Paras lasten ikäero ja sosiaalipolitiikka

Lähiömutsi Hanne kirjoitti koskettavasti siitä, millainen mullistus kahden lapsen äidiksi tuleminen on. Kommenteissa ja esimerkiksi tässä Salamatkustajan jutussa samasta teemasta korostuu musta se, miten iso vaikutus lasten ikäerolla on siihen, millaiseksi se kahden (tai useamman lapsen) äitiys muodostuu. Meillähän esikoisen ja kaksosten ikäero on neljä vuotta, mm. siksi, että esikoisen keskosuuden takia me ei haluttu ottaa riskiä toisen pikkukeskosen syntymästä niin kauan kuin esikoinen olisi vielä tosi pieni. No, en ajatellut nyt kirjoittaa siitä, vaan tästä keskustelusta mieleen tulleita muita ajatuksia.

Puuttumatta tässä nyt siihen, että lapsia ei synny tilauksesta ja että monissa perheissä pieni ikäero toimii tosi hyvin (varsinkin kun ensimmäisistä vuosista on selvitty), musta on mielenkiintoista, että Suomessa on sellaisia rakenteellisia juttuja, jotka puskee pieneen ikäeroon. Se, että meillä on kolmen vuoden hoitovapaa, jota käyttää 90% äidit (vedin luvun hatusta, saa kertoa mulle, että olen väärässä ja että nykyään enää 80% hoitovapaasta menee äideille), se että äitiyspäivärahan saa ensimmäisen lapsen mukaan, jos ikäeroa ei tule yli kolme vuotta, se, että nuorten naisten työmarkkina-asema on mikä on ja että (senkin takia) ensimmäinen lapsi saadaan keskimäärin lähes kolmikymppisenä kaikki vaikuttaa.

Mä vertaan Ranskaan – toki siellä monet haluaa lapsille vain parin vuoden ikäeron, koska silloin lapset leikkii luontevasti keskenään ja koko homma menee niin kuin siinä samassa konkurssissa – mutta kyllä tosi paljon siellä kuulee (ja näkee) ikäerona 3-4 vuotta tai enemmän. Suuri osa esikoisen äideistä pitää vanhempainvapaita vain sen kolme kuukautta, mutta pienten lasten hoito on kallista ja paikat on tiukassa. Kaikki 3-vuotiaat sen sijaan saa ilmaisen paikan valtion koulussa. Juuri sen koulun alun takia 3-vuotiaita myös pidetään aika isoina, ne osaa pukea itse, niiden pitää olla vähintään päiväkuivia, ne syö reippaasti eikä paljon istu rattaissa. Eli sellaisen ison kanssa on jo sitten aika helppo handlata uusi vauva. Ja niin toki onkin.

Ranskan vanhempainvapaat ei ole sellainen esimerkki, jota mä toivon Suomeen, mutta kyllä niitä mietittäessä voisi ottaa huomioon myös tän näkökulman. Systeemin pitäisi olla sellainen, että perheet voisi oikeasti tehdä valinnat oman hyvinvointinsa parhaaksi, eikä pelkästään sen mukaan, että näillä valinnoilla saadaan ne päivärahat just riittämään. Mä taidan ruveta kallistumaan siihen, että jonkinlainen vapaiden pakkojako vanhempien välillä voisi olla hyvä malli.

Mitä te ajattelette? Onko teillä nää rakenteelliset jutut vaikuttaneet lasten ikäeroon?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Parhaat itsetehdyt äitienpäivälahjat

ideoita äitienpäiväaskarteluun

Mä ehdotin lapsille viime viikonloppuna, että voitaisiin tehdä joku äitienpäiväaskartelu (kerrankin hyvissä ajoin), mutta ne melkein kauhistui: ”Eihän me voida, sittenhän sä tietäisit, mikä se on!” Mä olin ajatellut, että tulos voisi sitten olla isoäidin äitienpäivälahja, mutta katsotaan nyt saadaanko mitään aikaiseksi (ja mun äiti voi nyt lopettaa lukemisen, niin yllätys on sitten vähän aidompi). Keräsin kuitenkin ideoita valmiiksi (löytyy myös mun Äitienpäiväaskartelua Pinterest-taulusta – sieltä löytyy myös paljon aiheeseen sopivia kortti-ideoita).

  1. Painettu kangaskassi

Tämähän on klassikko, ja ihan syystä: käytännöllinen, helppo toteuttaa ja help0sti personoitavissa. Tuossa linkatussa esimerkissä oli tehty lapsen kädenjäljistä kukkia, mikä oli musta tosi kiva idea.

Tarvikkeet:

  • kankainen kauppakassi
  • kangasvärejä
  • silitysrauta

2. Kirjanmerkki lapsen valokuvasta

Tämä ilahduttaisi mua erityisesti. Mulla on sellainen mielikuva niin kuin olisin nähnyt tällaisia lasten koululla, mutta mulle asti ei ole päätynyt.

Tarvikkeet:

  • lapsen valokuva (kädet ylhäällä)
  • laminaattori (tai kontaktimuovia)
  • sakset
  • rei’ittäjä
  • paksua lankaa (villalanka tai sellainen kirjailulanka)
  • pahvia

3. Korukuppi

Sopii varsinkin äidille, joka ottaa yöksi korvakorut pois tai tiskatessa sormukset. Eli ei mulle, mutta idea on musta kiva.

Tarvikkeet:

4. Itsetehty kuorintavoide

Tämä kuulostaa musta ylelliseltä – ja aika helpolta tehdä.

Tarvikkeet:

  • kiva lasipurkki
  • etiketti
  • kookosöljyä
  • sokeria
  • eteeristä öljyä (esim. sitruuna tai laventeli)
  • (elintarvikeväriä – en kyllä suosittele ainakaan sinistä, se nimittäin värjää oikeasti ihonkin)

Miltäs nää teistä kuulostaa?

Lisää Leluteekin askarteluja löytyy täältä ja äitienpäiväksikin sopiva kukka-askartelu täältä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Gaala-asukriisi jatkuu! Yleisöäänestys!

Nyt jatkuu jännityskertomus! Indiedays Blog Awards -gaalaan pitäisi siis löytyä gaalamekko niin kuin eilen selitin. Mekkoja kaapista löytyi (ainoan iltapukuni mä tosin olen antanut pois, mutta se oli kyllä alunperinkin neljä numeroa liian iso). Mutta johan oli tuskaa ottaa niistä kuvia! Mä olen aina ihmetellyt, miksi ihmisillä on blogien asukuvissa usein tyly tai vähän pöljä ilme, mutta enpä ihmettele enää – toivottavasti jotain muutakin kuin mua naurattaa näitä katsoessa.

No mutta ne mekot:

60-luvun vintagemekko

  1. Ihana vintagemekko

Ensimmäinen mieleen tullut vaihtoehto oli tämä: Uffilta aikoinaan löytynyt ihana vintagemekko, jossa olen juhlinut veljen ylioppilasjuhlat, parit häät ja lähetystön kansallispäivän juhlat (joiden punaviinistäkin se selvisi). Mekon hyviä puolia on se, että se istuu täydellisesti (mitä nyt näyttää siltä, että tissit roikkuu navan alapuolella – miltä ne toki ei kahden raskauden ja kolmen imetyksen jäljiltä muuten näyttäisi). Tämä on myös kivasti erilainen kuin gaalamekot yleensä. Mä en osaa olla trendikäs vaikka päälläni seisoisin, ja tässä ei ole edes sitä yritystä. Sitä paitsi tän kanssa sopisi täydellisesti sellainen sukkanuttura, jonka mä osaan tehdä.

Ainoa miinus tässä on, että mä näytän siltä kuin olisin menossa kesähäihin (kuumana kesänä ’62 esimerkiksi). Eli voiko iltagaalaan mennä vaaleassa mekossa? Totesin jo viime vuoden kuvia selaamalla, että lyhyessä voi, vaikka pukukoodi kai virallisesti gaaloissa on juhlapuku tai iltapuku. Ja sekin on pieni miinus, että valkoiset kengät, jotka tän kanssa voi laittaa, ei ole superhienot, mä olen ostanut ne veljen häihin kaksosia odottaessani, ja niissä on siksi aika matala korko. Kuvasta huomaatte, että mekkoon liittyy myös käsilaukkukriisi: valkoinen helmilaukku vai turkoosi kiiltävä?

pikkumusta gaalaan

2. Musta hevonen

Toinen vaihtoehto löytyi ihan yllätyksenä kaapista, tämä on miehen mulle joksikin joululahjaksi ostama. Yksinkertainen, istuu hyvin, tyylikäs vaikka ei mikään merkkimekko olekaan, iltaan sopiva avonainen selkä (okei, kuvassa näyttää lähinnä jätesäkiltä, mutta musta tää on sellainen aika tyylikäs jätesäkki. Kaula-aukkoa kiertää siis tollainen kettinki. Voisin ehkä laittaa myös vyön.) Tämän kanssa voisi laittaa myös mun supertyylikkäät punasaumaiset sukkikset (tyylikkäät etenkin jos ensin ajelen sääret) ja hienot mustat korkkarit. Miinus on se, että mekko on musta ja siksi mun mielestä vähän tylsä. Ja mä en osaa laittaa tukkaa hienosti ylös niin kuin tän kanssa pitäisi, että avonainen selkä pääsisi oikeuksiinsa.

punainen juhlamekko

3. Punainen

Sitten on tämä punainen mekko, väri on hyvä ja istuvuus on hyvä (tosin tässäkin tissit roikkuu, mutta toi hörhelö naamioi pömppömahan). Mutta tämän(kin) mä sain mieheltä jouluksi varmaan kolmisen vuotta sitten, eli onko peblumit (vai mikä ton hörhelön nimi on) auttamattomasti mennyttä? Ja onko tää gaalamekko kuitenkaan?

70-luvun vintagemekko

4. Amerikan tuliainen

Neljäs vaihtoehto on taas vintagea, miehen New Yorkin tuliainen (joo, mä en kauheasti osta vaatteita itselleni, enkä juhlamekkoja ainakaan). Tämä on mun luottomekkoni uuden vuoden juhlissa ja on se jotkut kesähäätkin käynyt katsomassa. Tämäkin istuu hyvin, kaula-aukkokin on hyvä ja pituuttakin on vähän enemmän, vaikkei nyt iltapuvuksi asti. Toi kuviointi on sellainen, että mulle tulisi migreeni heti jos joutuisin tätä katselemaan, mutta kun kiinnitän katseen jonnekin kaukaisuuteen enkä syliini, niin sehän ei ole mun ongelma. Mutta onko tää kuitenkaan tarpeeksi juhlava?

asukuva juhlamekko

5. Liehuvahelmainen pallomekko

Tämä on mun ihan itse Uffilta löytämä, materiaali on ihanan ohkaista ja liehuvaa silkkisekoitetta. Kaupasta olisin ottanut numeroa isomman, ja tässä onkin se ongelma, että kun olen käyttänyt kymmenen minuuttia vetskarin kiinni ujuttamiseen, niin mekossa ei juuri voi hengittää. Enkä mä ole ihan varma, onko tääkään kuitenkaan gaala-ainesta. Vaikka nätti se on.

Päivän polttava kysymys kuuluu siis, mikä näistä? Mun kotiraati oli tosi jakautunut, niiden mielestä kaikki mekot vuoronperään oli hienoimpia.

p.s. Heh, nyt tuli jo toinen peräkkäinen postaus kategoriaan tyyli, mustahan tulee isona vielä lifestyle-bloggaaja tätä menoa.

p.s.2 Muistin juuri, että lupasin mennä gaalaan #kiitosElsa2016 -painatetussa t-paidassa. Asukriisi ratkaistu.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.