Sairas lapsi – neljättä päivää askartelua sisätiloissa

Meillä kiertää joku kuume, toistaiseksi kaksi lasta on sairastunut ja mulla kyllä kolottaa myös luita lupaavasti. Neljä päivää ollaan siis nyt vietetty aika tasan sisätiloissa. Legot on olleet aika toimivia, niillä 6-vuotias ja 2-vuotiaat saa välillä ihan kivan leikin aikaiseksi, ja niitä mä jaksan itsekin napsutella jonkun aikaa.

Mitä muuta ollaan tehty? No askarreltu. Mä en ole luonnostani askartelija, mutta luova lapsi ja pinterest auttaa.

Helmistä ja piipunrassista askarreltu rannekoru

Kyllä mä yllätyn, kun saan tämän synttärilahjaksi. Pojan tekemä rannekoru.

Viikonloppuna esikoinen sai idean näihin rannekoruihin: piipunrassiin pujoteltuja helmiä (niille on varmaan nykyään jokin poliittisesti korrektimpi nimitys, koska eihän kukaan enää rassaa niillä piippuja, vaan askartelee – muista kun kultaisella 80-luvulla isä osti niitä Flemarin tupakkakaupasta johonkin mun askarteluproggikseen; ei haettu Tiimarista, ei). Tämä oli loistoidea, kaksosetkin teki omansa, piipunrassiin on helppo pujotella, kun se ei lörpsähdä ja helmet pysyy siinä hyvin (meillä on iso boksi tuollaisia kirpparilta löytyneitä letityshelmiä, hyviä pujoteltavia). Tästä piti tulla mulle synttärilahja, mutta tuotokset on sen verran hienoja, että voi olla, ettei tekijät raaski lahjoittaa niitä.

Langasta punottu rannekoru

Lapsi kirjoitti myös kuvatekstin.

Seuraavana päivänä esikoinen kaivoi esiin tämän punostyön, joka oli jäänyt kesken, ja kirjoitti selventävän kuvatekstin. Tehtiin työ sitten loppuun näiden aasiankielisten ohjeiden avulla, kun en huomannut tätä englanninkielistä ohjeistusta. Hyvin sujui aasiaksikin, kuten huomaatte. Tunnissa tuli valmiiksi, eli juuri sopiva päiväuniprojekti, ja 6-vuotias osasi alun näyttämisen jälkeen tehdä sen sujuvasti itse.

Lasten Askartelu

2-vuotiaan versio rannekorusta.

No, näin käy kun ei siivoa tarvikkeita heti päiväunien jälkeen paikalleen. 2-vuotiaskin halusi lankaohjelmaa.

Etikkaa, ruokasoodaa ja elintarvikeväriä.

Tässä pitäisi siis olla kuva värikkäästä räjähdyksestä, mutta näillä saat sen aikaan.

Tänään legoleikki meni nappuloiden heittelyksi ja mätkimiseksi, eli piti tempaista vaihtoehtoista ohjelmaa. Tätä testattiin jo kuukausi sitten vesirokon kanssa, ja hyvin toimii. Otin kuvia siitä kerrasta, mutta nyt ne olikin purettu kamerasta jonnekin muualle, katsotaan löytyvätkö vielä. Idea on siis, että:

– ruokasoodaa levitetään leivinpellille (hyvä syy pestä pelti) ohueksi kerrokseksi (1½ purkillista on aika hyvä määrä, jos kaapissa on – tuntuu tuhlaukselta, mutta hei, se maksaa 73 senttiä /purkki, ja mä oletan että sen ekologinen jalanjälkikin pysyy kohtuuden rajoissa).

– otetaan pieneen kuppiin loraus etikkaa, johon sekoitetaan pari pisaraa elintarvikeväriä (tai ei sekoiteta, jos ei kaapissa ole). Yksi väri/lapsi toimii meillä.

– ripotellaan lusikalla etikkaa soodaan

– sanotaan ooh ja aah, kun sooda rupeaa villisti kuohumaan ja kuplimaan. Lopuksi voi pistää soodaa suoraan etikan sekaan. Ja sitten voi läntätä kätensä pellille ja levitellä mössöä ympäriinsä. No joo, sotku pysyy varsin siedettävissä rajoissa ja yksi pellillinen riittää kolmelle lapselle vartiksi.

Kontaktimuovikollaasi

Esikoisen rotta. Tekniikkana kollaasi kontaktimuoville.

Sitten piti keksiä vielä jotain, ja turvauduttiin toiseen melko sotkuttomaan pinterest -löytöön, kontaktimuovikollaasiin. Leikataan siis ainakin A4-kokoinen pala kontaktimuovia, teipataan se pöytään tahmapuoli ylöspäin ja annetaan lasten liimailla. Ihan kivasti saa aikaa menemään jo liimailtavien repimiseen ja leikkaamiseen, nyt meillä oli niitä kyllä jo valmiina pussissa edelliseltä kerralta (pöydän ja lattian roskat voi siis lakaista talteen seuraavaa kertaa varten). Tässä esikoinen on käyttänyt nenäliinaa, lautasliinaa, silkkipaperia, tavallista paperia, lahjanauhaa, villalankaa ja väriliiduista tullutta terotinroskaa.

Katsotaan, mitä huomenna keksitään. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Mitä teillä tehdään, kun lapset on kipeinä? Ja varsinkin silloin kun vain osa lapsista on kipeinä?

p.s. Jos se ei vielä ole tullut selväksi, niin tämä ei ole sellainen ”it’s all about the great pictures” -tyyppinen blogi.

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *