Strömsön kivet – älä kokeile tätä kotona

kiviaskartelu

Lapsi värittää kiveä. Kyllä meiltä paperiakin löytyisi.

Viimeinen pääsiäislomapäivä, joten pienten päiväunien aikana mä riistäydyin irti koneelta ja lupasin esikoiselle, että askarrellaan jotain. Se oli jo talvella bongannut mun Pinterest -sivulta ihanan näköisen (kaikkihan ne on ihanan näköisiä) kivien väritysprojektin, ongelma oli vain, että tähän saakka kaikki kivet on olleet tukevasti lumen peitossa. No, ei enää, eli ei kun pihalle keräämään kiviä. Idea on siis, että kiviä väritetään väriliidulla ja sitten laitetaan kuumaan uuniin, jolloin liitu sulaa siihen päälle vähän kuin kivi olisi maalattu. Täällä on niitä ihania kuvia.

kiviaskartelu

Kiviä uuniin. Kyllä meltä ruokaakin löytyisi.

Näin siis tehtiin. Kiviä oli kyllä aika vaikea värittää, joten vain puolet tuli väritettyä, puolet laitettiin uuniin ihan sillään, toisessa ohjeessa nimittäin neuvotaan värittämään kuumat kivet – se löytyy täältä (ja kuvat on mahtavia). Pistin kivet ensin 200-asteiseen uuniin 10 minuutiksi, mutta kun mitään ei tapahtunut, nostin lämpöä 220 asteeseen ja annoin olla toiset 10 minuuttia. No edelleenkään ei mitään tapahtunut.

askartelua kivistä

Lapsi värittää kuumia kiviä.

Päätettiin siis kokeilla tuota kuumien kivien värittämistä. Se toimi, värikynä suli kiven päälle aika paksuksi kerrokseksi. Mitään kuvioita siihen ei kyllä pystynyt tekemään, koska kuumaa kiveähän ei pystynyt pitelemään paikoillaan mitenkään. Ja varoituksista huolimatta lapsi poltti sormensa. Kaksi kertaa. Sen jälkeen se totesi, että ”tää on ihan tyhmä askartelu, eihän tätä ole tarkoitettu lapsille”. Niin mäkin rupean epäilemään. Siellä Amerikan ihmemaassa saavat ihan vapaasti väritellä kiviään, ja  varmaan se strömsöläisiltäkin onnistuisi. Tai ehkä me vielä joku kerta koikeillaan sileämmillä kivillä ja rasvaisemmilla liiduilla tota turvallisempaa versiota.

kivipiirustus

Tämä lapsi päätti suosiolla piirtää kiven paperille.

p.s. Tänään piti tulla mielenkiintoista pohdintaa siitä, miten paljon lapsen elämään pitää / saa sekaantua, mutta sen sijaan siis värittelin kuumia kiviä. Ja nyt kännykässä soi jo muistutus ”mene nukkumaan” – mä en yleensä tarvitse herätyskelloa, mutta nukkumaanmenokellon kyllä. Eli ehkä sitten huomenna, kun esikoinen palaa taas kaunokirjoituksen, yhteenlaskutaulujen ja pallonheiton pariin.

Edit: onnistuneempia askarteluja löytyy täältä linkistä.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mun vauvan kanssa ei kai vielä voi askarrella, mut tuli tästä mieleen yks taidekasvattaja, joka kutsui isoa osaa lasten taideproggiksista ”kääkäleiksi”. Sit niitä ihania kääkäleitä on nurkat pullollaan. Kai siinä oli joku ekologisuusläppä taustalla, että mihin ne kaikki päikkäriaskartelut sit laitetaan, kun kaikkea ei vaan voi säästää jos on monta tuotteliasta lasta. Toki lasten pitää saada tehdä ihan tekemisen ilosta, mutta se herätti mut ajattelemaan, että voi sit joskus yrittää vähän miettiä mitä tekee – tällaiset kivet on siis ihan kivoja! Ne voi vaikka laittaa kukkapurkkiin tai palauttaa luontoon. Harmillista että niistä saa palovammoja.

    • 1.1

      sanoo

      Joo, nämä ”kääkäleet” odottaa nyt paluutaan pihalle – ehkä ne voisi pestä ennen sitä, se olikin projektin paras osio.

      Mä olen kyllä myös helposti hävitettävien askartelujen kannalla. Piirustukset meillä kerätään isoon muuttolaatikkoon, josta ne sitten karsitaan mun varsin rankalla kädellä, kun se tulee täyteen. Mies katsoi kauhuissaan viimeksi, kun mä pinosin vain muutaman esimerkin jokaisesta kaudesta säästettäväksi: ”Et kai sä noita muita meinaa heittää pois?” ”Hei, meillä on kolme lasta”, oli mun armoton vastaus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *