalisuuteen ja moneen muuhun juttuun. Uutta tasapainoa haetaan, mutta sitä täytyy myös muistaa hoitaa.

7. Kiireettömyys. Mä olen usein vähän hidas ja stressaannun, kun tulee kiire ja asiat kasaantuu. Ja sitten mä ärsyynnyn ja huudan helposti. Kiireettömyyden tunnun lisääminen tarkoittaa mulla ennen kaikkea ankaraa priorisointia; mitkä asiat on pakko tehdä, mitkä mä haluan tehdä, ja minkä annetaan olla. Tämä on vaikeaa.

Tähän liittyy varmaan myös yleinen relaaminen ja rauhoittumisen ja rentoutumisen opettelu. Bongasin yhden helpon hengitysharjoituksen ja koetan nyt sitten muistaa myös hengittää.

8. Itsetuntemus. Kuulostaa taas mun korviin vähän höpöhöpöltä, mutta kyllä, jotta mä voisin opetella uusia käyttäytymismalleja, olisi hyvä ensin ymmärtää, miten mä nyt käyttäydyn ja miksi. Eli varasin kirjastosta Raisa Cacciatoren ”Kiukkukirja: aggressiokasvattajan käsikirja” ja Liisa Keltikangas-Järvisen temperamenttia käsittelevät kirjat. Mä oletan, että näistä on iloa myös seuraavassa vaiheessa, kun mietin lasten hyvinvointia.

Mä mietin, pystyisinkö jotenkin palkitsemaan itseäni huutamisen vähentämisestä, jos se vaikka kannustaisi lisää. Mutta ensinnäkään mä en ole ihan vielä varma, mikä se mun tavoite on – ei ainakaan lopettaa huutaminen kokonaan, koska se ei ole mulle realistista. Mutta miten sitten päättää, mikä on sallittu määrä huutamista? No, näistä ennaltaehkäisevistä taustavaikuttajista mä taidan kuitenkin tehdä itselleni tarkistuslistan (mä tykkään listoista ja niiden ruksimisesta). Voin sitten aina illalla ruksia, olenko syönyt ja hoitanut pari- ja ystävyyssuhteita – ja aikaiseen nukkumaanmenoonkin mua voisi motivoida se, että silloin saan laittaa itselleni sen ruksin. Saas nähdä.

Mä listasin nämä tähän suunnilleen tärkeysjärjestyksessä, vaikka näistä monet vaikuttaa toisiinsa ristikkäin. Millainen sun järjestys olisi? Miten sä huolehdit omasta hyvinvoinnistasi?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.