Huvipuisto ja huoltosuhde

snadistadi liukumäki

Eikö tämä ole se klassinen Snadistadi -kuva?

Puutalobabyn Krista järjesti siis viime lauantaina bloginsa lukijoille tapaamisen Ruoholahden SnadiStadissa. Mä tungin mukaan, koska tykkään Puutalobabyn iloisesta tunnelmasta – ja tykkäsin myös ajatuksesta saada lapset ilmaiseksi sisäleikkipuistoon potentiaalisesti sateisena syyslauantaina. No, sittenhän oli mahtavan aurinkoinen sää, mutta sitähän ei etukäteen voinut tietää.

snadistadi käsillään

Mulla oli migreeni aamulla ennen lähtöä, ja mä pyysin, että jos kaikki vois olla vähän rauhallisemmin, vaikka jalat maassa, niin päästään lähtemään ja siellä sitten saa varmasti seisoa käsillään. Joten pitihän sitä sitten seisoa. Tosin toi tekonurmikko vähän pisteli.

Mun visiossa aamupäivästä mä olisin istuskellut rauhassa siemailemassa teetä muiden mukavien äitien seurassa ja jälkikasvu olisi huvittanut itseään pomppulinnoissa ja pallomerissä sopivasti mun näkökentän laitamilla. No, en taas ollut ottanut huomioon sitä, että niitä on kolme ja minua yksi. Eli niinä muutamana hetkenä kun mä siemailin teetä, mulla ei ollut suoraan sanottuna aavistustakaan, missä mun kaikki lapset oli, vaikka yksi tai kaksi olisikin ollut jossain näköpiirin laitamilla (yleensä seisomassa käsillään tai tarvitsemassa välittömästi vessaa). Joten vietin sen pari tuntia ravaamalla trampoliinilta pallomerelle ja pallomereltä pomppulinnaan ja pomppulinnasta kiipeilyhässäkkään ja kiipeilyhässäkästä pyöräparkkiin ja taas trampoliinille ja niin edelleen. Kunnes tuli Muumit ja vartin verran kaikki pysyi samassa paikassa, ensin kauhusta kankeina ja sitten ihan innoissaan.

snadistadi muumit

Siinä ne oli, muumit. Ensin oli ääni vähän kovalla, mutta sitten niitä sai halata. Mä en vaan edelleenkään ihan ymmärrä mikä niissä kiehtoo

No, hallihan on suljettu tila (jos ei hoksaa lähteä hisseillä seikkailemaan), ja kyllä 3-vuotiaatkin näyttää pärjäävän sekä isompien kiipeilytelineissä että pallomeressäkin. Ja onneksi oli kohtuullisen hiljainen aamupäivä, eli ne ei polkeneet ketään jalkoihinsa (tai mistä mä tiedän) eikä ainakaan itse saaneet kenenkään kyynärpäästä silmäkulmaansa. Mä koetin kuitenkin seuraavaa kertaa varten miettiä, mikä olisi tuollaiseen sisäleikkipuistoon sopiva huoltosuhde, ja päädyin kaavaan 1 aikuinen / 1 alle 5-vuotias + 1/5 aikuinen / 1 yli 5-vuotias. Eli kun joskus taas lähden viemään meidän koko joukkoa vastaavaan paikkaan, rekrytoin mukaan kaksi aikuista noita kuopuksia varten ja annan 4/5 itsestäni hörppiä teetä sillä aikaa kun se jäljelläoleva viidesosa huolehtii esikoisesta.

Mikä teidän kokemus on, voiko pienemmälläkin aikuismäärällä pärjätä ilman että itsellä adrenaliini on koko ajan huipussaan?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Hermis sanoo

    Meille (lapset 2,5 ja melkein 5) paras kombo on yhteisretki jonkun toisen äidin (tai isän?) kanssa, jolla on n. samanikäiset lapset. Silloin isommat voi mennä missä haluaa kimpassa eikä vaadi juuri mitään aikuisilta ja pienemmät sisarukset voi yrittää pitää suunnilleen samoilla alueilla keskenään, että äiditkin voi jutella. Harvoin tässä kuviossa kyllä kukaan ehtii kahvia pöydän ääressä juoda… Hakaniemen Leikkiluola on siitä kätevä, että siellä lapset on helpompi pitää näköetäisyydellä kahvialueelta katsottuna, mutta onhan se vähän tylsä tohon SnadiStadiin verrattuna.

  2. 2

    sanoo

    Joo, tässäkin olisi auttanut, jos olisi saanut pakotettua kaksoset samoihin häkkeihin, mutta jotenkin ne aina on niin kovin itsenäisiä heti kun mä vähän toivoisin sellaista kaksosten välistä riippuvuutta. Tuolla Leikkiluolassa mä en ole itse käynytkään, mutta mies kävi yhteen aikaan siellä isä-lapsi -treffeillä kaverinsa kanssa ja mulle jäi se kuva, että ne tosiaan kerkesi hyvinkin jubailemaan keskenään – tosin lapsiakin oli vain se yksi siihen aikaan…

  3. 3

    sanoo

    Mä oon kiertänyt meidän lasten (1,5 ja 2,5) kanssa varmaan kaikki sisäleikkipaikat, ja mun kokemus on, että SnadiStadi on aikuiselle se kaikkein stressaavin: ajorata keskellä paikkaa, kaksi uloskäyntiä, sokkeloinen pohja sekä pikkulasten nurkkaus ilman aitaa ja porttia. Paras on ollut Hakiksen leikkiluola.
    Mutta mä kyl sanoisin, että jotta mä ehtisin kahvittelemaan, tarvitsisin mukaan vielä kaksi aikuista.

    • 3.1

      sanoo

      Jo toinen ääni Leikkiluolalle. 🙂 Mä olen käynyt kahdessa Espoon paikassa, mutta noi pienet oli vasta ryömimisikäisiä ja siellä oli sellainen pienten häkki, missä ne pysyi aika nätisti. Ehkä tosiaan oli vähän epärealistista kuvitella itse istuskelevansa rauhassa.

  4. 5

    Karkki sanoo

    Oman lapsen kanssa ei kokemusta tuollaisista paikoista vielä ole, mutta miehen kanssa vietiin kerran Sofian silloin reilu 3-vuotias serkkupoika Hoploppiin. Sen kokemuksen perusteella sanoisin, että jos lapsi on rohkea, vauhdikas ja motorisesti taitava, tarvitaan kaksi aikuista lasta kohden, jotta pysyvät edes jotenkin perässä. Tai sitten vaan pitäisi olla paremmassa kunnossa itse, ettei ole jo muutaman minuutin jälkeen ihan hapoilla.
    Reipasta kyllä, kun jaksat lähteä liikkeelle yksin noin ison joukkion kanssa. Me ollaan Johanin kanssa iltaisin aina ihan poikki, kun Sofia on aika villi, vaikka me sentään pelataan ylivoimalla eikä lapsi osaa vielä kävelläkään ilman tukea. Mutta konttaamallakin voi saavuttaa yllättäviä nopeuksia ja päästä pakoon.

    • 5.1

      sanoo

      Juu, mutta meidän lapsethan on tosi rauhallisia, juuri taas koulustakin sanottiin. Tai sitten niillä riittää virtaa vapaa-ajalla, kun ovat koulussa niin rauhallisia (mä epäilen, että kyse on tästä). 🙂

  5. 6

    pilami sanoo

    Mä olen kerran ollut HopLopissa kombolla kaksi aikuista, yksi lapsi. Lapsi oli tuolloin 2,5-vuotias. Ajattelin mennä seuraavan kerran sitten, kun se on niin iso ettei sen perässä tarvitse mennä niihin kiipeilyhässäköihin. Mun mielestä jo sekin kun piti puolet ajasta mennä selkä kyyryssä kiipeilyhässäkässä, oli liikaa. Seurana oli mies, joten en mä nyt mitään jutteluhetkeä aikuisten kesken kylläkään kaivannut. Oli kiva, kun sai edes välillä istua yksinään rauhassa, piilossa muulta perheeltä. 😉

    Nyt lapsia on kaksi. Odotan varmaan vielä vuosia ennenkuin seuraavaksi menen noihin mestoihin. Sitten voisikin kun ei tartte niin perässä juosta. Mut jos teidän esikoisenkin perässä pitää vielä juosta, niin koska se ikä koittaa, että voi vain antaa niiden riehua rauhassa? Eikö koskaan?! Vai vasta sitten kun niitä ei homma edes kiinnosta?

    • 6.1

      sanoo

      Esikoisen perässä ei tarvinnut varsinaisesti juosta, mutta se toki kaipaa katsojaa välillä, ja tuntuu korrektilta tietää edes millä puolella hallia se on menossa. Ja mähän en edes kiivennyt hässäköihin, huhuilin vain sieltä alta ja välillä lähetin esikoisen katsomaan, oliko yksi pienistä juuttunut johonkin putkeen, kun ei sitä näkynyt (ei ollut, se oli jo pallomeressä). Muistaakseni jonkun esikoisen kaverin 5-vuotissynttäreitä vietettiin jo menestyksekkäästi jossain noista, ja siellä ne kaikki 20 vilisti ympäriinsä eikä juuri perässäjuoksemista kaivanneet. Ja nyt tuolla oli yksi joka esitteli itsensä 8-vuotiaaksi ja loikki menemään ihan innoissaan, eli kyllä meillekin sellainen ikkuna on avautumassa teehetkelle…

  6. 7

    Vilijonkka sanoo

    Me oltiin ekaa kertaa muutama viikko sitten. Tosiaan 8-vuotiaat meni ihan ilman sen kummempaa perässä juoksemista. 3- ja 5-v:n perässä menin muutaman ”kierroksen”, kun halusin itsekin nähdä minkälainen hakkyrä se kiipeilypaikka oli (ja halusin tekosyyn päästä laskemaan ne liukumäet…) mutta sitten menivät loppuajan ihan sujuvasti kahdestaan. Eli yllättävänkin positiivinen kokemus…

    • 7.1

      sanoo

      No muakin vähän houkutti se liukumäki, mutta sinne piti ahtautua sellaista putkiloa pitkin, mikä näytti hankalalta. Mutta ton perusteellahan sulla on seuraavalla kerralla tiedossa varsin leppoisa parituntinen, jos menee vielä samaan paikkaan, jossa ne osaa vipeltää itsekseen. Eli hyvä kirja vain mukaan – tai sitten pääset rauhassa keskittymään liukumäen laskemiseen. 🙂

  7. 8

    sanoo

    Olis ollut hauskaa nähdä teitäkin, mutta me tultiin vasta iltapäivästä ja sillon taisi suurin osa porukasta olla jo kadonnutta.. Next time 🙂

    • 8.1

      sanoo

      No voi hitsi! Meillä tosiaan päiväunet pilkkoo päivän edelleen tehokkaasti kahtia, ja iltapäivää ei oikeastaan ole olemassakaan, ainakaan kodin ulkopuolella.

  8. 9

    sanoo

    Me voitais järjestää joku miitti Leikkiluolaan! Tiedän jo valmiiksi että O hanskaa hommat aika hyvin itsekseen, mutta P:llä on vartissa kallovamma jos en hysteerisesti kyttää sen perään.

    • 9.1

      sanoo

      Toki! Varsinkin jos siellä on astetta helpompi vahtia. Mathilde juuri kertoi isovanhemmille, miten oltiin siellä leikkipaikassa ja ”sitten minä olin yksin ja minä itkin ja ei ollut äiti missään.” Vaikka ei se mun mielestä itkenyt (ainakaan paljon) siinä vaiheessa kun mä löysin sen harhailemasta autoradalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *