”No täällähän onkin kaksi!”

ultrakuva kaksoset

Piilokuva: etsi kaksoset.

Ultra napsautettiin päälle ja samalla hetkellä mä näin kuvaruudulta sen, minkä kätilö sitten iloisesti totesi: ”No täällähän onkin kaksi!” Varmaan mieskin osasi tulkita kuvaa sen verran, mutta kunhan hysteeriseltä naurultani pystyin, mä vielä tulkkasin sille varmuuden vuoksi: ”C’est des jumeaux.”

Aina välilä ihmiset kysyy, mikä oli ensimmäinen ajatus, kun saatiin tietää, että meille tulee kaksoset. Ensimmäinen ajatus oli tietysti epäuskoinen defenssi: ”Eikä!” Vaikka siis ihan hyvin itse näin, että kaksi sikiötä siellä näkyy, ja tiesin senkin, että mulla oli keskivertoa suurempi todennäköisyys saada kaksoset, koska isoäitini oli sellaiset saanut. Ja olin mä kyllä jo ehtinyt ajatella, että mitäs jos aika nopea farkkujen pieneksi jääminen ja kummallisen voimakkaat oireet johtuisikin kaksosista – sitten totesin, että kaikenlaista sitä ihminen koettaa keksiä selittääkseen huonot vatsalihaksensa. Parin prosentin todennäköisyys, eihän sellainen satu kohdalle.

Ensimmäistä ajatusta seurasi tosiaan hysteerinen naurukohtaus, defenssi varmaan sekin, vaikka onhan se toki vähän hassu sattuma, kun epätodennäköisyydet sitten käykin toteen. ”Eih, mä en voikaan hankkia Emmaljunga City Nitroja!” oli aika lailla seuraava ajatus. Mä olin siis keskittynyt olennaiseen valmistautuessani uuden vauvan syntymään ja googeloinut esiin unelmieni rattaat, joissa yhdistyi oikea työntösuunta, kääntyvät etupyörät, taittuva työntöaisa ja vanhanmalliseen ratikkaan sopiva kapeus. ”Ja eih, me ei ikinä mahduta mihinkään ratikkaan!” olikin loogisesti seuraava ajatus – puolustukseksi sanottakoon, että me asuttiin Vallilassa, neljän ratikkalinjan välissä. Aika iso osa raskauden toisesta kolmanneksesta menikin sitten tuplarattaiden googeloimiseen – mutta niihin mä ehkä palaan vielä.

Jossain vaiheessa rupesi vähän huolestuttamaan raskausmyrkytyksen todennäköisyys – mulla oli siis ollut paha sellainen ekassa raskaudessa ja kaksosuus lisää riskiä (mitään ei sitten kuitenkaan tullut ja kaksoset kasvateltiin loppuun saakka mahassa). Jossain vaiheessa tuli mieleen myös, että yksi mun isoisoäideistä kuoli aikoinaan kaksossynnytykseensä. Aina välillä on kyllä erityisen hyvä elää naisena nyt, täällä, eikä 80 vuotta sitten, tai esimerkiksi Afghanistanissa.

Päällimmäinen tunne oli kuitenkin ilo – ja ylpeys, mikä on vähän kummallista, kun mä en kuitenkaan usko, että kaksosia jaettaisiin erityisesti palkintona hyvin eletystä elämästä. Esikoiselle me kerrottiin sitten illalla, että siitä  on tulossa isosisko, jahka äidin mahassa olevat kaksi vauvaa syntyy, sitten kesän jälkeen. Se ei siihen kommentoinut mitään erityistä, mutta aika pian se rupesi brassailemaan, että hänellä onkin mahassa kymmenen vauvaa, eli ilmeisesti tämä monikoilla ylpeileminen on tarttuvaa.

Mieheltä mä kysyin päivän päätteeksi, että mitä se nyt ajattelee siitä, että onkin tulossa kaksoset. ”C’est comme ca”, näin asiat on, se totesi aika lakonisesti. Mitäs siihen lisäämään.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    bleue sanoo

    Voi ihana mikä muistelo :)! No onko tilanne nyt comme ca? Taitaa olla :). C’est la vie. Minustakin olisi tosi ylpeää olla kaksosten äiti. Lisäksi se olisi tosi mielenkiintoinen areena seurailla :D!

  2. 2

    oimutsimutsi sanoo

    Mähän tulin raskaaksi vahingossa ja olin jo 3. kuulla ku menin ekaa kertaa neuvolaan. pidin sormia ristissä, et pliis pliis pliis, ei kaksosia pliis. Ja ei onneksi tullut, olisi nimittäin ollut mullakin geenien perusteella hyvät mahkut isompaan onneen 😉 Ja nää hymiöt saat asetuksista korjattua normihymiöiksi jos alkaa ärsyttämään…

    • 2.1

      sanoo

      Yllätyskaksoset olis kyllä aika mojova yllätys – yllätyshän ne toki meillekin oli, mutta siinä tuli kuitenkin vain se toinen yllätyksenä. Mä vähän ajattelin, että se ultrapapereissa lukeva ”tarkistetaan siköiden lukumäärä” on vähän vitsi, että onpas paljon tarkistamista. Helppohan se kyllä olikin tarkistaa: kaksi oli.

      Ja musta virnuilevat hymiöthän on sympaattisia. 😉

  3. 3

    sanoo

    Hauska tarina! Mun ystävä meilasi juuri tuossa taannoin Ruotsista, että odottaa identtisiä kaksosia, kyseli vinkkejä pieniin vaatteisiin, imetykseen ja kantamiseen. Vinkkasin parhaani mukaan näin yksösten äitinä :). Munkin isoäiti on saanut yhdet kaksoset, mutta 40-luvulla maaseudulla jutut meni kuten ne meni ja toinen menehtyi. Isoäiti oli reilusti yli 40-vuotias tällöin, ilmeisesti tuon ikäisillä kaksoset ovat jonkin verran yleisempiä.
    Voin varmaan muuten vinkata sun blogista tälle mun kaksosia odottavalle ystävälle? Hän kyseli kovasti kaikkia linkkivinkkejä ja oli jo osallistunut paikalliseen kaksosperheiden tapaamiseenkin.

    • 3.1

      sanoo

      Toki saa vinkata – ja onnitella! 🙂 Mulle identtiset kaksoset on kyllä yhtä mysteeri kuin normikaksoset yksösten äideille – miten niiden kanssa voi selvitä? 😉

      Helsingin seudun monikkoyhdistyksen foorumilta ja monikko-onnea -foorumilta löytyy asiallista keskustelua aiheesta suomeksi, keskosvanhempien kevyt -yhdistyksestä voi myös vinkata, kun usein kuitenkin syntyvät pieninä. Ja youtubesta englanniksi hakemalla löytää hyviä kaksosten imetysvideoita, hahmottaa sitä logistiikkaa paremmin.

      Munkin isomummolla kaksoset oli kuudes synnytys, niinhän ne siihen aikaan useammin oli, kun todennäköisyys kasvaa iän ja raskauksien myötä.

  4. 4

    sanoo

    Tosi hauskaa lukea näitä kaksosjuttuja! Vaikka ajattelee, että omalla kohdalla se olisi ollut aikamoinen järkytys, niin kaikkeen sitä vaan tottuu ja pian ei osaa ajatellakaan elämää ilman. <3

    • 4.1

      sanoo

      Niinpä – nyt jos yrittää ajatella että meillä olisi vain yksi pikkusisko tai -veli, niin olispa kummallista, miten sitä edes saisi aikansa kulumaan. 😉

  5. 5

    sanoo

    Heh, mun ensimmäinen reaktio noudattelee aika samaa kaavaa. Mulla ei käynyt ikinä mielessäkään että meille voisi osua kaksoset, ja luulin mahan kasvavan vaan toisella kertaa vähän nopeammin kuin ensimmäisessä raskaudessa.

    Ultraan mennessä jännitti vaan että onkohan siellä jotain oikeasti. Kun lääkäri iloisena pulputti ”kyllä siellä pieni sydän sykkii oikein hyvin ja hieno sikiöpussi on ja siinä on toinen..”, luulin että sillä on joku toinen ylimääräinen osa, sikiöpussi tai joku. Kysyin siis luonnollisesti: ”Ai mikä toinen?” ”Toinen vauva siellä on, osasitko aavistaa kaksosia?” No en osannut! Mielessä ehti käydä ajatus, että onkohan siinä ruudulla nyt varmasti ultrakuva just minun mahasta, eikä vaikka jonkun viereisessä huoneessa ultrattavan kaksosäidin. Jotkut onnekkaat ihmiset saa kaksosia, ei me.

    Olin esikoista odottaessa neulonut vauvanpeiton, enkä uskaltanut aloittaa uuden vauvan peittoa ennen kuin ultrassa on varmistettu että kaikki on hyvin. Niinpä yksi ensimmäisistä ajatuksista lääkärin huoneessa oli, että en ehdi mitenkään neuloa kahta peittoa. Mies oli ehtinyt näiden muutaman sekunnin aikana käydä läpi autonvaihdon, asunnonvaihdon, ja kaupunginvaihdon lähemmäs isovanhempia. Auto vaihdettiin, mutta asunto ja asuinkaupunki on edelleen samat. Ja ehdin neuloa kaksi peittoa.

    • 5.1

      sanoo

      Mä kyllä kanssa mietin, että nyt en _ikinä_ pysty kutomaan vauvoille mitään 😀 – isosiskolle sain villatakin juuri ja juuri aikaiseksi. No, pipot tuli sentään väkerrettyä, mutta tiukkaa teki.

      Ja meillä myös esikoisella oli vähän vaikeuksia käsittää, että kaikkiin perheisiin ei vauvoja tule useampia kerralla – hyvää harjoitusta tietysti, jos vaikka sattuu osumaan tuplaonni kohdalle. 😉

  6. 6

    sanoo

    Niin joo, ja meillä isoveli hämmästeli ihmeissään, kun päiväkotikaverille syntyi YKSI pikkusisko?! Outoa, mihin se toinen oli jäänyt..

Trackbacks

  1. […] täähän on tietysti kysymys, joka mulla oli itselläni hyvin vahvasti mielessä heti kun saatiin tietää, että meille tuleekin kaksoset. Tai lähinnä muodossa: “Voi hel… eihän ne esikoisen tavarat nyt riitäkään!” […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *