”Hei hei, tétou!” Yhden taaperoimetyksen loppu

kaksosten imetys

Meillä on tosi vähän kuvia imetyksestä – enkä mä suoraan sanottuna halua tuplaimetyskuviani nettiin, koska tältähän se näyttää. Kuva lainattu täältä

Oikeastaan se loppui jo joskus helmikuulla. Kai. Mä en tietenkään enää muista (imetysdementia), enkä myöskään kirjannut päivää muistiin, koska kukaan ei tehnyt sellaista ”tämä on elämämme viimeinen imetys ikinä” -tyyppistä pätöstä. Totesin vain miehelle yhtenä päivänä, etä oletko huomannut, nyt ollaan jo aika monta iltaa laitettu nukkumaan ilman imteystä, se taitaa olla loppu nyt loppu näidenkin osalta.

Viime kesälomilta palatessa, lasten ollessa 2-vuotiata, mä jätin aamuimetyksen pois ihan vain siksi, että se helpotti etenkin mun omia aamurutiineja ja arkiaamujen kiirettä, kun pitää huolehtia esikoinen kouluunlähtökuntoon. Voi siis ajatella, että siitä se vieroitus alkoi. Iltaimetys kuitenkin jatkui, varsinkin toiselle kaksosista tosi tärkeänä, monena iltana piti käydä melkoinen neuvottelu siitä, että ”nyt kulta riittää, sanotaan hei hei tétou ja huomenna sitten taas”, kun imetyshetki venyi lähemmäs kolmea varttia ja kaikkien nukkumaanmenoaika lähestyi.

Niin mikä tétou? No sehän on oksitaania. Ranskaksi imetystapahtumalle on oma sanansa, ”la tétée”, josta on myös vauvan imemistä tarkoittava verbi ”téter” (selvä puutos suomen kielessä). Esikoinen oli vajaa vuosikas, kun oltiin Ranskassa ensimmäistä kertaa, ja miehen isoäiti ihasteli rinnalla olevaa vauvaa: ”La petite aime bien son tétou!”

Isomummon ensimmäinen kieli ei siis ole ranska vaan oksitaani (jossa diminutiivipääte on tuo -ou), ja tétou kuulosti niin somalta, että se jäi meidän perheessä käyttöön myös suomea puhuttaessa – mikä osoittautui nerokkaaksi ratkaisuksi siinä vaiheessa kun huomasin olevani taaperoimettäjä. On nimittäin huomattavasti mukavampaa keskustella lapsen kanssa ruuhkabussissa siitä, missä ja milloin otetaan tétou, kuin äidin tisseistä. Bussissa imettäminen mua ei oikeastaan ole koskaan nolottanut, mutta tisseistä puhuminen vähän nolottaisi. Mikäköhän logiikka siinäkin sitten on.

No, talven aikana kaksosten iltaimetyskin aina välillä jäi pois, jos illalla oli kovasti muuta puuhaa ja leikkiä menossa. Imetettävillä tuli myös melkein joka kerta kamala riita siitä, kumpi saa sen paremman puolen, ja minkäännäköistä vuorosysteemiä ei 2-vuotiaiden kanssa saanut luotua. Imetyshetket oli siis usein kaukana rauhallisesta.

Joskus silloin helmikuulla sitten, 2,5-vuotisuuden lähetessä rupesin noudattamaan ”en tarjoa, en kiellä” -linjaa: iltaimetys toteutui, jos jompikumpi muisti sitä pyytää. Pari viikkoa meni tällä tyylillä, ja sitten olikin helppoa muutaman imetyksettömän illan jälkeen todeta, että ”eihän me nyt enää tétou oteta, mennään lukemaan kirjaa niin kuin eilenkin, tulet mun syliin istumaan.” Ja siinä se sitten oli.

Pari huolenaihetta mulla kyllä oli. Ensinnäkin, millä mä enää voisin perustella tolkutonta suklaansyöntiäni? Kaksosten imettäminen on musta aika päheä tekosyy herkutteluun. Ja toisekseen, koska mä sitten kerkeäisin lukemaan? Yhteensä viiden ja puolen imetysvuoden aikana voi varmaan kahden käden sormilla laskea ne kerrat, kun mä olen nauttinut tästä ainutlaatuisesta yhteydstä lapseni (lasteni) kanssa ja lumoutuneena vain katsellut rinnalla imevää lasta (lapsia). Sen sijaan niillä kirjoilla, mitkä mä olen imetystyynyn äärellä lukenut, voisi kyllä täyttää pienen sivukirjaston.

Pientä haikeutta oli toki myös ilmassa, olihan tässä selvästi yhden aikakauden loppu. Mutta hyvä loppu, ei voi sanoa, että imetys olisi loppunut ennen aikojaan, vaan me oltiin kaikki kolme valmiita jättämään se taakse. Vähän kummalliselta tuntuu se, että seitsemän raskaus- ja imetysvuoden jälkeen mun ei enää tarvitse ottaa huomioon muita kuin oma elimistöni. Esikoisen imetyksen ja uuden raskauden välissä ehdin juhlia yhdet vähän railakkaammat pikkujoulut  – ja siitä yhdeksän kuukauden kuluttua syntyi kaksoset. Että täytyypä nyt pitää varansa.

Ja joo, pitäisi lähteä myös ostamaan rintsikoita, ihan ilman niitä klipsejä.

Miten teidän imetykset on päättyneet? Ja puhutaanko teillä tisseistä, vai onko käytössä joku koodisana?

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olipa kiinnostava imetys-stoori! Tukeudun mieluusti näihin pidempään imettäneiden juttuihin, nykyäänhän ei ole mitenkään harvinaista imettää yli yksivuotiaaksi, enkä omaa imetystäni mitenkään salaile tai peittele, mutta en asiaa kauheasti esiinkään tuo. Ja tuo lopetushan on meiläkin jossain vaiheessa edessä. Itsellä ei ole kiirettä, mutta epäilen kyllä, että kun hommaa aletaan ajaa kunnolla alas (en mä nytkään kovin paljoa imetä), seuraa itkuja ja hammastenkiristyksiä, sekä pojalle että äidille. Meillä on lapsiluku täynnä ja ajatus siitä, etten enää koskaan saa imettää, on yllättävän raastava. En olisi kuuna kullanvalkeana uskonut kaikista maailman ihmisistä hurahtavani imetykseen tällä viisiin, mutta niin se vaan kävi. Sitten mietin sitäkin vaihtoehtoa, että jospa tosiaan etenisi kuten te olette edenneet, silloin imetys loppuisi ikäänkuin itsekseen. Vaikka eipä sitä etukäteen tiedä, lapset ovat niin erilaisia.
    Suhtaudun kriittisesti joihinkin kiintymysvanhemmuuden teeseihin, mutta olen alkanut enenevässä määrin pohtia, että näissä ”lapsi lopettaa kun se on kypsä”-jutuissa on joskus paljonkin perää. Meillä esikoisen nukahtaminen ilman vieressä hengailua kävi yllättäen käden käänteessä ilman itkuja, neuvottelemalla. Ja kyseessä on kuitenkin lapsi, jolla on ollut vahva uniassosiaatio vieressä makaavaan vanhempaan. Että jos tässä tii (meillä Juhannuspoika kutsuu sitä tiiksi) -jutussa menisi vaan zenisti virran mukana.

    • 1.1

      sanoo

      Meillä toi kaksosuus tähänkin taas oman säätönsä, koska toinen olisi selvästi ollut valmis vieroittumaan jo melkein vuotta aikaisemmin, mutta kun toiselle se oli niin tärkeää, niin totta kai sitten toinenkin halusi aina rinnalle. Plus että siitä rupesi tulemaan ihan kamalaa taistelua.

      Vähän haikeaa kyllä on, mutta ehkä sitäkin helpotti se, että en niin kovin tarkkaan päättänyt lopettaa imetystä. Ja kun huomasi, ettei lapset sitä enää tarvinneetkaan, niin oli helpompi itsekin päästää irti.

  2. 2

    sanoo

    Kiinnostavaa!
    Vaikka meillä imetys on molempien kohdalla alkanut hyvin ja sujunut – jos ei kivuttomasti – niin helposti ja jouhevasti ja ollut luonnollinen vaihtoehto pääravinnoksi ekat puoli vuotta ja aika hyvin siinä ”rinnalla” sitten vuosikkaaksi, niin molempien kohdalla olen siinä 10 kk kohdalla kokenut olevani epämukavuusvyöhykkeellä. O raapi, P puri ja muutenkin yleensä siinä vaiheessa olin jo töissä ja pitkät vuorot + pitkä imettämättömyys oli itselle ahdistava yhdistelmä. Nyt tuntuu ihan laiskalta, että olen tietoisesti lopettanut touhun kun lapset ovat olleet 1 v 2 vko ja 1 v 5 pv koska halusin tissit takaisin itselleni.
    Ihana toi tétou-nimitys. Meillä ei kumpikaan ole tietenkään puhunut silloin kun on ollut vielä rintaruokittu, mutta lapseni tuntien olisivat kyllä äänekkäästi vaatineet tissiä myös verbaalisesti jos olisivat pystyneet siihen.

    • 2.1

      sanoo

      Mä en tiedä myöskään olisinko jaksanut työssäkäynnin ja imetyksen yhdistelmää, varsinkaan siinä vaiheessa, kun maitoa vielä tulee jonkun verran ja se sitten pakkautuu tauon aikana. Esikoisen kohdalla imetys loppui sen aloitteesta mun ekana työpäivänä, vaikka mä olin ajatellut, että ihan hyvin voidaan pari kuukautta vielä jatkaa – tosin oli sillä ikääkin jo melkein 3v. Mulla on tainnut mennä niin päin, etten ole laiskuuttani viitsinyt ruveta vieroittamaan. 😉

  3. 3

    Laura Sadinsalo sanoo

    Ihana kertomus Emilia 🙂 Mä imetin esikoista 1,2kk ja jouduin lopettamaan vastentahtoisesti kun rupesin odottamaan toista ja neuvolasta peloteltiin keskenmenoriskillä ja muulla semmosella.Mun 8kk osasi jos sanoa tissiä.Eli pyysi sitä ja ihmiset ihmettieli.”Ihan kun se olisi sanonut tissiä” Minä hymyilin tyytyväisenä ja vastasin:” No sehän tästä vielä puuttuisi” Toisen kanssa, hankalan alun vuoksi, olin huolissani imetyksestä.Mutta hyvin päästiin alkuun ja sitten lapsi vähän reilun vuoden ikäisenä alkoi jättämään ensin aamun imetyksiä pois, vaikka minä aina tarjosin.Olin ajatellut,että toisella kerralla saa imettää niin kauan kuin lapsi haluaa imeä.No lapsi olikin valmis ennen minua,joten haikeudella katson kun toiset imettävät. Imetys oli minusta kivaa 🙂 Varsinkin sitten kun yöimetys jäi pois. Mutta siitä on jäänyt muistoja.Molemmat pojat käpertyvät välillä syliin ja kuiskaavat.”Sinulla oli maitoa” salaperäisesti hymyillen. Aika ihanaa… Tuli mieleen,että suhtaudutaanko siellä sun lasten isänmaalla luontevammin imetykseen kuin täällä Suomessa? Itse imetin myös sujuvasti missä vaan,mutta välillä näitä päänpudistajia osui kohdalle ja meidän lasten isänmaalla piti kyllä mennä toiseen huoneeseen imettämään.Mua nauratti kun ajattelin meidän rauhallisia imetyshetkiä kauppakeskuksen kahvilassa 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Ranskassa on kyllä imetys ja imetysmyönteisyys viime vuosina lisääntyny, mutta taaperoimetys on kyllä aika harvinaista. Miehen suvussa ovat kyllä kaikki kovasti imetysmyönteisiä (kiitos imetykseen kannustavan perhelääkärin), ja miestä on aikoinaan imetetty ”pitkään” eli peräti puolivuotiaaksi.

      Yleensähän taaperoa ei enää julkisesti tarvitse kauheasti imettää, mutta juna- ja lentomatkoilla Ranskassa niitäkin tilanteita on tullut, ja kyllä toiset ihmiset vähän häkeltyneitä on olleet.

      Ihanaa, että sun pojat vielä muistaa maidon. 🙂 Anaïsilla ei ole mitään muistikuvia imetyksestä, vaikka se oli täyttämässä kolme, kun se loppui. Kaksoset kyllä vielä muistaa, että hekin silloin pieninä otti tétou – siis kolme kuukautta sitten. 😀

    • 4.1

      sanoo

      Se on! Mua niin harmittaa, että mies ei osaa sitä ollenkaan (ja sen äitikin vain vähän ymmärtää, ei osaa puhua). Isomummo sitten aina välillä tarjoilee joitain sanoja, varsinkin jos niille ei ole hyvää ranskankielistä vastinetta. Yksi mun lemppareita on ”poutounazaïre”, joka tarkoittaa pusumaakaria (ja sille on siis mainio suomenkielinen käännös 😀 ).

  4. 5

    sanoo

    Huikea sana tuo tétou!
    Meillä ei päästy oikein taaperoimetykseen asti. Joskus alkusyksystä iltaisin lapseni näytti riemastuneelta nähdessään rinnan ja lipaisi sitä. Sitten tutti suuhun. Viikon päästä hän näytti riemastuneelta nähdessään rinnan ja laittoi suoraan tutin suuhun. Ei sieltä kai mitään enää tullut.

    • 5.1

      sanoo

      Joo, meilläkin riidat aiheutui siitä, että toisesta rinnasta ei enää juurikaan herunut, ja molemmat olisi sitten halunneet sen paremman – eikä siitä toisesta sitten enää herunut sitäkään vähää. Mutta nyt sitäkin käydään aina toisinaan ystävällisesti taputtamassa tai pusuttamassa, että ei muistella pahalla. 😉

  5. 7

    Onna sanoo

    Pitikin kysyä, millä perusteella toinen rinta oli parempi, mutta noissa kommenteissahan se selvisi.

    Taaperoimetyksestä muistuu mieleeni kollegan kertoma juttu siitä, kuinka hänen sukulaislapsensa oli tullut rehvakkain elkein äitinsä luo sanoen ”Anna äiti sitä tissiä, me lähdetään ukin kanssa kalalle!”

  6. 8

    Lintunen sanoo

    Meillä esikoisen imetys loppui toisen raskauden aikana kun maidontulo hiipui, poika oli 1v9kk eikä lainkaan valmis luopumaan, tyhjää ei kuitenkaan halunnut lupsutella kuten osa kuulema tekee. Lohdutukseksi lupasin hänelle, että kun vauva syntyy ja maitoa taas tulee saa hänkin taas ottaa hörppyä. No vauva syntyi keskosena, maito nousi hyvin, mutta vauva ei jaksanut imeä vaan tuli nenämahaletkun kanssa kotiin ja aloitettiin ahkera harjoittelu. Esikoinen katseli vierestä pari päivää ja arasti kysyi saisiko hänkin ammaa. Muistin lupaukseni ja annoin, onneksi, nimittäin esikoinen auttoi ylläpitämään maidontuotantoa ensimmäiset 3-4 viikkoa kun tosikoinen lähinnä nukkui tissi suussa. Nyttemmin esikoinen on vieroittunut, 2v 10 kk iässä alkoi amma unohtumaan, ei pyytänyt enää päivittäin, sitten ei enää edes joka viikko. Päätimme yhdessä, että saa tulla halimaan, mutta maito tulee nyt mukista. Vähän koville otti pari ekaa kertaa kun kielsin ja otin syliin, mutta helpotti sitten. Itselle se ei tuntunut kovin haikealta kun on tuo pienempi tissitakiainen vielä, en ole rajoittanut edes yöimetyksiä vielä, vaikka on jo reilun vuoden. Tai siis on hän itse niitä rajoittanut, yleensä ei vaadi öisin maitoa, mutta jos on huonosti syönyt vaatii kerran ja sen kyllä suon hänelle. Ja sorry kun taas kommentoin näin vanhaan tekstiin, mutta mä löysin sun mahtavan blogin vasta kesäkuussa, joten kahlaan näitä vanhempia tekstejä vielä läpi.

    • 8.1

      sanoo

      Voi kun ihana tarina! Olipa tuuria, että esikoinen osasi vielä imeä oikealla tekniikalla – joiltainhan se unohtuu nopeastikin.

      Ja kiva kun löysit blogiin, ja kernaasti saa kommentoida vanhojakin tekstejä, koska niillekin tosiaan tulee uusia lukijoita – sitä paitsi mäkin saan uutta luettavaa. 🙂

  7. 9

    sanoo

    Ihana blogi! Loysin tanaan tosiaan vahingossa blogisi, ja luen nyt innoissani naita lapi laidasta laitaan. Oma esikoiseni on nyt 6kk ja olemme aloitelleet soseita, tissi on kylla paaravintoa edelleen ja toivoisin imetyksen jatkuvan sinne parin ikavuoden kieppeille. En ole rajoittanut yosyottoja, varsinkin kun pikkumiehella tuntuu olevan paivasaikaan kaikenmaalman muita kiinnostavia puuhia, kuin tissin syominen, niin mielellani imetan yolla etta saa varmasti kaiken tarpeellisen. Meilla on tama suomenkieli omana salakielenamme taalla Australiassa, joten poikani saa sitten vaatia tissia kaikessa rauhassa omalla aidinkielellaan kenenkaan ymmartamatta 😉

    • 9.1

      sanoo

      Salakieli on paras kieli tässä kohtaa. 😀 Kiva jos jaksat yösyöttöjäkin vielä – ja jos jossain vaiheessa et enää jaksa, niin ilmankin voi imetys hyvin jatkua. Vaikka toiset lapset kyllä tuntuu olevan niin puuhakkaita, ettei tosiaan meinaa keskittyminen aina riittää.

Trackbacks

  1. […] tullut oikea vauvablogi: täältä löytyy raskausoireita, löytyy synnytyskertomus ja löytyy imetystarina. Mietin kyllä, onko se vähän hassua, kun oireet on kolmen vuoden takaisia, synnytys kuuden […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *