Syytä juhlaan – blogitunnustuksia

Ensimmäinen blogitunnustus on, että ennen kuin mä aloitin oman blogin, mä en juuri ollut lukenut muiden blogeja. Aina jos mä googlaamalla törmäsin johonkin blogiin, tuntui että siellä kerrottiin vain siitä, että tänään neuvolakäynnin jälkeen mentiin puistoon keinumaan tai että nyt on vihdoin uudet verhot ikkunoissa. Esikoisen taaperovuonna mä pidin päiväkirjaa, joka täyttyi juuri ton tyyppisistä merkinnöistä (miinus ne verhot), joten mä en tuntenut erityistä tarvetta lukea niitä netistä. Tosin nyt mietin, että jos olisin lukenut niin siellä keinumassa olisin voinut sitten ajatella, että niin, nekin siinä blogissa kävi keinumassa, sellaista samastumistahan sitä kaipaa. Joskus joku linkkaili facebookiin jotain hauskempaakin, mutta en mä jäänyt seuraamaan mitään blogia.

Sitten olikin hoitovapaata enää alle puoli vuotta jäljellä, ja mä totesin, että nythän tässä ehtisi vielä aloittaa blogin (kun en kuitenkaan saa ommeltua pussilakanoista meille yhteensopivia äiti-tytär -mekkoja, tai mitä ihmiset nyt hoitovapaalla tekee), kun mulla kuitenkin on niin paljon hyviä juttuja (mä olen jo joskus todennut, että turha vaatimattomuus ei ole koskaan ollut mun isoimpia ongelmia). Liityin blogilistalle,* rupesin lueskelemaan sieltä muitakin blogeja ja totesin, että jahas, en mä sitten ollutkaan ainoa jolla on aikaa ja paljon hyviä juttuja.

Tänään tuli 3 kuukautta blogin aloittamisesta, ja huomasin eilen postanneeni sadannen juttuni. Taas kävi näin, annat pikkusormen ja se vie koko käden. Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa parin viikon ajan vähän tiheämmin, että mahdollisilla lukijoilla olisi jotain luettavaakin, ja sen jälkeen hiljentää tahtia, ettei kaikki aika menisi koneella (no meneehän se muutenkin, mutta voisi leikkiä että ei mene). Mutta mä olen aika helposti addiktoituva luonne, ja on ollut niin kiva kirjoittaa viidentoista vuoden tauon jälkeen (no olen mä tietysti muutaman opiskeluun ja töihin liittyvän jutun siinä välissäkin kirjoittanut, mutta ”Varovaisuusperiaatteen soveltaminen liberalistisessa viitekehyksessä” ei ollut mikään varsinainen kirjoitusnautinto, vaikka mielenkiintoinen kokemus olikin).

Kirjoittamisen lisäksi kivaa on ollut se, että mä olen tosiaan löytänyt paljon uusia ”tuttavuuksia”, samanhenkisiä bloggaajia, joiden juttuja on mielenkiintoista ja hauskaa lukea ja kommentoida. Ja omaan blogiin on myös löytynyt lukijoita, joiden kommentit tekee koko hommasta paljon mielekkäämpää – täähän on vähän kuin hyvä foorumikeskustelu, paitsi että mä saan koko ajan olla äänessä eniten.

Yksi uusista tuttavuuksista on Periaatteen Nainen, jonka blogi on aivan mainio, suosittelen lämpimästi. Niinpä mä olin oikein otettu kun sain sieltä viime viikolla tämän blogitunnustuksen, kiitos!

New blog LoveTosin sitten iski vähän paniikki, koska tunnustus pitäisi nyt laittaa kiertämään, viidelle hyvälle blogille, ja mä en kyllä millään keksi viittä blogia jotka ei olisi tätä jo saaneet. Tunnustuksen ehdot on siis seuraavat:

Tunnustus on hauska tapa vinkata uusista kiinnostavista blogeista.
Kiitä tunnustuksen antajaa
ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.
Valitse 5 ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
Kerro tunnustuksesta heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin.
Ja ehkä juuri sinä löydät näin uuden upean blogituttavuuden.

Mutta yritetään. Mä annan yhden tunnustuksen varsin uudelle blogille, Mitä mä tekisin, jossa esitellään lapsille aktiviteetteja ja puuhaa. Idea on musta mainio, jutut hyvin esitelty, ja sopivan kotikutoisesti toteutettu (kuvat on kyllä hienoja), ettei tule itselle kauheita suorituspaineita. Mä luulen, että meillä ruvetaan klikkaamaan Pinterestin lisäksi tänne, kun pitää keksiä jotain tekemistä.

Toinen tunnustus menee sitten jo varsinaiselle äitiysblogille, mutta vähän erilaiselle kuitenkin. Kata oli mun ystävä yläasteaikoina ja kirjoitti jo silloin hyvin, ja nyt on tosi mielenkiintoista seurata Katan ja perheen elämää Belizessä Edustusrouvan päiväkirjassa. Monet jutut lapsiperhe-elämässähän on tosi universaaleja – ja monet sitten ei.

Kolmas tunnustus menee yllärinä kuntoilublogille – mähän en siis harrasta mitään liikkumista (no ehkä nousen vielä tästä tuolista tuonnempana), mutta Annan Heftytraining on musta toteutettu niin mainiolla asenteella, että mäkin lueskelen sitä aina välillä. Eli jos tykkäät liikunnasta (tai harrastat sitä muuten), niin tuolta voi löytyä kiinnostavia tai hauskoja juttuja.

Sitten meni tosi vaikeaksi, mutta mä koetin vähän vakoilla, kuka mun lempiblogeista ei olisi saanut tunnustusta ainakaan ihan lähiaikoina, ja on vielä suhteellisen pieni lukijamäärältään (tosin miten sen mittaa? No, katsoin noita bloggerin tilaajamääriä) ja suhteellisen uusi. Lista on kaikkineen hyvä, eli ne kannattaa kyllä kaikki tsekata jos ei vielä tunne.

Neljäs tunnustus menee siis Taikinanaamalle, joka on usein niin asian ytimessä, että ei tiedä itkeäkö vai nauraa (meinasin sanoa, että paitsi silloin kun se paasaa vauvanpeitoista, mutta ehkä silloinkin).

Ja viidentenä tunnustuksen saa Liinan Pudonneita omenoita, jossa on viisaita ajatuksia, taitavasti aseteltuja sanoja ja sellainen hykerryttävän hyvä tunnelma.

Näin tällä kertaa. 102. postaus on sitten taas elämää taaperolandiassa, tänään oltiin koulun kevätjuhlissakin ja siitäkin pitäisi ehtiä kirjoittaa – oli kuin oltaisiin vietetty aamupäivä Ranskassa.

* Lelutekkiä voi siis seurata kirjautumalla blogilistalle ja valitsemalla sen suosikkeihinsa. Sieltä on myös helppo etsiä muita blogeja esim. aihepiirin tai nimen mukaan. Bloglovin on toinen seurauspalvelu, jossa on blogeja kaikkialta maailmasta, mä en onnistu oikein etsimään sieltä mitään, mutta jo tuntemieni blogien seuraamiseen se toimii yhtälailla. Ja nythän Leluteekki löytyy myös facebookista, klikkaat tykkää-nappia ja näet päivitykset etusivullasi.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Onnittelut 3 kk:sta! Oletpa ollut tuottelias!
    Sinun juttuja on kyllä ilo lukea. Ihanan kepeä, mutta silti pohdiskeleva tyyli. Tulee sellainen olo, että tuollainen tyyppi olisi kiva tuntea myös IRL. 🙂

  2. 2

    sanoo

    KIITOS! ”Hykerryttävän hyvä tunnelma” on kauneinta, mitä mulle on ehkä koskaan sanottu :’)

    • 2.1

      sanoo

      Kiitos blogistasi! Kommentin voi sitten kaivaa esiin esim. jonain huonompana parisuhdehetkenä: ”sekin sanoi, että mä olen hykerryttävän hyvä tunnelma, mikset sä ikinä sano musta mitään kivaa?”

      • 2.1.1

        sanoo

        Toettuani tuosta ihanasta tunnustuksesta on vielä sanottava, että mun on jotenkin vaikea uskoa, että sä oot ollut asialla vasta 3 kuukautta. Jotenkin sun teksteissä on sellainen varmuus ja rentous, että tuntuu kuin olisit tehnyt tätä paljon pidempään. Siis erittäin hyvällä tavalla. Että mitä me muka tehtiin ennen kuin oli Leluteekki? Ei mitään varmaan. Plus täältä saa parhaita nauruja. Kiitos.

        • 2.1.1.1

          sanoo

          Mulla on myös sellainen olo kuin mä olisin tehnyt tätä paljon pidempään, että ehkä mä olen jossain mieleni perukoilla kirjoittanut blogia kaikki nämä vuodet.

      • 2.1.2

        sanoo

        Olen samaa mieltä Liinan kanssa, että ei uskoisi, että sun blogilla on vasta 3 kk historiaa! Oikeastaan arvelin, että olet pitänyt ehkä aiemmin blogia toisella nimellä / alustalla tms. Niin varma tyyli sulla on. Ja siis todellakin hyvässä mielessä!

  3. 3

    oimutsimutsi sanoo

    Mä en voi tajuta miten oot muka kirjottanut vasta 3kk? musta tuntuu et oon lukenut sua ainaki vuoden! Tosin vuoden postauksethan sulla tos onkin melkein 😉 Tai no, ite oon vissiin yhtä addiktoitunut tähän hommaan, vaikka juttujen taso ei olekaan niin älykäs…ps. mun lapsen isä ja sun lapsien isä on fb-kavereita, stalkkasin!

    • 3.1

      sanoo

      Joo, mä olen välillä miettinyt olisiko pitänyt vähän hidastaa tahtia, mutta kun juttuja on koko ajan jonossa, eli mennään nyt toistaiseksi näin – ja paraskin puhuja, sulta tulee vuoden postaukset kuukaudessa. 😀 Ja mä kyllä tykkään sun tasosta, siinä on sellaista iloista mutkattomuutta, mitä olisi muutenkin syytä elämässä olla enemmän.

      Ja hei, enpä ihmettele, mies on ollut Helsingissä 12 vuotta, minä 36, mutta se tuntee täältä varmaan neljä kertaa enemmän ihmisiä. Aina kaupungilla törmätään sen tuttuihin, ja mä siinä sitten hengailen vieressä. Mutta onko tää mikään ihme, tutustuihan se muhunkin. 😉

  4. 4

    sanoo

    Mä luulin, että olet ihan ikivanha bloggari! Jotenkaan en ole tullut selanneeksi historiaa alkuun kun tää blogipohja on jotenkin hiukan sekava. Ja siis luettuani kommentin uudelleen, en kuitenkaan korjaa koko kommenttia kirjoittamalla uuden, vaan totean, että ikivanhalla bloggarilla en tarkoita fyysistä ikää 😉

    • 4.1

      sanoo

      Hehe, välillä olo tosiaan tuntuu ikivanhalta bloggarilta. 😉 Mäkään en ole täysin tyytyväinen siihen, miten toi arkisto näkyy, tää on yksi niitä ”tämän teen toisin sinä päivänä kun kustomoin koko blogin” – tosin mä en tiedä, koska se päivä koittaa.

  5. 5

    sanoo

    Kiitos Emilia! Olen otettu. Valehtelematta melkein jokaiseen postaukseesi alan väsätä kommenttia mutta sitten en jotenkin saakaan asiaani kommenttimittaan – annat siis mulle lähes päivittäin ihan liikaakin ajattelemisen aihetta 🙂 Ja nyt vielä näin mukavaa palautettakin! Toivottavasti ehdit jatkossakin kirjoittaa paljon ja usein, tänne on aina kiva tulla kyläilemään.

    • 5.1

      sanoo

      Mulle käy kyllä myös tosi usein niin, että jään pohtimaan vastausta, ja sitten tuleekin jotain muuta väliin ja se jää kirjoittamatta. Siksikin kiva, että tänne on näinkin reippaasti kommentoitu.

  6. 7

    sanoo

    Mitä, vasta 3kk? olen eksynyt tänne joku aika sitten oi mutsimutsilasta, ja jäin koukkuun bloglovinin kanssa. siitä saakka lukenut jokaisen uuden kirjoituksesi, taaksepäin vanhempia selaamatta. kuvittelin sinun pitäneen blogia jo vuosia sen suosion perusteella. äkkiä olet siis mainetta niittänyt blogosfääreissä 😀

    • 8.1

      sanoo

      Eipä kestä. 🙂 Mutta kohta mä rupean itsekin epäilemään – ehkä mä olen imetysdementiassa unohtanut yhden viisivuotisen blogin johonkin nurkkaan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *