Taaperovuoden päiväkirja

päiväkirja picEtsin tuossa syksyllä kirjiotuspöydän laatikosta Suomenlinna-postikortteja liimattavaksi lasten koulupäiväkirjoihin (niistä pitäisikin kirjoittaa ihan oma juttunsa)), kun laatikko jäi jumiin. Totesin, että ehkä voin poistaa sieltä vuosien 2004-2009 kalenterit (ja siirtää ne viereiseen kirjahyllyyn), ja niiden alta taas paljastui mun viimeinen säännöllinen päiväkirja, vuodelta 2008. Se tipahti juuri hyllystä, siitä aihe postaukseen.

Esikoinen oli silloin vähän reilun vuoden ikäinen, ja päiväkirja alkoi siitä, että mä tammikuussa pohdin, mitä tehdä seuraavana syksynä, mennäkö töihin vai jäädäkö lapsen kanssa vielä kotiin. Mä kirjoitin olevani jo aika kypsynyt kotona olemiseen, mutta lapsi taas tuntui vielä ihan liian pieneltä menemään tarhaan. Päiväkirjan aloittaminenkin (pitkän tauon jälkeen) liittyi siihen kotielämän puuduttavuuteen; mä ajattelin, että jos joka päivä kirjoitan yksinkertaisesti, mitä on tehty, niin huomaan, ettei päivät oikeasti ole kaikki samanlaisia.

Se toimi. Yhtenä perjantaina käytiin Kaisaniemen K-kaupassa, seuraavana maanantaina puistossa, tiistaina Kelasssa, keskiviikkona kirjastossa ja postissa. Ja joka päivä syötiin jotain eri ruokaa. Mutta jo nyt, vain kuusi vuotta myöhemmin, ensimmäisen taaperovuoden päiväkirja toimii myös kurkistuksena aikaan, elämään ja ajatuksiin, jotka mä olin autuaasti ehtinyt unohtaa. Mä olen välillä viikonloppuisin mennyt aamuimetyksen jälkeen takaisin nukkumaan, enkä siis ole ollut pystyssä klo 8 mennessä joka aamu viimeisiä seitsemää vuotta niin kuin mä mielelläni väitän. Esikoinen heräili usein öisin, joskus viisi kertaa yössä, eikä sen unikoulu siis tuonutkaan välitöntä ja lopullista ratkaisua heräilyihin niin kuin mä myös mielelläni väitän. Se oli levoton ja kärttyinen hampaita saadessaan, eikä hampaat siis tulleetkaan meillä täysin huomaamatta – tämä löytyy myös mun vakioväittämien listaltani.

Aika kultaa muistot ja kiillottaa marttyyrin sädekehän. Mua harmittaa, että mä en ole pitänyt kaksosten taaperovuosista päiväkirjaa, mutta ei nytkään ole myöhäistä aloittaa. Mitäköhän asioita mä tämänhetkisestä elämästäni kerkeän unohtaa viidessä vuodessa?

Oletteko te pitäneet päiväkirjaa vauvavuodesta tai kotonaviettämistänne ajoista? Millaisia asioita kirjaatte, päivän tapahtumia, lasten tekemisiä vai omia ajatuksia?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Vähän hyvä idea! Itselläni tuon virkaa toimittaa blogi, mutta joskus voisi tehdä hyvää pitää päiväkohtaista kirjaamista. Koska arki tuntuu ajoittain puuduttavalta, niin kuin sanoit 🙂

  2. 2

    äitinimetön sanoo

    Minulla on omat päiväkirjat lapsilleni, jokaiselle oma. Olen aina aloittanut kun raskaus on tullut ilmi, toki en kirjoita joka päivä mutta silloin kun tuntuu sopivalta hetkeltä, noin 1 kuussa kirjoitan, olen kirjoittanut neuvolakäyntejä tai sitten kehitykseen liittyvää tai sitten vaan tunteikkaana hetkenä jotain tyylin ”rakastan sinua ja bla, bla, bla…”….ihan kiva lukea jo nyt mitä olen kirjoittanut esikoisen vauva-aikaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *