Sitten minusta tuli äiti

omakuva

Hehheh, niinhän mä luulin. Kuva Merja Yeung.

Mä olen sellainen ihminen, että mä tarvitse unta 9 tuntia yössä.

Mun täytyy syödä kunnon aamiainen heti herättyäni, muuten en pysty tekemään mitään.

Teekupilliseni mun pitää juoda aamulla kaikessa rauhassa samalla kun luen lehden.

Toisaalta mä en kyllä pysty nousemaan sängystä ihan heti herättyäni, vaan mun täytyy vähän aikaa ensin venytellä pitkälläni.

Kotoa mä en voi lähteä mihinkään, jos en ole pessyt hampaita, se on vain ihan mahdotonta.

Mä käytän aika paljon aikaa pukeutumiseen, enkä kyllä laita samoja vaatteita kahta päivää peräkkäin.

Mä olen tosi herkkä valolle, en kestä suoraa auringonpaistetta ollenkaan, vaan kesällä mulla täytyy aina olla sekä aurinkolasit että hattu.

Jos mä olen kipeänä, niin en pysty tekemään mitään, mun täytyy vain levätä niin kauan, että ei enää ole lämpöä.

Iltaisin mun täytyy lukea sängyssä ainakin puoli tuntia ennen kuin voin ruveta nukkumaan.

Mä vain olen sellainen ihminen.

Tai niinhän mä luulin. Sitten musta tuli äiti.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

Kommentit
  1. 1

    Leena Keinänen sanoo

    Hear hear! Ihmeesti on omista tarpeistaan ja ’välttämättömyyksistään’ oppinut/joutunut tinkimään. Mutta kunhan teilläkin lapset kasvaa niin kohta voi taas ollakin näitä omia tapoja. 🙂 mäkin nykyisin (lähes) joka aamu luenmlehden ja juon kahvia, ja sängyssäkin luen mutta puolta tuntia en kyllä yleensä jaksa. Varsinkaan tuota hirveen tylsä kirjaa (joku historiikki jalkapallon mm-kisoista, pitää panna esikoinen lukemaan se kun se lukee niin kuivaa kirjallisuutta. Kunhan se vaaan käsittelee jalkapalloa) en jaksa kuin 2 minuuttia niin nukahdan. – LeenaK

  2. 2

    sanoo

    Joo, kyllä välillä jo saa pieniä välähdyksiä siitä, mitä on vielä luvassa, tänäkin aamuna heräsin ennen lapsia (jos niitä yöllisiä herätyksiä ei lasketa), ja ehdin loikoilla hetken. Ja illallahan voisi lukea, jos vain jaksaisi. Sitä mä odotan ehkä eniten, että voisi sairastaa rauhassa, ne päivät ei ihan vielä ole näköpiirissä.

  3. 4

    Emmi sanoo

    Juuri näinhän se menee! 🙂 Itse kullakin. Kiitos muuten taas kun blogisi kautta löysin vastauksen, mitä mahtaa olla ensi viikolla koulussa oleva Kermesse-tapahtuma. Ihan huikeeta kun on paikka mistä on löytynyt vastaus jo niin monesti. 🙂 Syksyllä olemme mekin Helsingissä, tytöt vain eivät saaneet paikkaa Jules Vernestä. Varasijoilla ovat, että katsotaan. Ranskankieliseen päiväkotiin onneksi pääsivät, mutta mahtaa olla 5-vuotiaalla sopeutuminen, kun on tykännyt niin koulumaisesta toiminnasta… No, mukavaa kesän jatkoa teille, me jatketaan vajaa kuukausi vielä koulua. 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Hih, meillä olikin taas kermesse juuri eilen. 🙂 Harmi, ettei teidän tytöt mahtuneet Jules Verneen, kuultiin juuri, että sinne onkin nyt syksyksi tulijoita enemmän kuin koskaan ennen, tiedä sitten miksi. Mutta kesän aikana voi vielä perheillä tilanteet muuttua, että jospa ne varasijat vaihtuisikin paikoiksi. Kiva, että ranskan kieli joka tapauksessa jatkuu, vaikka sitten vähän ”lapsellisemmassa” meiningissä. 😉

  4. 5

    Emmi sanoo

    Jännityksellä jään kyllä odottamaan minkälaista päiväkotiarki tulee olemaan.. Paljon muutoksia lapsilla, mutta ainakin saavat ranskan kielen säilyttää. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *