Raskausmyrkytys

Sinä syyskuisena maanantaiaamuna seitsemän vuotta sitten mun olo oli niin uupunut, että toivoin vain, että ne ottais mut sairaalaan lepäämään pariksi päiväksi. Mulla oli siis äitiyspoliaika sikiön hitaan kasvun tutkimista varten viikolla 28, niin kuin esikoisen odotus  -osassa kerroin. Tukka olisi pitänyt pestä, mutta mä en vain jaksanut, ajattelin, että huomenna sitten. Sain sen pestyä sitten viiden päivän kuluttua.

Äitiyspolilla oli ruuhkaa ja mä jouduin odottelemaan vuoroani. Kun sitten kysyttiin, miten olen voinut, sanoin heti, että olen tosi väsynyt, on ollut tota turvotusta ja eilen särki päätä kovasti. Mitattiin verenpaine, odotettiin hetki ja mitattiin uudestaan. Se oli edelleen 111/160. Kätilö kävi testaamassa pissanäytteen ja totesi että proteiinia on kolmella plussalla. Lääkäri sanoi, että mulla näyttää olevan raskausmyrkytys, ja mut pitäisi ottaa sairaalaan tarkkailtavaksi, Naistenklinikalle, mutta ultrataan nyt vielä ensin, ja katsotaan miten se vauva voi. Ultrattiin; vauva voi hyvin, napanuorassa veri kulki, ja oli se kasvanutkin, eikä ollut mitenkään älyttömän pieni.

Kysyin, minne mun pitää siellä Naistenklinikalla mennä, mutta mulle sanottiin, että kunhan vähän odottelen, niin mut viedään ambulanssilla. Ajatus tuntui paremmalta kuin lähteä rytyyttämään kahdella bussilla. Kätilö auttoi mulle kengät jalkaan ja antoi verenpainelääkkeen, käytävältä löytyi sänkykin johon pääsin pitkäkseen. Ja ambulanssissa sain matkustaa kuskin vieressä, vähän kuin olisi joutunut taksin etupenkille. Sitten vain kävelin sen perässä Naistenklinikan ovista sisään ja osastolle.

Siellä annettiin sairaalavaatteet, jotka tuntui ihanan mukavilta omien kiristävien housujen jälkeen. Annettiin kortisonipistos vauvan keuhkoja kypsyttämään. Katsottiin koko osasto läpi ja selitettiin ruokailut ja muut systeemit. Löysin osaston kirjahyllystä Lars Sundin ”Colorado Avenuen” luettavaksi. Makailin sängyssä, ja ajattelin, että me ollaan ihan kuin Anna-Leena Härkösen ”Heikosti positiivinen” -kirjassa, kun se joutui osastolle hepatogestoosin takia. Soitin miehelle ja selitin, missä olen, että huomenna varmaan tietää, miten tämä etenee. Mies tuli koululta ja silloin rupesi itkettämään. Huomasin, etten yhtään osaa selittää, mikä mulla on ja mitä nyt tapahtuu, paitsi että tarkkaillaan. Illalla sitten kuunneltiin yhdessä vauvan sydänääniä, ihan kuin meren kohinaa.

Kun mies joutui lähtemään kotiin, mä koetin katsoa osaston telkkaria (meillä ei kotona ole), mutta en saanut sitä toimimaan. Sen jälkeen muistikuvien järjestys on vähän sekava. Pyysin unilääkettä, mutta en tainnut saada, valitin vatsakipua, nousin laittamaan itselleni ruusunmarjateetä, mutta se jäi kesken, kun rupesin oksentamaan. Palasin sänkyyn, mutta ajattelin, että varmaan tästä pitäisi sanoa noille hoitajille. Ensin kehotettiin nukkumaan, mutta sitten mut haettiinkin toiseen huoneeseen ottamaan taas vauvan sydänkäyrää. Laite ei millään pysynyt paikallaan, ja jouduin pitelemään sitä käsin mahan päällä. Synnytysosastolta hälytettiin lääkäri katsomaan käyrää, soitettiin jonnekin ja toisteltiin ”graavi pre-eklampsia”. Mua vähän huvitti, koska sehän on ihan sama ranskaksi.

Sitten mut vietiin synnytyssaliin tarkkailtavaksi. Tärisin kamalasti, ja kätilö toi kaksi lämmitettyä peittoa mun päälle. Sydänkäyrää otettiin koko ajan, mutta äänet pistettiin pois päältä. Katselin kaakeloituja seiniä, niissä oli nätti lokkikuvioinen boordi. Viereisessä salissa joku huusi tosi kovaa, mutta sitten sekin loppui ja mä sain nukuttua.

Ja siitä tarina jatkuu ensi viikolla kun vuorossa on varsinainen synnytyskertomus.

Löytyykö muita raskausmyrkytyksen kokeneita? Eihän se valtavan yleistä ole, mutta 5% raskauksista nyt ainakin, vaikka yleensä se kai tuleekin vähän myöhemmin ja lievempänä ja voi toeta levolla ja lääkkeillä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Minulla oli myös raskausmyrkytys, tosin ”oireeton”. Neuvolan rutiinitarkastuksessa proteiinit olivat koholla, ja mut lähetettiin sieltä suoraan Kätilöopistolle, johon sit jäinkin synnytykseen asti. Mies vei mut sinne autolla ja myöhemmin samana päivänä toi kassillisen tavaraa – lopulta sitä tavaraa oli pari matkalaukullista kun mulla oli joka päivä uudet toiveet, mitä sinne tarvitsin. Olin osastolla viisi päivää muistaakseni ennen kuin synnytys käynnistettiin, vain viikkoa ennen laskettua aikaa. Käynnistettiin siksi, että ei mulla ne oireet alkaisikaan. Tosin se olikin sitten oma prosessi, kun siihen käynnistykseen meni pari päivää, ei ois keho vielä halunnut synnyttää.

    • 1.1

      sanoo

      Mulla oli pelkkä käsilaukku mukana, mies sitten toi jotain pesutavaroita, mutta enpä mä niitäkään kerennyt paljon käyttämään. 😉

      Toihan siinä on hankala, että yritetään päättää, kumpi on pienempi paha, antaa sen raskausmyrkytyksen edetä vai synnyttää ennen aikojaan. Kurjaa että sulla käynnistys meni noin pitkän kaavan kautta. 🙁

  2. 2

    sanoo

    Mutta suht helpolla siis kuitenkin pääsin raskausmyrkytyksestä huolimatta, paljon vaikeamminkin olisi voinut mennä.

  3. 3

    poikkeama sanoo

    No mulla rv 25+ 😀 mutta piti jo viimeks kysyä, että ennätitkö lukea niitä mun kirjoituksia Sofian syntymästä?

    • 3.1

      sanoo

      Joo, eipä se tosiaan paljon lohduta, että _yleensä_ raskausmyrkytys tulee loppuvaiheessa, jos se harvinainen tapaus osuu omalle kohdalle.

      En varmaan ole lukenut – Kevyt-foorumilla siis? Mä olen siellä ollut enää ihan satunnaisesti kaksosten syntymän jälkeen, eli 2010.

      • 3.1.1

        poikkeama sanoo

        Löysin ehkä sut sieltä ja laitoin yv:tä 🙂 Jos siis olet se joka joskus vuosi-pari sitten vastas mun kysymykseen ”entä jos pikkukeskosen jälkeen tulee monikkoraskaus?”

  4. 4

    bleue sanoo

    Kuulostaa itselleni tosi pelottavalta kokemukselta. Luen mielenkiinnolla miten tarinanne etenee ja miten nuo ajat koit ja koet nyt.

    • 4.1

      sanoo

      Onneksi mä olin jättänyt ne komplikaatio-jutut kaikista opaskirjoista lukematta, niin en osannut kauheasti pelätä. 😉 Vaikka totta kai sitä oli huolissaan, ja juuri senkin takia, ettei yhtään tiennyt, mitä tapahtuu.

  5. 5

    sanoo

    Mulla on ollut raskausmyrkytys – kahdesti. Ensimmäisellä ja kolmannella eli viimeisellä kerralla. Sen sijaan keskimmäisestä raskaudesta selvisin ilman. Mikähän logiikka siinäkin oli, että mun keho hylki esikoista ja kuopusta, mutta keskimmäinen viihtyi kohdussa niin tappiin asti, että hänet piti lopulta kirurgiavusteisesti napata maailmaan?
    Esikoisen raskausmyrkytysdiagnoosin mä sain vasta synnytyksen jälkeen. Mulla oli verenpaineet raskauden puolivälistä alkaen koholla ja turvotus oli massiivista, mutta kun pissaan ei erittynyt valkuaista, niin eivät neuvolassa uskoneet, että voisi olla kyse raskausmyrkytyksestä. Vauva syntyi lopulta pari viikkoa etukäteen spontaanisti, ja heti synnärillä totesivat hänet aivan liian pieneksi viikkoihin nähden ja sain diagnoosin jälkikäteen. Pienikokoisuus taas aiheutti kaikenlaisia ikäviä seurauksia, kun matalaa verensokeria jouduttiin hoitamaan lastenosastolla injektioin ja lapsi sai sieltä meningokokkitartunna, mikä onkin taas aivan oma tarinansa. Seuraavissa raskauksissa myrkytysmahdollisuutta seurattiinkin sitten vähän tiiviimmin.
    Toinen raskausmyrkytys oireili samalla tavalla kuin ensimmäinenkin: kohonnut verenpaine (alapaine pyöri vähän yli 100:ssa) ja järkyttävä turvotus. Nyt diagnoosi annettiin nopeammin ja jouduin loppuajaksi lepoon. Lepo piti oireet sen verran kurissa, että nuorimmainen sai kasvaa laskettuun aikaan asti ja kasvoikin varsin mallikelpoisesti 4,4 kiloiseksi mukavaksi alatiesynnytettäväksi…
    Mä osallistuin keskimmäisen raskauden aikana johonkin sellaiseen tutkimukseen, jossa etsittiin syitä ja keinoja havaita raskausmyrkytys ajoissa. Eli ilmeisesti on lääketieteellekin mysteri, että miksi joillekin raskausmyrkytys tulee ja miksi se vielä joidenkin kohdalla tulee niin pahana.

    • 5.1

      poikkeama sanoo

      ^Joo, mysteerihän se vielä suurelta osin on. 🙂 Samoin tuo ettei ne kaikki oireet tosiaan tule kaikille.

      Minähän jouduin raskaushepatoosin takia osastolle rv25+, viikon verran (rv24+ alkaen) olin kutissut ihan julmetusti. Jalat, kädet ja vatsan olin raapinut verille eikä kuulemma r-hepatoosi yleensä ilmene kuin vsata rv30+, siksi minua ei meinattu ottaa alkuun todesta eikä kuulemma vauvan liikkeetkään välttämättä vielä tuolloin tunnu. Mutta kun ne siihen asti olivat tuntuneet voimakkaina lähes 24/7, niin mentiin sitten lopulta synnärille. Siellä kaikki lähes ok, proteiineissä ei mitään, verenpaineet vain marginaalisesti koholla. (Minulla siis olleet raskauden alussa todella alhaiset paineet ja nyt alapaine oli noussut 80:een.) Vauvan vatsa vaikutti pieneltä, mutta päästivät kotiin. Seuraavana päivänä soittivat perään, että tulepas takasin, verinäytteiden mukaan sappihapot on pilvissä. Takaisin mentiin ja sinne jäätiin. Seuraavana päivänä oli pahoinvoiva olo. Illalla makasin tunnin käyrillä vauvan sykkeiden monotonisuuden takia. Sen jälkeen lähdin vessaan oksentamaan, mutten saanutkaan käytävällä olevaa vessan ovea auki.. en vain tajunnut. Sitten tuli siivooja kysymään mikä hätänä ja kerroin. Aloin itkeä, että pelottaa pelottaa. Samalla kätilöni tuli takaisin ja lähti siivoojan kanssa kävelyttämään minua sänkyyn. Itse en enää tuosta kävelytyksestä enkä sen jälkeisistä tapahtumista muista mitään. Sängyssä minut oli laitettu käyrille ja olin alkanut kouristelemaan rajusti ja vauvan sydänäänet olivat romahtaneet. Lääkäri tuli (oli kutsutti jo aiemmin niiden tasaisten vauvan sykkeiden takia). Hän teki päätöksen, että kun äidin ja vauvan henki on vaarassa, niin raskaus on purettava välittömästi. Sektiossa oltiin muutama minuutti päätöksestä. Miehelleni soitettiin 19:47, esikoinen syntyi 19:48. Jouduimme molemmat teholle, esikoinen neljäksi kuukaudeksi, minä kolmeksi päiväksi (ja sen jälkeen vielä viikoksi osastolle). Tuon 3vrk jälkeen minut vietiin sängyllä ensinmäisen kerran tapaaman esikoista. Hänellä oli keuhkoverenvuodot, joista hänen ei uskottu selviävän.

      Jälkikäteen selvisi, että istukassa oli infarkteja ja napanuorassa blokkeja, minkä takia vauva ei ollut kasvanut viimeiseen pariin viikkoon eikä liikkunut. Lääkärit kertoivat, että raskausmyrkytys (nykytietämyksen valossa) liittyy juurikin istukan toimintaan. Ja ne joilla myrkytys tulee rajuna (minulla eklampsia) ja varhaisilla viikoilla, löytyy yleensä tukostaipumusta. Tukostaipumus potilailla (minulta löyutyi fosfolipidivasta-ainesyndrooma joka lisää mm. tukoksien, ennenaikaisuude, keskenmenon, r-myrkytyksne, r-hepatoosin, reuman, jne riskiä) voidaan jatkossa käyttää raskauksissa vertaohentavaa lääkitystä. (Omien lääkäreideni mukaan) vertaohentava lääkitys tulisi aloittaa ennen kuin istukka alkaa muodostua (eli jo rv 4-7). Minulla oli tässä raskaudessa käytössä primaspan ja klexane (selvisin ilman toksemiaa, suunniteltu sektio rv38 edellisen pikkuviikoilla tehdyn hätäsektion takia). Aloitin myös primaspanin jo kierron alussa, sen on jpoidenkin tutkimusten mukaan todetu ehkäisevän keskenmenoriskiä – ja minulla oli takana niitäkin jo neljä.

      • 5.1.1

        sanoo

        Tosi rankka tarina teillä. 🙁 Mutta onneksi tajusit mennä sairaalaan, ja onneksi sieltä kutsuttiin takaisin ja onneksi kuitenkin molemmat selvisitte.

        Mulla oli myös oireena melkoista kutinaa viikkoja ennen sairaalaan joutumista, liittyi ilmeisesti Hellp-syndroomaan, joka mulla tuli vielä sen toksemian kylkiäisenä, mutta mä itse laitoin sen vain kuivan ihon piikkiin. Multa ei testattu tukostaipumusta, eikä myöskään annettu lääkitystä toiseen raskauteen, mutta mullahan raskaus jouduttiin purkamaan ”vasta” rv28, eli ei ollut niin aikainen ja raju. Ja toinen raskaus meni sitten onnellisesti loppuun saakka. 🙂

    • 5.2

      sanoo

      Tosi kurjaa, että sulla ei toksemiaa diagnosoitu ekalla kerralla 🙁 – toi pienipainoisuushan voi tosiaan aiheuttaa kaikenlaista riesaa myöhemmin.

      Mä osallistuin myös varmaan siihen samaan tutkimukseen, toivotaan, että se sitten osaltaan auttaisi tulevaisuudessa raskausmyrkytystä ehkäisemään ja hoitamaan.

  6. 6

    sanoo

    Mulla tuli raskausmyrkytys vasta kolmannella kerralla, ärsytti kun lääkäri moneen kertaan varmisteli että onko lapsilla sama isä.
    Paineet alkoi klassisesti olla koholla vasta lopussa, muun syyn vuoksi käynnistettiin ja paineet kääntyi laskuun jossain kahden/kolmen viikon kohdalla.

      • 6.1.1

        poikkeama sanoo

        Kiitos. Onneksi tosiaan selvittiin. Minulla tuo kutina tosiaan diagnosoitiin r-hepatoosiksi, koska vain sappihapot oli koholla, ALAT ja ASAT oli normaalit ja ne on HELPP:ssä koholla. Eli diagnoosina eclampsia ja raskaushepatogeesi.

        Mulla ei kertaakaan kyselty miehestä – ehkä siksi kun olin kumminkin aika tiukassa äitipoliseurannassa varhaisultrasta alkaen ja käynyt siellä keskenmenojenkin aikana (miehen kanssa) ja oli jokin ”syy” eli se fv-syndrooma ja lääkitys. Mutta varmasti inhottavaa tuommonen epäily :/ saati sitten jos mieskin alkaa jo miettiä ja epäillä…

      • 6.1.2

        sanoo

        Mies ei varmaan onneksi ymmärtänyt niitä kyselyjä (tai ollut paikalla), olisi kyllä muuten voinut pistää vähän pahakseen. Mua nyt ei sinänsä haitannut, kun tiesin, että haetaan sitä, onko isompi riski vai ei.

  7. 7

    Emma sanoo

    Mulla kans raskausmyrkytys vähäisillä oireilla. Normi neuvolakäynnillä todettiin kohonnut verenpaine sekä proteiinia pissassa. Omalla autolla mentiin suoraan sairaalaan ja siellä uuden mittaukset (verenpaine ja pissa). Niissä tuloksen parempia eli rr alhasempi vaikka jännitin siinävaiheessa ohan hirveesti eikä pissassakaan ollut niin paljon proteiinia. Ajattelin jo että kotiin vielä pääsen koska olo oli ihan normaali. Suunniteltiin vielä miehen kanssa missä käydään kotimatkalla syömässä. Mut sit ultrasivat ja vauvalla (joka nyt jo yli 8kk :)) oli kaikki hyvin mutta lapsivettä oli todella vähän joten ottivat osastolle ja tuon veden vähyyden takia sain jo ensimmäisen käynnistyspillerin jo tuolloin illalla. To iltapäivästä menin siis sairaalaan lauantaina saliin. Tossa välillä kyllä kovasti yritettiin pillereillä käynnistää mutta huonolla menestyksellä. Sunnuntaina 15.40 tyttö leikattiin kiireellisellä sektiolla. Ihana tyttö 🙂 Tulipas pitkä kommentti. Hups! 🙂 Mutta koko hommassa jäi vain harmittamaan että en päässyt kokemaan alatiesynnytystä mutta ehkä seuraavalla kerralla 😉

    • 7.1

      sanoo

      Toivottavasti seuraavalla kerralla! 🙂 Mua myös jäi se sektio harmittamaan – toki hyvä että vauva saatiin ajoissa ulos ja kaikki voidaan hyvin, mutta ei se sitä estä että harmittaa silti. Mutta on se harmituskin ajan myötä vähentynyt – ja suoraan sanottuna, olin mä myös vähän helpottunut että ei tarvinnut kaksosia synnyttää alateitse. 😉

  8. 8

    ranskatar sanoo

    Jos ensimmäinen raskautesi päättyi Hellp-syndroomaan, niin kävitkö jonkun lääkärin kanssa juttelemassa Hellpistä ennen kuin tulit uudelleen raskaaksi? Vai onko sille tarvetta? Miten sinua seurattiin muuten toisen raskauden kohdalla?

    • 8.1

      sanoo

      Joo, kävin siis ihan omasta aloitteesta äitiyspolilla siinä vaiheessa kun ruvettiin miettimään toista raskautta (pyysin siis lähetteen terveyskeskuksesta omalääkäriltä), ja siellä lääkäri kävi sitten läpi mun sairauskertomuksen ja ennustetta seuraavaan raskauteen – päätelmä oli, että uskaltaa yrittää.

      Toisessa raskaudessa neuvolassa oli ylimääräinen lääkärintarkastus alkuraskaudessa (siitä ei kyllä ollut mitään iloa) ja laitettiin äitiyspolikäynti viikon 20 tuntumaan – tosin siinä vaiheessa mun seuranta muutenkin jo siirtyi sinne ja tiheni, kun oli kaksosraskaus kyseessä. Mutta kävin mä vielä neuvolassakin pari ylimääräistä kertaa verenpainetta ja pissaa testaamassa, sain itse ehdottaa, mikä olisi sopiva tiheys käynneille (mun mielestä kerran viikossa siitä rv 26 jolloin esikoisen kanssa raskausmyrkytys rupesi yhtään oireilemaan). En tiedä, onko mitään virallista kaavaa seurannoille, mutta mun neuvolantädit oli ainakin tosi ymmärtäväisiä, kun selitin, että pelottaa kyllä, että raskausmyrkytys pääsee taas huomaamatta tulemaan. Mutta en siis saanut esim. sitä primaspan -hoitoa, joka monilla on raskausmyrkytystä torjumassa.

Trackbacks

  1. […] Sinä syyskuisena tiistaiaamuna seitsemän vuotta sitten, mä heräsin Naistenklinikan synnytyssalissa, kun kätilö tuli katsomaan vauvan sydänkäyrää. Mut oli siis edellisenä päivänä otettu sairaalaan raskausmyrkytyksen vuoksi viikolla 28 ja yöllä siirretty synnytyssaliin tarkkailtavaksi (esikoisen odotuksesta voi lukea täältä ja sairaalaan joutumisesta täältä). […]

  2. […] juustojen eroja ja turvakaukaloiden törmäystestituloksia. Kun esikoinen oli syntynyt, kolme kuukautta etuajassa, ja ollut kaksi viikkoa vastasyntyneiden teho-osastolla, meillä oli tapaaminen hoitavan […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *