Kaksosten nimipäivät ja vieraslistan tuska

kaksoset

Valvoin taas puolille öin. Tällä kertaa valveilla ei pitänyt kansainvälinen pakolaiskriisi ja kotimaiset rasistit vaan lapsen nimipäiväjuhlien vieraslista.

Toissa syksynä jo pohdiskelin tätä ”ketä kutsua lapsen synttäreille” -dilemmaa*. Meillä linja on siis esikoisen kanssa ollut se, että kaikkia luokan lapsia ei kutsuta, koska tilaa ei ole. Musta on muutenkin parempi, että kaikki ei aina kutsu kaikkia, koska synttärikutsut tarkoittaa  aina vanhemmille kuljetusrumbaa, kun luokkakaverit ei asu kävelyetäisyydellä.

No, kaksosilla ei kaverisynttäreitä vielä ole ollutkaan, syntymäpäivä kun on hankalasti juuri lukuvuoden alussa. Sitä paitsi olisi kiva, että molemmilla olisi myös oma erityinen juhlansa, ja sitä varten meillä on vietetty nimppareita. Viime vuonna mä olin jo 4-vuotiaille luvannut, että saavat kutsua kavereita nimpparijuhliin, mutta sitten se vain jäi. Toistelin sitten koko kevään, että saatte joku toinen kerta kutsua kavereita kylään, ja olihan se lupaus lunastettava. Kutsut jäivät niin viime tinkaan, että ne jaettiin sitten koko luokalle, kun en jaksanut vieraslistaa ruveta hiomaan ja selvää oli, että helatorstaiviikonloppuna eivät kaikki pääsisi. Hyvin meni, vieraita oli sopivasti, tärkeimmät paikalla ja juhlat onnistuneet.

Tänä vuonna sitten pääsi tämä kutsujen pähkäily ihan uudelle tasolle. Mä olin pyhästi luvannut itselleni, että nyt ne kaverinimpparit toteutetaan, ja niin toteutetaankin. Lapset on samassa ryhmässä (luokaksi sanotaan, ranskalaisessa ”koulussa” kun ollaan) ja kaverit osin yhteisiä, osin eri. Nimpparit on kuukauden välein. Selvää oli, että molemmat ei voi kutsua kaikkia luokan lapsia, eikä edes samoja lapsia, koska muuten jälkimmäisen juhlat kärsisi melkoisen inflaation.

Koetin patavanhoillisesti puhua sen puolesta, että poika kutsuisi pari poikaa, ja tyttö pari tyttöä, jotta kutsuttavat olisi  helpompi jakaa eri juhliin. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä käynyt, vaan pojan listalla oli jatkuvasti pari tyttöä ensimmäisenä. Ajattelin sitten, että selvä, pistetään luokka sitten puoliksi, toinen kutsuu ensin toisen puolen ja toinen sitten toisen puolen.

Toinen kaksosista on kuitenkin erityisherkkä, ja rupesin miettimään, että oikeasti sillä on kyllä omissa juhlissaan kivempaa, jos paikalla ei ole 12 lasta, vaan puolet siitä. Eli sittenkin listaa karsimaan. Ei kuitenkaan olisi reilua, jos vain muutama luokalta jäisi kutsumatta, ja niinpä toisenkin kaksosen listaa karsittiin. Lopputulos on se, että pojan juhliin kutsutaan 5, tyttöjä ja poikia, ja tyttö saa kutsua loput luokan tytöt (poikia on luokalla paljon enemmän).

Tähän kompromissiin kaikki vaikuttavat kohtuullisen tyytyväsiltä, ja täytyy vain toivoa, että se ei kolahda liian kipeästi niihin, jotka eivät meille tänä keväänä kutsua saa. Vähän mietin, että jos mitenkään jaksan, niin seuraavia synttäreitä voitaisiin viettää koko luokan voimin uuden lukuvuoden alun kunniaksi –  mutta ei meillä täällä kotona. Ne ajat on mun osalta ohi, jolloin 60 vierasta 55 neliön kaksiossa oli vain siistiä.

Seuraava homma on sitten suunnitella aarteenmetsästys, sillä sitä on aitoon ranskalaiseen tyyliin toivottu ohjelmaan.

*Kommenteissa on myös oikein hyviä näkemyksiä kysymykseen.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Prinsessoja ja hirviöitä

prinsessat ja hirviöt

Kuvassa esiintyy vain osa valikoimasta. Mutta huomaattehan, että yhteen kirjaan on onnistuttu keskittämäään prinsessat, ponit ja hopeahile.

”Prinsessakirjoja!” huusi toinen kaksosista. ”Dinosauruskirjoja!” huusi toinen. Me ei olla pitkään aikaan ehditty lasten kanssa yhdessä kirjastoon ja tilanteen korjaantumista odotellessa mä kysyin, mitä ne haluaisi mun lainaavan, kun käyn kirjastossa yksikseni. Voitte arvata, kumpi halusia kumpia kirjoja.

Nää stereotypiat on välillä vähän vaikeita. Toisaalta musta ei ole mitään pahaa siinä, että tytöt haluaa olla prinsessoja ja pojat isoja ja vahvoja hirviöitä (mä oletan että dinosaurusinnostus liittyy jotenkin siihen). Mutta onhan se vähän ankeaa, että nämä ei meillä ikinä mene toisin päin – tai kukaan ei pyytänyt esimerkiksi eläinkirjoja, jotka kai vielä on jollain tavalla neutraalia aluetta. En tiedä, onko niin, että kaksoset tekee eroa toisistaan myös olemalla aina välillä aivan erityisen stereotyyppisiä sukupuolensa edustajia, vai onko meille vain sattunut tyttömäinen tyttö ja poikamainen poika.

No, toisaalta tämä on hyvä puoli eri sukupuolta olevan kaksosen kanssa kasvamisessa, molemmat ovat joutuneet nimittäin kuuntelemaan myös toisen valitsemia kirjoja. Kaksosiahan on tutkittu melkoisesti, ja yksi tulos oli, että eri sukupuolta olevat kaksoset ovat sosiaalisesti taitavampia kuin samaa sukupuolta olevat tai yksöset. Ja varmaan se johtuu juuri tästä, että joutuu kuuntelemaan sen toisen dinosaurusjuttuja, jotta itse saa oman prinsessa-annoksensa – tai toisinpäin.

Yhteys

kaksosten yhteyskaksoset yhteysTällä viikolla yksi kuvaushaasteen tehtävä oli ”yhteys”. Mä ajattelin heti meidän kaksosia. Ajattelin ottaa kuvan siitä ultrakuvasta, jossa näkyy kaksi sikiötä vierekkäin – mutta eihän se yhteys siitä synny. Se syntyy siitä, että ne on nyt neljä vuotta viettäneet kaiken aikansa yhdessä, siitä että niillä on aina kaveri pihaleikkiin. Mä en oikein osaa edes kuvitella sellaista yhteyttä. Eikä se tietenkään sitä tarkoita, että ne on ikuisia ystäviä ja sielunkumppaneita – mutta kyllä niiden välillä aina tulee olemaan erilainen yhteys kuin muiden ihmisten kanssa.

kaksoset