Taaperon vessassa käynti matkalla

vessa Balkanilla

Meidän taaperothan on jo aika isoja (tai no, aika pieniä ne on vieläkin, mutta tässä kuussa ne täyttää kolme – voih) ja kaikkien asianomaisten iloksi ne on olleet jo puolisen vuotta täysin kuivia, eli vessassa käynti ei ole olut matkalla mikään erityinen ongelma, semminkin kun täällä Balkanilla kohdalle osuneet vessat on olleet melkein järestään ihan älyttömän siistejä (ja tätä tuttua mallia, turkkilaisia on löytynyt vain bussiasemilta). Paperiakin on yleensä, ja hyvänhajuista käsisaippuaa.

Esikoisen kanssa oltiin aikoinaan Berliinissä käymässä kun se juuri oli opettelemassa pois vaipoista, ja se oli vähän hankala vaihe. Kaupungille lähtiessä mä laitoin sille vaipan, ja selitin, että täällä matkalla täytyy nyt tehdä näin (ja 2-vuotias suhtautui hämmästyttävän ymmärtäväisesti). Sitten vain käytiin vessassa aina kun voitiin, eikä vaippa tainnut kastua kuin kerran. Pottia ei missään ollut, mutta vessassa käyni onnistui tottumattomaltakin, kun mä istuin pöntölle ensin ja otin lapsen istumaan omien jalkojen väliin – tukevampaa, eikä putoamisen pelko estä toimitusta.

Veneeseen on joskus pakattu mukaan sellainen istuimen pienennysrengas, se ei ihan mahdotonta tilaa vie ja helpotti pienen vessassakäyntiä – mutta en mä kyllä sellaistakaan olisi viitsinyt raahata albanialaisissa minibusseissa, eli hyvä juttu, että taaperot on oppineet käymään ihan isojen ihmisten vessassa.

Ihan oma lukunsa on sitten tietysti se, kun taaperolle iskee vatsatauti. Ja kyllä, kaikilla lapsilla on tällä matkalla vuorollaan ollut maha sekaisin (ja toisiin tapauksiin liittyi kuumettakin), mutta onneksi on silloin oltu vessan ulottuvilla ja suuremmilta katastrofeilta on vältytty. Ja mukana ollut nesteytysjuomajauhe on kyllä helteessä tullut tarpeeseen, samoin särkylääkkeiden annosteluun tarkoitettu ruisku, koska sillä on helpompi juottaa puoliksi nukkuvaa ja täysin vastahakoista lasta sopivan pienissä erissä.

Mutta taaperon vessassa käynnin – tai edes kuivaksiopettelun – suhteen ei siis matkallakaan tarvitse stressata, ainakaan täällä Balkanilla. Hitusen kyllä hermoja raastaa se, että vessaseuraksihan kelpaa vain äiti, joten ravintolassa syömisen nautintoa vähän tärvelee se, että mä saan nousta aterian aikana pöydästä noin neljä kertaa käyttämään lapsia vessassa. Mutta en stressaa, en, ja sitä paitsi ihan liian pian ollaan taas kotona ja taaperotkin (toivotttavasti) taas kipittää vessaan ihan ilman äitiäkin.

p.s. Aiheesta on taas kiittäminen googlea – nyt siis saa vaivoilleen vastiketta kun otsikon hakusanoilla osuu tähän blogiin. Ja täytyyhän äitiblogissa olla tasaisin väliajoin jotain eritejuttua.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai seuraa Leluteekkiä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hei, toi itse pöntöllä istuminen on mahtava vinkki – meidän taapero saa raivarin jos yrittää pissattaa pöntöllä, mutta tuolla tavalla hellästi voisi kokeillakin.

    Mutta, erm, eikö siinä mene omat vaatteet ikinä likaiseksi?

    • 1.1

      sanoo

      No mulla ei ole kyllä mennyt, mutta vähän täytyy tietysti sihdata, että osutaan pönttöön. Tää pelastaa meillä edelleen joskus sellaiselta uhmiksen ”en käy pissalla” -kohtaukselta.

  2. 2

    HS sanoo

    Siistit vessat on mun kokemuksen mukaan Balkanilla enemmän sääntö kuin poikkeus. Joku kertoi aikoinaan, että Jugoslavian aikaan ravintoloissa ym. kiersi tarkastajat, jotka antoivat kunnon sakot, jos vessa ei ollut siisti. Ihan toinen juttu on, onko tuo tarina totta…

    • 2.1

      sanoo

      En kyllä ihmettelisi vaikka vessatarkastajia olisi ollutkin, kun rannikon turismi oli kuitenkin niin tärkeää silloinkin – tosin en sitten tiedä, mistä albanialaisten vessojen siisteys on perua, mutta siistejä olivat.

      • 2.1.1

        albaniaan sanoo

        Varmaan perua siitä yleisestä albanialaisesta siivousvimmaisuudesta. Kaikki asunnot ovat tahrattoman puhtaita ja hyvässä järjestyksessä sisältä vaikka kaduilla vallitsisi millainen kaaos tahansa. Teillä on ollut valitettavan huono onni mahataudin suhteen sillä me vältyimme kaikki siltä vaikka emme varoneet syömisiä ja joimme vesijohtovettä sekä Tiranassa, Borshissa että Lazaratissa.

        • 2.1.1.1

          sanoo

          Joo, ei tosiaan käynyt mahataudin suhteen mäihä, mutta onneksi sentään selvittiin aika lievillä versioilla. Yhden nuorimmat sai Montenegron puolella likaisesta uimavedestä (Ulcinjin matalalla hiekkarannalla oli niin monia tuhansia ihmisiä, että vesi oli aikamoista velliä – ei sitten jääty sinne, mutta lapset ehti sairastua), mutta muut jäi mysteereiksi, kun aina vain yksi kerrallaan oli kipeänä – saattoi siis tietysti olla joku viruskin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *