Taaperot taidenäyttelyssä

olkimaja 2Täytyy sanoa, että mä en ehkä muuten veisi taaperoikäisiä kaksosia taidegalleriaan, mutta koska mies on Kuvataideakatemiassa töissä, me käydään näyttelyiden avajaisissa edustamassa. Nyt oli kyllä Kuvan keväässä eli lopputyönäyttelyssä aivan mainiosti myös taaperoille sopiva teos: Corinna Helenelundin Diggers and Dumpers, eli olkimaja, jonka sisään sai mennä. Lapset oli heti sitä mieltä, että se on pesä (mahdollisesti myyrän pesä) ja innoissaan kipitti sieltä ulos ja sisään ja ihasteli majan sisällä olevia savenvirutusvideoita (ja vain yksi tökkäsi sormensa märkään saveen). Taideanalyysi ei ole mun alaani, mutta eikö taiteen tarkoituksena ole mm. tuoda elämyksiä ja avata uusia tapoja nähdä ja kokea maailmaa? Me ainakin koettiin, miltä tuntuu olla myyrän pesässä. Mulle tuli kyllä vähän ahdistava olo, en haluaisi jälleensyntyä myyräksi.

olkimaja 3

Oletteko nähneet hyvää taaperotaidetta viime aikoina? Amos Andersonillahan on joku koko perheen näyttely, eikö? Me ei muuten oikein onnistuta menemään mihinkään koko perheen voimin, mutta nää galleriakäynnit toimii.

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Meillä on se Amos Anderson to do-listalla ollut jo jonkin aikaa, on kuulemma varsin passeli tälläsille 2-4-vuotiaille. Eilen tosin oltiin taiteilee P:n kanssa ja kiinnostuksen taso oli sitä luokkaa, että mihinkään Ateneumiin näitä ei vieläkään viedä. (Ja kauhee, eka ajatus oli että miten sun mies pärjää siellä duunissa kun on ne sisäilmaongelmat – mulla on monta kaveria siellä opiskelemassa ja ne kaikki köhii…).

    • 1.1

      sanoo

      No kerro kun pääsette näyttelyyn asti. 🙂

      Se hometilanne on tosiaan aika syvältä (siellä näyttelyssä on siitä yksi työ, mulla rupesi heti henkeä ahdistamaan sitä katsoessa), mutta miehellä ei ole ollut oireita ja nyt sen työtilankin pitäisi olla kunnossa. Mutta ei kyllä paranna henkistäkään työilmapiiriä yhtään.

  2. 2

    sanoo

    Meidän kuvan kevät avajaisista viime vuonna meinasi tulla kunnon show. kun postasin pojan hieman koskeneenkin teoksiin. Joku taiteilija veti herneet nenään ja manasi, ettei lasten kanssa tarvitse mennä näyttelyihin ollenkaan ja johan siitä kiisteltiin sitten. Nyt jäi avajaiset väliin (avajaiset: ilmaista viiniä ja herkkupaloja= paras päivä) mutta pitää käydä joku muu kerta. Pitäskö meidän muuten mennä yhdessä sinne amosille, ku mäkään en saa aikaiseksi yksin.

    • 2.1

      sanoo

      Voi apua, ja mä juuri tunnustin, että yksi tökkäsi sormensa saveen (tosin mullekaan ei ollut ihan selvää, olisko siihen saanutkin koskea). Mies vie varsinkin Anaïsia avajaisiin, ja niinpä se oppi jo varmaan kahden vanhana, että galleria tarkoittaa sipsiä. Taidekasvatusta kai sekin.

      Hyvä ajatus lähteä porukalla, niin ei voi luistaa. 🙂 Laitan mietintään.

      • 3.2.1

        sanoo

        Kannatetaan! Pena järkkää. Parasta olis tietysti tulla ihan incognito paikalle ja paheksua kovaan ääneen huonosti käyttäytyviä lapsia ja niiden ymmärtämättömiä äitejä, mutta se ei ehkä koko perheen näyttelyssä onnistu. Plus voisin näyttää vähän liian oudolta pipo ja aurinkolasit päässä. Ja lapsilta jäisi näyttely näkemättä. Mistä näitä ideoita tulee?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *