Rantaelämää – lapset nauttii, äiti ei

uimassa 1 Helteiden ja leikkipuistojen kesäkauden myötä on meidän päivät vietetty Länsi-Pasilan Costa de Sannalla, eli Sannanpuiston uimalammikolla. Se oli mun lapsuudessani aivan huippu, ihan toista kuin itäpuolen neliskulmainen betoniallas, täällä on saarikin. No, se on meidän lapsista myös ihan huippu. Ja sehän on ihanaa kun lapset nauttii.

Paitsi kun pitää vahtia siinä veden rajassa kahta taaperoa ja iltapäivisin lisäksi yhtä isompaa. Mä olen ihan poikki, kun lapset on lutanneet reilun puoli tuntia, sen verran kovaa keskittymistä vaatii pitää jatkuvasti molemmat silmissäni – ja siis jatkuvasti, ei auta vilkaista äitikavereita tai niiden lapsia hyttysenpuremasta puhumattakaan, sillä taatusti taapero valitsee juuri sen silmänräpäyksen kompastuakseen pää pinnan alle. Kompastumisia tapahtuu sentään vähemmän kuin viime vuonna, ja yleensä ne jo nousee sieltä omin avuin jaloilleen, mutta mä haluan nähdä, että nousee.

uimassa 3

Tässä toinen taapero on siis mun vieressä ja toinen lammen toisella rannalla. Eli jos se plutaa, niin mä syöksyn jääkylmän 80 sentin syvyisen altaan halki nostamaan sen sieltä. Joo, pakkohan mun kai olisi.

Minimalistimutsi kirjoitti täällä pari päivää sitten siitä, miten hukkuminen ei näytä sellaiselta räiskyttelyltä kuin luulisi (tästä kiersi facebookissakin juttua varmaan viime kesänä), mikä oli hyvä muistutus taas, ne silmät on vain oltava siinä lapsessa ihan joka sekunti, ja oltava valmiina nostamaan ylös heti kun se mulahtaa. Mä olen ehkä vähän hysteerinen veden suhteen, mutta kun siinä on onnettomuuksiin varaa niin paljon vähemmän kuin muissa leikeissä. Jos lapsi tippuu kiipeilytelineeltä, niin voihan se kuolla, mutta todennäköisesti tulee vain kuhmu tai korkeintaan käsi murtuu. Sen sijaan jos se menee pinnan alle liian pitkäksi aikaa, niin vaikka se vielä eläisikin, niin aivotoiminta voi olla pysyvästi mennyttä. No joo, onpas hilpeä kesäaihe.

Käytättekö te lapsilla kellukkeita tai muita uima-apuja? Meillä niitä ei ole ollut käytössä, eihän ne estä naaman saamista veteen, ja mä olen ajatellut, että parempi kun oppivat polskuttamaan ilman alusta asti. Ja ehkä niistä tulisi mulle sellaista väärää turvallisuudentunnetta. Että en tiedä, onko tähän mitään muuta ratkaisua kuin lasten uimataito – alle 3-vuotiailta se vaan taitaa olla liikaa vaadittu.

Edit: mä kirjoitin tän, kun takana oli kaksi uimiskertaa, mutta jäi julkaisematta. Tänään, viikon viidennellä uimakerralla, mä olin jo ehkä hitusen relampi. Tuijotin niitä lapsia kyllä koko ajan, mutta en ollut ihan samanlainen hermoraunio, vaan välillä oli ihan kivakin istuskella lämpimässä puistossa, ja pystyin jopa juttelemaan samalla. Että ehkä mä vain olen ylihysteerinen veden kanssa, ja ehkä harjoitus tekee mestarin. Sitä paitsi ne ei ole kahteen päivään mulahtaneet kertaakaan pinnan alle.

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kahluualtaassa emme käytä uimaliivejä tai kellukkeita. Oon huomannut, että uimaliivejä käyttävät lapset jäävät kaatuessaan kellumaan veden pinnalle naama alaspäin, eivätkä saa kammettua itseään jaloilla altaan pohjasta ylös. Sen sijaan etelän matkalla laitoin tytölle pelastusliivit, kun oltiin aikuisten altailla. Ajattelin, että a) jos tyttö tippuu altaaseen, se jää kellumaan pinnalle, josta se on helpompi löytää ja nostaa ylös, b) pelarit kääntävät yleensä naaman ylöspäin ja c) mun oli helpompi käydä tytön kanssa kahlailemassa aikuisten altaassa, kun ei pitänyt kelluttaa tyttöä pinnalla.

    Mut kyl toi lasten uiminen on hirveää stressiä äidille..

    • 1.1

      sanoo

      Aika hyvin ne tosiaan pääsee jaloilleen ilman mitään apujakin, kunhan ei ihan liian syvää ole – ja ei ole ehtinyt vetäistä vettä henkeen.

      Jos ja kun me lähdetään kesällä veneelle, niin siellähän pelastusliivit on ihan ehdottomat, niitä käytetään varmaan sitten myös rantaleikeissä – ja sehän olisi hyvä myös testata, miten ne toimii vedessä.

  2. 2

    sanoo

    Mä oon kans just tuollainen hysteerikko veden suhteen. Me ei edes oo käyty rannalla, syystä että mua ahdistaa mennä yksin noiden kans sinne, vaikka vesi on mulle itselleni tosi mieluinen elementti.
    Luin muuten otsikon ensin että ”Räntäelämää”. Siinähän on sit marraskuulle jo yksi otsikko valmiina! 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Yhden lapsen kanssa tää panikointi oli _huomattavasti_ helpompaa, sitähän oikeasti pystyy vahtimaan. Mä en edes ole mikään vesipeto itse, mutta kahlaaminen on ihan ok – jos ei tarvitsisi olla niitä kolmea silmää eri puolilla koko ajan.

      ”Räntäelämä” olisi tähän aikaan vuodesta aika masentava otsikko kyllä, säästetään se tosiaan sinne marraskuulle. 🙂

  3. 3

    Laura Sadinsalo sanoo

    Meidän pinenmpi, kohta 2,5 vuotias on mahdoton vesipeto. Ei pelkoa, ei säikähdystä. Hyppii sukelluksiin koko ajan ja jos on syvempi lutakko tai allas ei saisi auttaa ylös,mutta pakkohan se on 😀 Mä en pelkää vettä.Enkä kauheesti säikähdä jos lapsi sukeltaa,mutta toki valvon aika tarkasti sitä uimista.Me ollaan käyty nyt muutamia kertoja meressä ja en kyllä matalallakaan rannalla anna olla yksin vedessä vaan lorkin ite siellä kans. Viimeksi mun poika sukelsi puolivahingossa ja noustessaan huusi:”Nyt uin kuin kala!” Vieressä ollut toinen äiti näki plutauksen ja huudahti hädissään ja säikähtyneenä ja iloinen pikkukala meinasi ruveta itkemään…Mä onnistuin nauramaan oikealla hetkellä niin säikähdys unohtui 😀 Tarkkana pitää olla,mutta jotenkin ne omat kauhistumiset pitäisi piilottaa.Mulla se on vaikeaa leikkikentällä kun pojat kiipeilee. Ja sit kapeat liukumäet reunuksilla on kans pelottavia.Olen nähnyt kun lapsilentää sieltä reunan yli hyvässä vauhdissa kun kenkä tekee reunaan äkkijarrutuksen…Mun on pakko välillä kääntää katse etten hytkyisi panikoimassa siinä vieressä 😀

    • 3.1

      sanoo

      Joo, meilläkin lapset nousee iloisina vedestä, ja sitten mä yritän vain kuitata sellaisilla ”ohoh, kylläpäs sä molskahdit, hyvä kun nousit ylös” -kommenteilla. Kalat on meilläkin suosiossa, Felix vaan näkee niitä joka paikassa, myös viemäreissä ja siellä puiston uiimalammikossa. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *