Lastenvaatekaaos ja Ipanainen-kirppari

kirppis ipanainenKävin tässä taas läpi kellarin vaatesäkkejä. Niinä hetkinä mä aina vilpittömästi toivon, että elettäisiin vielä niitä aikoja, jolloin paremmissakin perheissä lapsille oli kaksi vaatekertaa, se joka oli päällä ja se joka oli puhtaana.

Kaksosten liian pienet vaatteet ei enää jää odottamaan seuraavaa, eikä niille ole lähipiirissäkään sopivaa kohdetta. Mä olen tähän mennessä myynyt niitä Monikkoyhdistyksen kirpparilla, järjestänyt Siivouspäivään lastentarvikekirpparin, laittanut Huutonettiin paketteja (vinkit siihen täällä blogissakin), lahjoittanut MLL:n second hand -kauppaan Marskin muksuihin ja vienyt Vekarakirppikselle myyntiin – ja taas niitä oli kaksi säkillistä odottamassa jatkosijoitusta.

ipanainen kirppis helsinkiUusi kokeilu on Ipanaisen lastentarvikekirppari Hakaniemessä. Sijainti on hyvä (busseilla, metrolla ja ratikalla lähes ovelle ja autonkin sain kulman taakse kasseja raahatessani). Myös toimintaperiaate kuulostaa erittäin hyvältä: mä vaan vein vaatteet sinne, ja ne hinnoitellaan ja laitetaan viikoksi sievästi esille myyntiin. Mun ei siis tarvitse itse viettää päivää pöydän takana / valokuvata vaatteita / laittaa niihin hintalappuja / käydä joka päivä järjestelemässä hyllyjä – ja silti niistä pitäisi myyntipalkkion (35e/viikko) jälkeen jäädä mullekin jotain käteen.

Ipanaisessa suurin ongelma tulee ehkä olemaan, että kotiin lähtee hyllystä uutta vaatetta yhtä paljon kuin vanhaa meni kiertoon. Musta on nykyisin ihana käydä kirpparilla, jossa tavarat on järjestyksessä ja voi vaan kävellä oikealle hyllylle katsomaan, löytyisikö sitä mitä etsii. Tää helpottaa myös tavaroiden myyntiin laittamista, koska ei haittaa vaikka olisi hajakokoja joukossa, ne päätyy kuitenkin oikeaan hyllyyn. Sen sijaan jos kirpparipöydässä koetat myydä kahta koon 56 potkupukua 98-senttisten vaatteiden seassa, niin turhaan myyt.

Nyt koetin tehdä vain nopean täsmäkierroksen ja etsiä vain tarpeellista: velourhousuja koossa 98cm, lenkkareita koossa 26 ja 31 ja rakastetun robottitakin korvaajaa koossa 104. Nyt ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi ihana leppispipo ja yöpaita koossa 128cm. No, hinnat ainakin oli kohtuulliset, joten enköhän mä vielä pääse plussalle.

kirppislöydöt ipanainen kirpputori

Hinnoittelusta muuten: se että myyjä itse ei hinnoittele, takaa järjelliset hinnat. Yöpaita oli Po.P:in, mutta koska se oli jo vähän nuupahtanut, niin hinta oli 3e, eikä 23e ”koska onhan se nyt Merkki ja sitä paitsi meidän tyttö rakasti tätä niin paljon ja se jouluvideokin on kuvattu tässä”. Myönnän täysin syyllistyneeni menneisyydessä myös itse nostalgiahinnoitteluun, mutta nyt siitä ei siis ollut vaaraa.

No, jos ette huomanneet, niin tämä on siis mainos: menkää ihmeessä käymään Ipanaisessa, siellä on myös mukava istuskelunurkkaus (ja kahvi- ja teetarjoilu), uusia kantovälineitä ja lastentarvikkeita – ja ensi viikolla aivan erityisen hyvä valikoima käytettyjä lastenvaatteita. Mä kerron sitten viikon jälkeen, miten myynti veti.

Mikä teidän tämän hetken vaatteidenkierrätysratkaisu on?

Muuttopuuhissa

naulakko

Me muutettiin nykyiseen kotiimme neljä vuotta sitten. Edellisestä muutosta oli neljä vuotta, sitä edellisestä viisi (mutta siinä välissä syntyi esikoinen), sitä edellisestä viisi (mutta siinä välissä asuttiin Ranskassa). Nyt ollaan siis asumissyklissä päästy siihen vaiheeseen, että joko on muutettava tai sitten on vain tehtävä jotain Sille Keittiön Yläkaapille*.

No, nyt me ei olla muuttamassa, eli joitain neljän vuoden aikana huonosti toimiviksi todettuja väliaikaisratkaisuja on viime viikkoina muutettu (kuten Sen Keittiön Yläkaapin järjestystä. Siellä ei enää ole tuttipullojen korkkeja.) Yksi mun silmää kaivellut on tuossa ylhäällä näkyvä vaatesäilytysratkaisu terassin oven vieressä.

Meillä on toki eteinen tilavine naulakoineen (tai no, viisihenkiselle perheelle tarvittaisiin samantyyppinen naulakkosysteemi kuin Messukeskuksessa, jotta voisi puhua tilavasta), mutta me käytetään oikeastaan vain terassin ovea, joten ulkovaatteet,kengät, reput, käsilaukut, kauppakassit, sateensuojat jne. on luontevaa säilyttää sen vieressä. Ongelma on se, että oven vieressä on vain olohuoneen ainoa ikkuna, ei lainkaan seinää.

eteisen säilytysratkaisuRatkaisu oli siis kirpparimyyntiä varten hankittu vaaterekki, joka pystytettiin ikkunan eteen. Tämäkin kaivelee mun silmää, koska kuraiset haalarit ikkunan edessä… No, kuvittele vain kuraiset haalarit olohuoneen ikkunan eteen. Mutta noin muuten tämä on viikon aikana osoittautunut tomivammaksi systeemiksi, pipot ja rukkasetkaan ei ole kertaakaan olleet hukassa, kun ne siirrettiin laatikostoon. Ja kurahaalarikauden päättyessä viimeistään helpottaa. Mutta mä odottelen kyllä edelleen sitä suihketta, jolla lapset ruiskutetaan syyskuun puolivälissä ja joka pitää ne kuivina ja lämpiminä toukokuulle saakka – ilman haalareita.

Ei ole totta, mä kirjotin juuri sisustuspostauksen!

*siis sille kaapille, jossa säilytetään perintöastiaston pyöreää tarjoiluvatia, tuttipullon korkkeja, kakkukynttilöitä, talipalloja, hammastikkuja ja pakasterasioiden kansia.

Talvihaalarit ja muita valintoja

 

talvihaalarit 2014

Kauden värit lisää liikenneturvallisuutta jos ei muuta.

Rupesin kirjoittamaan valitusta siitä, miten kahden aikuisen tuloilla ei ole varaa ostaa kolmelle lapselle talvihaalareita. Sitten muutin mieleni. Mä en oikeasti tiedä, onko varaa, koska me ei vielä neljään vuoteen olla oltu tilanteessa, jossa meillä olisi kahden aikuisen palkkatulot käytössä.

Kyse on valinnoista. Mä valitsin opiskelualani sen mukaan, mikä musta tuntui tärkeältä, en sen mukaan, missä työllistyisin hyvin palkattuun työhön. Mies valitsi työn, joka on mielekäs ja innostava, mutta josta maksetaan murto-osa siitä palkasta, mitä samalla koulutuksella toisista hommista maksetaan.

Me valittiin, että esikoinen oli kotona 3-vuotiaaksi asti, vaikka se tarkoittikin sitä, että viimeinen vuosi kitkuteltiin sillä pienimmällä kotihoidontuella. Kaksosten synnyttyä tehtiin sama valinta, ja ei, kaksosista ei saa kaksinkertaista vanhempainpäivärahaa eikä kotihoidontukea, vaikka kaksi turvaistuinta ja kaksi paria samankokoisia kenkiä niille olisi ihan hyvä hankkia.

Me on valittu vuokralla asuminen, joten meillä ei ole isoja asuntolainan lyhennyksiä. Ja kaksosten mentyä hoitoon mä valitsin yrityksen perustamisen palkkatöiden sijaan päästäkseni toteuttamaan keksintöäni, vaikka toistaiseksi mä en ole filosofiakahviloista voinut itselleni maksaa palkkaa.

Aina välillä olisi kiva, jos rahaa olisi enemmän myös sellaisiin arjen valintoihin (vaikka ulkona syömiseen, niihin talvihaalareihin tai omiin vaatteisiin). Silloin mun täytyy muistuttaa itselleni, että me ollaan tosiaan valittu näin, ja saatu niitä itselle tärkeitä juttuja. Ongelma on tietysti se, että ne valinnat joutuu tekemään silloin, kun ei vielä täysin näe niiden seurauksia, eikä missään vaiheessa kuitenkaan voi peruuttaa ja valita toisin.

Ei siis ole pelkästään ekologinen valinta, että meidän lapset kulkee kirpparivaatteissa, vaan se liittyy meidän perheen muihin elämänvalintoihin. Paitsi että nyt on kaikilla upouudet talvihaalarit, isovanhemmilta synttärilahjana. Että ei tarvitse talvellakaan ulkoilla vuorotellen niin kuin ennen vanhaan, kun ei ollut virsuja kaikille. Paitsi että talvisaappaat unohtui paketista. Lähdenpä tästä selaamaan huutonettiä.

Mua kiinnostaa: millaisia valintoja te olette tehneet, ja oletteko niihin tyytyväisiä?

 Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.