Toukokuun sillat

silta

Helatorstai tulossa, ja monissa kouluissahan on sen jälkeinen perjantai tehty sisään jonain räntäisenä marraskuun lauantaina, niin että tulossa on pitkä viikonloppu. No, Ranskassa on ihan oma terminsä näille pidennetyille viikonlopuille: faire le pont, eli tehdään silta pyhän ja viikonlopun välille. Touko- kesäkuu on näiden siltojen kulta-aikaa sillä pyhäpäiviä riittää: kuukauden aloittaa vappupäivä, heti viikko sen jälkeen 8.5. on toisen maailmansodan päättymisen muistopäivä, sitten tuleekin helatorstai ja satsin kruunaa helluntai, joka Ranskassa on edelleen arkipyhä (aina siis maanantaina).

Tänä vuonnahan ranskalaisilta meni hukkaan kaksi hyvää pyhäpäivää (siltojen rakennusmahdollisuuksista puhumattakaan), kun vappu ja 8.5. osui sunnuntaille. Ranskassa on laskettu, kuinka monen miljoonan tuottavuuslisä näistä kahdesta väliin jääneestä pyhästä tulee – aika paljon se oli. Yleinen mielipide toki oli, että työtätekevää kansaa huijataan.

Lasten koulussa ei kuitenkaan tyydytty odottamaan vuotta 2018, jolloin nämä pyhät osuu tiistaille ja siltoja rakentamalla saadaan kaksi kolmipäiväistä viikkoa peräkkäin. Menetetyt pyhät otetaan takaisin, aloittamalla tänä vuonna helatorstain juhliminen varmuuden vuoksi jo keskiviikkona. Ja sitten jatketaan tietysti perjantaina. Olisikohan sen voinut nimetä joksikin isoäitien juhlaksi? Ei nimittäin näin pitkien siltojen rakentaminen taida muilta luonnistua.

Voiton puolella ollaan, koska mulle tämä ylimääräinen vapaapäivä valkeni jo maanantaina.

p.s. Kuvan silta ei liity tapaukseen.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Tiistain työkalupakki: kumpi on parempi? Ominaisuuksia ja perusteluja

filosofiaa lapsille - muistipelikortit

Tässä filosofiaa lapsille -tehtävässä harjoitellaan perustelujen antamista, vähän väittelyäkin, ja sitä, että argumentit pohjaavat faktoihin. Mielikuvituksellekin tässä tehtävässä kuitenkin saa töitä. Tätä voi leikkiä pienten lasten kanssa (filosofiakahviloissa on testattu 3-5 -vuotiaiden ryhmissä), mutta ehkä parhaiten tämä toimii eskarilaisilla tai jo isommillakin koululaisilla.

Kumpi on parempi -leikki toimii hyvin jäänmurtamisleikkinä, sillä siinä pääsee juttelemaan ohjatusti toisten kanssa, sanomaan mielipiteensä mutta myös hassuttelemaan, eikä oikeastaan voi mokata. Leikkissä toimitaan pareittain, ja pienemmillä lapsilla parin on hyvä olla aikuinen, jotta leikki kulkee eteenpäin.

Kuvituksena on muistipelikortteja, mutta tehtävän voi tehdä millä tahansa kuvilla tai esineillä. Tätä voisi leikkiä vaikka kuvakirjaa selatessa, tai liikennevälineissä bongaamalla maisemasta asioita. Aluksi parista kumpikin valitsevat kortin, ja kertovat sitten, miksi valitsivat juuri sen. Sen jälkeen tehtävänä on vuoronperään keksiä omasta kortista hyviä ominaisuuksia, joita toisen kuvassa ei ole. Jos kuvat ovat esimerkiksi mansikka ja takki, voi keskustelu kulkea vaikka näin:

”Mansikka on kauniin punainen”

”Takki ei ole punainen, mutta se on lämmin”

”Mansikka maistuu niin hyvältä, että se lämmittää jo ajatuksena”

”Takki kestää monta vuotta”

”Mansikka ei jää nurkkiin pyörimään eikä sitä tarvitse viedä kirpparille”

”Takkiin voi tarpeen tullen niistää nenänsä, mansikkaan ei”

Jne.

Kun ominaisuudet on tosiaan kaluttu loppuun, otetaan uudet kortit. Toinen vaihtoehto on, että parin ominaisuuden jälkeen vaihdetaankin kortteja, niin että kummankin pitää keksiä hyviä ominaisuuksia kuvasta, jota ei itse alunperin valinnut.

Lisää lasten filosofiatehtäviä löytyy siis tiistain työkalupakki -tunnisteella.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

filosofiaa lapsille perusteluja

Tiistain työkalupakki: kivet – ominaisuuksia ja vertailua

filosofiaa lapsille -tehtävä:kivet

Kyllä, kuvassa on kasa kiviä. Ja kyllä, tämä on ehdottomasti suosituin lasten filosofiakahvilan tehtävistä. Kepit tai lehdet kävisivät varmasti myös, mutta kivissä on kyllä jotain erityisen ihanaa. Mä käytän oman kivikokoelmani kiviä (kuka sanoi, ettei kannata kolmeakymmentä vuotta kantaa laatikollista kauniita kiviä muutosta toiseen?) mutta tehtävänhän voi hyvin aloittaa keräilyretkellä. Tämä tehtävä sopii ihan pienille lapsille, mutta olen käyttänyt tätä myös koululaisten kanssa.

Tässä filosofiaa lapsille -tehtävässä harjoitellaan huomioiden tekemistä ja asioiden vertailua. Mä usein aloitan tehtävän kolistelemalla kiviä pussissa (kuljetan niitä kangaskassissa) ja arvuuttelemalla, mitä siellä voisi olla. Kun kumoan kivet lattialle, lapset usein tulee spontaanisti niitä tutkimaan ja siitä päästään liikkeelle. Usein kivistä syntyy myös kysymyksiä, miksi tämä on raidallinen, miksi tuossa on reikä, mistä ne on jne.

Ensimmäinen tehtävänanto on valita yksi kivi. Ne voidaan käydä ryhmässä tai vieruskavereiden kanssa läpi, ja kertoa, miksi valitsi juuri sen kiven – silloin tulee usein jo erilaisia ominaisuuksia esille. Sen jälkeen omalle kivelle pitäisi löytää mahdollisimman samanlainen pari. Mun kokoelmassa on paljon aika samannäköisiä, mutta myös monia hyvin erikoisia kiviä, joille tietenkin on vaikea löytää pareja. Silloin voi kuitenkin kehottaa lasta keskittymään johonkin tiettyyn ominaisuuteen, etsimään parin, jossa on ainakin jotain samaa, esim. saman värinen, saman kokoinen, tuntuu samalta kädessä. Parit käydään sitten ryhmässä tai vieruskavereiden kanssa läpi, jotta voidaan nähdä, miten eri tavoin kivet voi olla samanlaisia. Kivistä voi myös etsiä eroja, eli vaikka niissä on jotain samaa, on ne silti erilaisia. Sen jälkeen kivet palautetaan keskelle kasaan.

Seuraavaksi jokaisen pitäisi napata uusi kivi, vaikka silmät kiinni. Kiveä tarkastellaan itse hetki, katsotaan ja tunnustellaan sitä. Sitten kivet laitetaan takaisin kasaan ja lapset sulkevat silmät sillä aikaa kun mä sekoitan kivet. Kun silmät saa avata, tehtävänä on löytää kasasta ”oma” kivi. Ei muuten mene montaa sekuntia. Sen jälkeen kivelle etsitään pari, joka on mahdollisimman erilainen. Tämä on usein alle kouluikäisten kanssa aika vaikeakin tehtävä, lapset helposti keskittyy yhteen ominaisuuteen ja siinäkin hyvin pieniin eroihin, eli valitsee esim. sileän valkoisen kiven pariksi vähän isomman sileän valkoisen kiven, eikä edes ota huomioon röpelöistä harmaata kiveä. Kun kiviä on kädessä kaksi, voidaan kokeilla myös, miten erilaisia ääniä niistä lähtee, ja tutkia, onko ääni suhteessa kiven kokoon tai muotoon.

Tehtävää voi vielä jatkaa keskittymällä vain yhteen ominaisuuteen: väriin, kokoon, muotoon, tuntumaan tai siitä lähtevään ääneen. Viimeisenä olen usein pyytänyt lapsia yhdessä lajittelemaan kivet kahteen kasaan, isoihin ja pieniin. Kuulostaa helpolta, mutta herättää ihan mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että iso ja pieni on määreitä, joilla on sisältöä vain suhteessa johonkin. Usein käy myös niin, että samankokoisia kiviä on molemmissa kasoissa, ja lopuksi voidaankin yhdessä tarkastella pitäisikö kiviä siirtää kasasta toiseen. Laskemista ja määrien arviointia pääsee halutessaan harjoittelemaan myös.

Lisää lasten filosofiatehtäviä löytyy siis tiistain työkalupakki -tunnisteella.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.