Vieraiden kielten osaamisen ilosta

vieraiden kielten osaamisen ilosta

Tänä syksynä yksi kivoimmista asioista on ollut ruotsin puhuminen. Se on ollut myös yksi raskaimmista asioista, varsinkin ensimmäiset pari kuukautta oli yksinkertaisesti tosi väsyttävää toimia kahdeksan tuntia päivässä vieraalla kielellä (tai seitsemän tuntia kolmekymmentäyhdeksän minuuttia, mikä on mun virallinen työaikani). Senkin jälkeen on ollut ärsyttävää hakea sanoja, tyytyä kummallisiin kompromisseihin, tehdä virheitä, olla ymmärtämättä osaa kollegoiden jutuista ja kuulostaa itse kankealta pöljältä. Mutta niissä hetkissä kun ymmärtääkin vitsin samaan aikaan toisten kanssa, osaa valita idiomaattisen ilmauksen, tavoittaa oikean rytmin ja intonaation ja onnistuu kuulostamaan omalta itseltään mutta toisella kielellä – niissä hetkissä on aivan omanlaisensa hehku ja riemu.

Kuulostaa tosi kliseiseltä, jos sanoo, että työssä parasa on se kun saa oppia uutta. Samoin se, että vieraiden kielten puhuminen avaa oven uuteen kulttuuriin. Mutta ei auta kuin olla kliseinen, päiväkotielämän opettelun lisäksi mä olen saanut oppia paljon länsihelsinkiläisestä suomenruotsalaisuudesta – ei kuulosta kovin eksoottiselta, mutta se on ollut yllättävän jännää ja ilahduttavaa.

Joululoman aikana kieli on taas vaihtunut ruotsista ranskaksi. Ranskalaisten kanssa mulla on aina olo, että mitä enemmän mä niiden kanssa vietän aikaa ja mitä enemmän niistä tiedän, sitä vähemmän mä niitä ymmärrän, mutta mä oletan että tämä on sellainen ihan normaali epistemologinen harha.

Ihmiset olettaa usein, että koska mä puhun useampaa kieltä sujuvasti niin mä olen ammatiltani kääntäjä tai kielten opettaja. En ole. Mä voisin tehdä töitä käyttämättä juuri lainkaan muita kieliä kuin suomea (jos siis olisin suomenkielisessä päiväkodissa tai koulussa). Vieraiden kielten osaaminen on sellaista sivistystä, minkä arvoa on vaikea mitata, mutta jolla mun mielestä on valtavasti arvoa. Ja sitten on tietysti ne ihan itsekkäät riemun hetket joita se tarjoaa.

Mihin te blogin lukijat käytätte kielitaitoanne?

p.s. Kuvassa esiintyy siis joululomalukemista neljällä kielellä, siksi se liittyy juttuun.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Lainasanoja

askartelu suomi-ranska

Lasten askartelu on myös sana, jolle ei oikein ole kunnollista vastinetta ranskaksi.

Viime viikolla Ranskan kulttuuriministeri julisti, että vieraiden kielten vaikutus rikastuttaa ranskan kieltä, eikä suinkaan ole (vain) uhka. Me ollaan tämä tietysti todettu jo aikaa sitten.

Keittiössä monikulttuuriseen rikkauteen törmää joka päivä. La soupe aux nakkis on yksi suomalaisen keittiön lahjoja meidän perheelle – saucisse de Strasbourg muistuttaa kyllä nakkeja, mutta ei niistä tulisi kenellekään mieleen laittaa soppaa. Meidän nakkisoppaa kyllä usein ryyditetään vielä itäisemmällä lainalla, eli päälle laitetaan le smetana. Ihan omin päin ranskalaiset on jo lainanneet venäläisiltä blinin, joten kun lapset kaupassa vinkuu, että ostetaan des blinis aux épinards, niin mä vaikutan hetken ihan gourmet-mutsilta – ennen kuin nostan kärryyn ne pinaattilättyrasiat.

Suomalainen sää on jotain, mille ranskaksi ei löydy sanoja. Ensimmäisenä Suomen talvenaan mies koetti selittää monisanaisesti, mitä taivaalta tulee, kunnes oppi, että se on du räntä ja kun se jää maahan, kengät kastelee le loska. Isovanhemmat ei kuitenkaan ihan pysy esikoisen jutuissa mukana, kun se innoissaan selittää, miten hiihtolomalla lumi oli ihan du nuoska eikä ollenkaan du viti, eli siinä oli hyvä leikkiä.

Ranskassahan kielen puhtautta varjellaan lainsäädännön voimin todella tiukasti, mainoksissa lukee kyllä I’m lovin it, mutta siinä alla sitten täsmennetään, että Je l’adore, ja radiossa on kiintiö ranskankieliselle musiikille. Onneksi opetusministeriön tarkastaja ei ole saanut vihiä siitä, että Helsingin ranskalaisessa koulussa kehotetaan uusien oppilaiden vanhempia hankkimaan lapsille les rukka, koska lapset viedään ulos jopa maan ollessa märkä. Vaikea sanoa, kumpi järkyttäisi tarkastajaa enemmän, barbaariset tavat vai lainasana.

Mutta katsotaan miten käy, jos kulttuuriministeri saa linjansa läpi, niin ehkä jo muutaman vuoden kuluttua les rukka ja le räntä löytyvät R-kirjaimen kohdalta ranskalaisista sanakirjoista. Onneksi siellä suosivat kuvitettuja ensyklopedioita, koska kyllä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – ainakin kura-asuisista lapsista räntäsateessa.

Onko teillä lainasanoja käytössä?

p.s. Toki meillä lainataan ranskasta suomeenkin päin, mutta Suomessa eläessä useimmille sanoille kyllä löytyy suomenkielinen vastine. Toista on silloin, kun koettaa miettiä, mikä voisi olla nimitys sille provençale-kuvioiselle kankaiselle makkaralle, joka tupataan talvella oven eteen siihen kohtaan, missä ei ole kynnystä estämässä vetoa.

Satakielikuukausi

satakielikuukausi

Kuva voisi ehkä liittyä siihen, että helmi-maaliskuun pitäisi olla tippuvien räystäiden aikaa, mutta ei taida täällä etelässä enää olla yhtään mitään mikä tippuisi.

Viime lauantaina pyörähti käyntiin satakielikuukausi – eikö ole maailman kaunein nimi tapahtumalle? Kyse ei kuitenkaan ole lintubongauksesta, vaan erilaisia äidinkieliä ja monikielisyyttä juhlistavasta festivaalista. Ihan mahtavaa, että maailma on mennyt tässä suhteessa paremmaksi, että ihmiset saa iloita omasta kielestään (tai kielistään). Siitä ei ole niin kauan, kun Suomessakin oman äidinkielen käyttöä on rajoitettu erilaisista syistä.

Satakielikuukauden ohjelmassa on paljon lapsille tarkoitettua, josta mä tein tähän nopean poiminnan:

Vauvalorupajoja Helsingin kirjastoissa koko kuukauden ajan.

Satakielipuhelimet -installaatio Stoassa ja Caisassa – meidän lapset ainakin rakastaa vanhoja puhelimia ja jänniä kieliä; me ollaan käytetty lukuisia iltapäivän tunteja kuuntelemalla mordvaa, hansia ja kreolia Youtubesta.

27.2. Caisassa ja 2.3. Stoassa monikielinen sarjakuvatyöpaja.

11.3. Kaksin kielin kahden kulttuurin perheissä -keskustelutilaisuus kulttuurikeskus Caisassa (tosin klo 13-15).

21.3. Äidinkielen festivaalilla kulttuurikeskus Caisassa on mm. kehtolaulutyöpaja.

Satakielikuukaudella on myös blogi, josta löytyy tosi kiinnostavia tekstejä kielestä ja kirjallisuudesta – eri kielillä tietysti. Mäkin voisin kuukauden aikana kirjoittaa taas kaksikielisyysaiheesta.