Kesäohjelmaa koululaisille ja parhaat festarit

kesäohjelmaa koululaisille

”Mitäs te teette kesällä?” kysytään aina kun tavataan tässä vaiheessa vuotta. No mä voin kertoa, mitä mä teen:

28.-29.5. mä olen Maailma kylässä -festareilla Kaisaniemessä vetämässä lasten ja vanhempien filosofiakahvilaa (3-6 -vuotiaille). 12 ensimmäistä paria mahtuu mukaan, eli kannattaa olla ajoissa – mutta siellä on muutenkin tosi paljon lastenohjelmaa, eli varmasti riittää jotain kaikille.

Heinäkuussa me lomaillaan Ranskassa (ja ilmeisesti myös Bilbaossa).

Lomalta tullaan takaisin juuri sopivasti 30.7. pidettäville Skidit festareille, jonne on tulossa Leluteekin non-stop filosofiatyöpaja 2-12 -vuotiaille.

6.8. on Töölönlahdella ilmaiset Lasten festarit, ja paikalla myös filosofiatyöpaja.

Koululaisten vanhemmat yleensä kysyy myös: ”Mites te ootte kesäkuun järjestänyt?” Mulla on nyt siihen kullanarvoinen vinkki: Filo ry:n filosofinen päiväleiri Helsingin keskustassa 1.-3. -luokkalaisille. Facebook-tapahtuma löytyy täältä linkistä, ja sitä saa mieluusti vielä levittää, sillä kakkosleirille 13.-17.6. kaivattaisiin vielä muutamaa osallistujaa, jotta leiri saataisiin toteutettua (ja useampiakin ryhmään mahtuu). Ohjelmassa on filosofisten leikkien, tarinoiden, kyselyn ja keskustelun lisäksi myös aiheiden käsittelyä taiteen keinoin – ja tietenkin lounas, välipala ja leikkiä puistossa. Minä ja pari muuta Filosofiaa lapsille -ryhmiä ohjannutta aktiivia on leirillä ohjaajina.

Eli sellaista kesäohjelmaa tiedossa. Mitäs te teette kesällä?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Lifestyle-blogin kulisseissa

purjehtimassa lasten kanssa

Kesä loppui. Mutta viime viikonloppuna oli vielä täysi kesä, ja me hyödynnettiin se minilomaan; katkaisin 13 päivän työputken ja ajoin itseni ja lapset Taalintehtaalle, jossa mun vanhemmat oli veneellä. Purjehdittiin (tai no, ajettiin moottorilla) kauniissa illassa pienen saaren rantaan, poimittiin puolukoita ja ihasteltiin laskevan auringon kultaamia männynrunkoja.

purjehtimaan lasten kanssa

lasten kanssa veneellä ja saaressa

aarteita saaresta

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään, syötiin aamiaista kaikessa rauhassa ja lähdettiin sen jälkeen purjehtimaan (tai no, ajamaan moottorilla, koska tuulta ei ollut edelleenkään) kohti Högsåraa. Rantauduttiin sen idylliseen kyläsatamaan punamullalla siveltyjen venevajojen katveeseen. Käveltiin auringossa pölisevää kylätietä sievien puutarhojen ja lammaslaitumien ohi, ja tultiin Farmors Cafén pihaan.

farmors cafe högsåra

Siinä vaiheessa mä rupesin miettimään, etten mitenkään voi kirjoittaa tästä blogiin, koska mun uskottavuuteni ”kakkaa kynsien alla” -tyypin äitiysbloggarina ei vain kestä tällaista idylliä. Pihassa odotti herttaiset puutarhakalusteet aurinkovarjojen alla, ja sisältä löytyi kekseliäin, kaunein ja maukkain saaristolaisbuffet mitä olen varmaan ikinä syönyt. Kävin santsaamassa sinä aikana kun lapset silitti lampaita ja kaneja pihassa. Jälkiruoaksi jokainen valitsi suosikkinsa seitsemän sortin kakkuvalikoimasta.

lammas

Paluumatkalla nostettiin purjeetkin. Päivä oli aika lähellä täydellistä.

Paitsi että yksi lapsista oli ruvennut valittamaan päänsärkyä. Sitä väsytti ja oli paha olla. Siinä vaiheessa, kun Taalintehtaalla oltiin saatua pakattua varavaatteet, kaarnanpalat ja banaanit autoon ja kytkettyä lapset vöihinsä, lapsi oksensi itsensä ja naapurinsa päälle.

Kun lapset ja auto oli saatu siistittyä ja ajelin vienossa oksennuksenhajussa halki ilta-auringossa kylpevän kulttuurimaiseman, mietin, että en mä halua editoida elämästäni lifestyleblogikelpoista. Mulle sopii se, että niiden täydellistä lähenevien hetkien rinnalla ihan yhtä tärkeinä on ne oksennuksenhajuiset hetket. Aika kultaa muistot joka tapauksessa, mun ei tarvitse sitä erikseen tehdä. Ja oksennuksenhajunkin saa hangattua ruokasoodalla pois, kunhan ehdin ja jaksan.

Aurinkoinen aamu

unioninkatu helsinki

tuomiokirkko helsinki

helsingin tuomiokirkkosuomenlinna lonna kärrytsuomenlinna kustaanmiekkasuomenlinna tykistölahti suomenlinnakeskusEi ole kivaa olla koko kesää töissä. Ei ole kivaa, kun omat varsinaiset työt jäävät tekemättömien töiden listassa viimeiseksi kesätöiden ja muiden sivubisnesten alle. Ei ole kivaa, kun koko ajan väsyttää.

Mutta kun aurinkoisena aamuna herää kuuden jälkeen ja lähtee kohti Suomenlinnaa, se on aika kivaa.

Sellaisena aamuna saa syödä aamiaista omassa rauhassa ja lukea lehteä, moikata koiran kanssa huomenet mopsinomistajapapalle. Aloittaa bussissa hyvän kirjan, josta tulee innostunut olo: näinkin voi kirjoittaa. Kävellä autiota Unioninkatua, jossa joka aamu ainoa vastaantulija on sama nuori nainen, aina yhtä nyrpeän näköisenä maahan tuijottaen, aina yhtä tyylikkäästi pukeutuneena. Silloin saa hymyillä leveästi ja ajatella, että onpa mukavaa olla aamuihminen tällaisena aamuna. Tuomiokirkon yllä taivas on lasinkirkas ja korkeammalla kuin missään koskaan.

Kauppatorilla mansikat tuoksuvat jo paikoillaan, herneitä kaadetaan laatikosta. Myyjät eivät vielä viitsi huudella hintoja. Työporukka on kokoontunut viikkopalaveriin kahvien ja munkkipossujen äärelle. Samassa pöydässä muistellaan ja suunnitellaan lomia.

Vesibussin kannella aurinko lämmittää. Ravintoloiden työntekijät käyvät läpi kylmäkaapin sisältöä ja Kreikan tilannetta. Lonnan rannassa kärryt odottavat vesibussista purettavaa kala- ja salaattilastia.

Lonnan jälkeen Kustaanimiekasta puhaltava tuuli rupeaa tuntumaan, hetken aikaa meri on avoinna edessä. Sitten vesibussi kaartaa Tykistölahteen. Kaksi miestä polkee työhaalareissa sillan yli. Kaupunkiin lähtevät työmatkalaiset jonottavat rauhassa laiturilla. Ensimmäiset kiinalaiset tulevat vasta puolen tunnin kuluttua, nyt traktori saa vielä kaahata rantatiellä. Näinä aamuina on ollut kiva olla töissä.