Taapero-ranska-suomi -sanakirja

kaksikielinen lapsi

”Pai äiti nooa” – minulle on siis laitettu joulukoriste paitaan (tai näppärästi tuunattu paidasta juhlapaita).

Aikoinaan kun miehen kanssa ruvettiin yksiin, niin kotikieli oli ranska. Helsinkiin muutettuammekin saattoi mennä päiviä, etten puhunut suomea kuin hei ja kiitos Alepan kassalle (huomatkaa, mikä sosiaalinen luonne mä olen). Sitten syntyi esikoinen, ja yhtäkkiä piti ruveta taas puhumaan kotona suomea, meistä tuli kaksikielinen perhe. Koska mä olin kotona esikoisen kanssa, suomesta tuli vahvempi kieli siihen saakka kun se aloitti ranskalaisen koulun 3-vuotiaana.

Kun kaksosia odotettiin, me kysyttiin esikoiselta, mitä kieltä se meinaa puhua niiden kanssa, ranskaa vai suomea. ”Molempia”, se vastasi sellaisella 4-vuotiaan no-ette-tekään-paljon-tajua -äänensävyllä. Näin se sitten on tehnytkin, ja kaksoset onkin alusta asti olleet vahvemmin kaksikielisiä.

”Voi, miten hienoa, kyllä kaksikielisyys on rikkaus!” ihmiset aina huokaisee, kun niille selviää, että meillä tällaista harrastetaan. On toki, ihan mahtavaa. Siinä vaiheessa, kun ne osaa puhua. Nyt meillä nimittäin eletään vielä kolmikielisessä tilanteessa. Taaperot puhuu vähän suomea, vähän ranskaa ja aika paljon taaperoa. Ja ihan niin kuin viittomakieli, niin myös taaperokieli on eri maissa erilaista. Eli ensin pitää yrittää arvata kummanmaalaista taaperoa se nyt vääntää, ennen kuin voi koettaa arvata, mitä se ehkä tarkoittaa.

No, joitain juttuja on tietysti jo kirjattu meidän sanakirjaan:

”uush” = ”rouge”, eli punainen, eikä uusi

”nooa” = ”noël”, eli joulu tai mikä tahansa lahjoihin, tonttulakkeihin tai juhlavaatteisiin liittyvä – eikä naapurin Noa

”kuu” = ”cours”, eli juosta, eikä siis se taivaalla oleva – ainakaan yleensä

Ja toisinpäin:

”caca” = ”kaakao” eikä kakka ranskaksi

”qui” = ”ottaa kiinni” eikä kuka ranskaksi

Sitten on tietysti niitä, jotka toimii molemmilla kielillä

”pää” = ”leipää” ja ”pain”

Ehkä meillä jo ensi talvena puhutaan enää kahta kieltä. Siihen asti täytyy vain koettaa muistaa, että ”testi” voi olla kaura- tai suklaa- sellainen.

Onko teillä puhuttu pitkään taaperoa? Ainahan sanotaan, että kaksikielisyys hidastaa puheenkehitystä, mutta sitten olen lukenut myös tutkimusta, jonka mukaan vaihtelu on ihan vain yksilöllistä. Näin esim. Barbara Abdelilah-Bauerin tosi hyvässä kirjassa ”Le défi des enfants blingues”, jota ei valitettavasti taida muilla kielillä löytyä.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mä olen myös lukenut ja todennut itse käytännössä, ettei monikielisyys välttämättä hidasta kielenkehitystä vaan erot ovat ehkä kuitenkin ennen kaikkea yksilöllisiä niin kuin yksikielisilläkin lapsilla. Meidän molemmat kolmikieliset lapset on oppineet puhumaan aika varhain. Tosin vain vanhemman kielenkehitys on mennyt siihen odotettuun suuntaan, että hän lähes viisivuotiaana puhuu sujuvasti kolmea kieltään (äidinkieli suomi, isänkieli italia ja vanhempien yhteinen kieli englanti, joka on myös nykyisen asuinmaamme virallinen kieli). Nuorempi, kohta kolmevuotias, ymmärtää niin äidin- kuin isänkieltäkin sujuvasti mutta toistaiseksi puhuu vain erinomaista englantia satunnaisia suomen ja italian sanoja lukuunottamatta. Kielenkehityksessä ei siis ole ollut kummankaan kohdalla ongelmaa, mutta välillä kyllä huvittaa tuo englanninkielinen tytär! Tyttö kävi juuri tässä pyörähtämässä, nuuhkaisi teetäni ja sanoi ”eew, disgusting” ja käveli pois.

    • 1.1

      sanoo

      Meillä olis ollutkin vähän yllättävää, jos lapset olisi puhuneet kovin aikaisin, me vanhemmat ei olla oltu varhaisia puhujia, esikoisen kohdalla keskosuus on saattanut vähän hidastaa ja kaksosten kohdalla kaksosuus – mutta aina neuvolassakin jaksetaan nostaa esiin vain se kaksikielisyys.

      Lapset tuntuu olevan usein aika pragmaattisia näissä kielihommissa, eli onhan se tavallan loogista jos teillä nuorimmainen on valinnut sen kielen jota kaikki kuitenkin ymmärtää. 🙂 Meillä huomaa, että usein valitaan se sana sen mukaan kummassa kielessä se on helpompi.

  2. 2

    mawepe sanoo

    Meillä lapset ovat kaikki oppineet omalla tavallaan puhumaan. Meillä siis käytössä suomi ja ruotsi. Esikoinen puhui ensimmäiset kolme vuotta pelkästään suomea, kunnes tuli pakkotianne puhua sukulaisten kanssa jotka osasivat vain ruotsia. Sen jälkeen molemmat kielet oli käytössä tasvahvasti. Toinen lapsista aloitti suoraan molemmilla sopivasti niitä sekoittaen ja omia sanoja keksien, kuten mansik(mansikka) ja kameel(kameli). Kolmas puhui alusta saakka molempia kieliä niitä sekoittamatta ja neljäs menee esikoisen mallin mukaan. Muutamia ruotsin sanoja tulee, mutta pääasiallisesti puhe tulee suomeksi. Lapset ovat suomenkielisissä kouluissa ja päivähoidossa, minä puhun suomea, isänsä ruotsia ja lapset keskenään ruotsia:)

    • 2.1

      sanoo

      Hauskaa kyllä, miten lapset on tässä kielen käytössä ja oppimisessakin jokainen ihan omanlaisensa. Ja kiva, että teillä on ruotsi noin vahvasti mukana, vaikka päiväkodin ja koulun kieli on suomi, useinhan se hoitopaikan kieli tuppaa dominoimaan.

      Meilläkin on noita yhdistelmäsanoja ollut käytössä, mun suosikki on esikoisen ”grennikke” = sammakko+ grenouille. 😀

  3. 3

    Maria sanoo

    Ah tuo niin kätevä ”pää”, joka meilläkin on kaikilla kolmella ollut käytössä sekä kotona (missä puhutaan pelkkää suomea), että ranskankielisessä päiväkodissa. Kun esikoinen aloitti päiväkodin puolitoistavuotiaana, olin hämmentynyt kun tädit kertoivat, että ruoka-aikaan pojalle tulee aina koti-ikävä (yleensä kyseinen lapsi ei ruokapöydässä TODELLAKAAN ajattele mitään muuta kuin ruokaa) – selvisi sitten, että mamaa, joka hänellä tarkoitti maitoa, oli loogisesti siellä tulkittu väärin. Eikä ranskistarhassa luonnollisesti tarjoilla ruuan kanssa muuta kuin vettä, joten pyyntöä oli saatu kuulla usein ja jo hieman onnettomammallakin äänensävyllä.

    Se on muuten kummallista, mitkä ranskan sanat umpisuomalaisten lastemme kielenkäyttöön tunkevat: yksi vahvimmista on papillon, joka kieltämättä onkin kauniimpi sana kuin perhonen. Toinen, jota puolitoistavuotiaamme (kolmas) hokee tälläkin hetkellä noin biljoona kertaa päivässä on encore – esimerkiksi encore maitoa tai äiti lukee encore.

    • 3.1

      sanoo

      Kyllä mäkin mieluummin sanoisin papillon kuin perhonen (niin meidän lapsetkin) – ja encore on myös aika ahkerassa käytössä. Maito ei tuota meillä ongelmia, koska jostain syystä kaikki m-kirjaimella alkavat sanat lausutaan p-kirjaimella: ”Patit osaa kaataa paitoa! Äiti ei osaa!”

  4. 4

    sanoo

    Uusi lukija ilmoittautuu! Löysin blogisi joskus viime viikolla ja oon lueskellut suurella mielenkiinnolla. Kirjoitat hauskasti ja tietenkin mua erityisesti kiinnostaa tämä kaksikielinen ja -kulttuurinen arki. Mullakin on oma kotiranskalainen, jonka kanssa mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tullaan perhe perustamaan 🙂 Toistaiseksi ei ole lapsia, vaan vain kissa, joka on kyllä sinänsä lisännyt meidän talouden kaksikielisyyttä huimasti: ranskis sanoo (huutaa) jo ihan sujuvasti mm. ”ei!”, ”lopeta!” ja ”tule tänne”.

    • 4.1

      sanoo

      Kiva että löysit tänne. 🙂 Munkin miehen ensimmäiset suomen sanat oli, ei suinkaan ”minä rakastan sinua” vaan ”alas!” ja ”ei!” – mulla oli vähän huonotapainen villakoira niihin aikoihin. Meidän nykyinen koira on sitten myös kaksikielinen, tosin niin, että osa käskyistä on suomeksi ja osa ranskaksi, tosi kätevää. No, koska se ei paljon kuuntele millään kielellä, niin eipä tuo niin haittaa. 😉

  5. 5

    Jenni sanoo

    Haloo! Näin meillä tervehditään monia, suomeksi kuulostaa vähän hassulta mutta saksaahan se onkin 🙂 Meidän 2,5v sanoo äidille ”En halua!” ja isälle ”Nein haluu!” Esikoinen jo lukee ja kirjoittaa ja on aivan kaksikielinen, 4-vuotias on suomeksi puheliaampi, mutta pyytää saksaa puhuessaan lauseiden keskellä käännösapua 🙂 Lasten isä käytti esikoista alle kaksivuotiaana tulkkausapuna, kun ei itse vielä osannut suomea: Hän kysyi esim: ”was sagt Mama zu Schnürsenkel?” Pojan avulla saatiin myyjää etsimään kengännauhat 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Meillä tulee sekakieltä aika paljon, varsinkin ranskaa suomen sekaan, kun mä sitä kuitenkin ymmärrän. Mutta selvästi lapset kyllä sitten tsemppaa sanastonkin kanssa, kun pitää puhua yksikielisten kanssa – ja niitä naurattaa aina ihan älyttömästi, jos mies puhuu niille suomea.

  6. 6

    sanoo

    Täältäkin ilmoittautuu uusi lukija! Ja meilläkin puhutaan kolmea kieltä: suomea, ”etelää” ja taaperoa. 😉
    Lapsi on kohta 1 v 9 kk ja toistaiseksi sanoja on reilu 10. Enimmäkseen suomea, mutta muutama myös etelää. Hiukan malttamattomana odottelen, että puhetta tulisi enemmänkin, mutta ymmärrän myös, että kaksikielisyys voi hidasta puheen kehitystä. Näin meille lääkärineuvolassakin vakuuteltiin. Meillä on myös sama tilanne eli asutaan Suomessa, puhun mieheni kanssa ”etelää” (käytän siis tuota termiä omassa blogissani, jos ihmettelet mistä on kyse 😉 ) ja lapselle molemmat puhuu omaa kieltään.

    • 6.1

      sanoo

      Se on kyllä hyvä tilanne, kun se vähemmistökieli on kotikielenä, lisää lapsen motivaatiota kummasti sen puhumiseen ja toinen vanhempi ei ole ihan yksinään kielensä kanssa.

      Tää ”kaksikielisyys hidastaa puheenkehtystä” on sellainen mihin pitäisi perehtyä tarkemmin, mä olen siinä käsityksessä, että se on vanhentunut ja paikkansapitämätön väite, joka perustuu tutkimuksiin, joissa yksikielinen tutkija kirjaa lapsen sanastoa – no totta kai siitä sitten osa jää kirjaamatta, jos ei tutkija ymmärrä sitä toista kieltä, kielethän ei kehity samaa tahtia eikä sanat tule yhtäaikaa molemmissa (tai kaikissa) kielissä. Näin siis tossa ranskalaisessa kaksikielisyysoppaassa selitettiin, mutta mulla on siis vain tämä yksi lähde. Mä olen kyllä tavannut niin monta varhain puhunutta kaksikielistäkin, että tämä kuulostaisi uskottavalta – meidän lapsilla kun puhumista voi hidastaa myös geenit, keskosuus tai kaksosuuskin.

      Mutta myönnetään, kyllä mä välillä toivoisin, että esikoinen olisi joskus hiljaakin, nykyään kun sitä puhetta tosiaan tulee aika lailla. 😉

      • 6.1.1

        sanoo

        Saatat hyvinkin olla oikeassa tuon hidastamisen suhteen. Se käsitys vain tuntuu olevan aika tiukassa, koska sitä kuulee sekä ammattilaisilta että maallikoilta. Itse olen vain niin laiska, etten jaksa etsiä mitään teoriaa tai infoa aiheesta. Mutta jos sulla osuu käsiin niin postaahan ihmeessä! 🙂 Mekin kovasti tähdätään siihen, että lapsi oppisi kunnolla molemmat kielet. Teillä on iso plussa tuo, että lapset voi täällä käydä ranskalaista koulua. Meillä sellaista mahdollisuutta ei ole, mutta toki yritetään muilla tavoin tukea heikomman kielen oppimista. Ainakin tässä vaiheessa tuntuu, että hän ymmärtää aika tasavahvasti molempia kieliä. Vaikka onkin jo tammikuussa aloittanut tavallisessa suomenkielisessä päiväkodissa, joten kuulee päivässä paljon enemmän suomea kuin sitä toista kieltä.
        Heh, ehkäpä tuo ”älä puhu niin paljon” -vaihe koittaa vielä meilläkin. 🙂

        • 6.1.1.1

          sanoo

          Tuolla ranskalaisessa koulussa on muuten aika monia muidenkin ”etelän” kielten puhujia, koulusysteemit ja kielet on kuitenkin lähellä toisiaan. Mutta ehtiihän sitä toista kieltä vahvistaa myöhemmällä iälläkin, kun pohjan saa rakennettua – meillä mies jo suunnittelee lapsille ”vaihtarivuotta” isovanhempien luona, saa sitten nähdä, mitä mieltä ne tai lapset on ideasta.

      • 6.1.2

        sanoo

        Hih, meillä taas minä olen jo suunnitellut pojalle vaihtarivuotta toiseen kotimaahansa. Ellei sitten jossain vaiheessa päädytä asumaan sinne koko konkkaronkka. 😉
        Ja mielenkiintoista kuulla, että siellä ranskalaisessa koulussa on myös muita etelän kieliä puhuvia. Sitä en tiennytkään. (Yhden työkaverin lapset ovat käyneet ko koulun, mutta nyt jo molemmat kirjoittaneet ylioppilaiksi eli sitä kautta olen aina välillä kuullut koulun asioista.) Mua voisi kiinnostaa laittaa poika englanninkieliseen kouluun, mutta miehen mielestä se on vähän liioiteltua ja ehkäpä sellaisen miettiminen on vähän aikaista. 🙂

        • 6.1.2.1

          sanoo

          Meillä lapsi on siis toistaiseksi ranskalais-ranskalaisessa Jules Vernessa, josta tosiaan löytyy kaikkien latinalaisten kielien puhujia (tai ei taida olla retoromaania) ja menee vasta ensi vuonna suomalais-ranskalaiseen – saa nähdä keitä siellä sitten on.

  7. 7

    sanoo

    Ihan mielettömän kiva blogi sulla, vaikkei mulla ole mitenkään samanlainen elämäntilanne! Kaksikielisyys ja monikulttuurisuus on tosi kiinnostavaa, ja siitä on kiva lukea tällein vapaamuotoisesti blogissa. :–) Tosi piristävä löytö!

    • 7.1

      Emilia sanoo

      Kiitos! Olipa kiva lukea tällainen kommentti. 🙂 Tää kaksikielisyys ja monikulttuurisuus jaksaa vaan hämmästyttää muakin, vaikka luulisi, että tässä olisi vuosien mittaan jo vähän turtunut siihen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *