Rakkaimmat lastenkirjat

IMG_2044.JPGMe  on esikoisen kanssa viime viikkoina luettu yhtä mun lapsuuden suosikeista, Konrad Lorenzin Eläimet kertovat. Oikeastaan tämä on vain toteamus siitä, miten kivaa se musta on. Otsikko on siis harhaanjohtava: mä en aio listata kaikkia rakkaimpia lastenkirjojani, tai tehdä mitään kattavaa listausta kaikkien aikojen rakkaimmista lastenkirjoista.

Mä luulen, että mulle luettiin lapsena paljon enemmän kuin mä luen omilleni, koska mä en ole ehtinyt lukea niille läheskään kaikkia omia lapsuuden suosikkejani (vaikuttaa tähän tietysti sekin, että näiden antikvaaristen aarteiden lisäksi niille luetaan tällä vuosituhannella julkaistua kirjallisuutta). Joten mä olen ehkä erityisen iloinen siitä, että vuorossa on Eläimet kertovat, koska se ei ole niin itsestäänselvä kuin vaikka Muumit tai Fedja-setä.

Eläimet kertovat ei oikeastaan ole lastenkirja, vaan Konrad Lorenzin muistelmia urastaan eläinten käyttäytymisen tutkijana. Teksti on kyllä popularisoitua tiedettä, mutta silti aika paljon monimutkaisempaa kuin lastenkirjoissa yleensä. Vaatii enemmän myös multa lukijana, kun yritän pitää tekstin elävänä.

Mä rakastin kirjaa lapsena, jolloin se oli mun isoäidin kirjahyllyssä, ja otettiin usein esiin silloin kun mä olin siellä hoidossa (tai kun isoäiti tuli hoitamaan mua, kun olin kipeänä kotona), ja nyt 8-vuotias esikoinen nauttii siitä myös. Pääosassa on ihanat eläimet (vaikka kaikki niistä ei olekaan söpöjä ja pörröisiä, vaan esimerkiksi hyönteisiä toukkavaiheessaan), anekdootit on hauskoja – ja ehkä myös se vetoaa, että teksti tosiaan ottaa lukijan vakavasti.

Kohta lapsi palaa uimakoulustaan ja me ehditään lukea pari sivua naakoista ennen nukkumaanmenoa. Siinä luvussa on vähän surumielinen sävy, koska naakkaparvi muistaakseni hajoaa maailmansodan myötä. Vai tuliko naakat sodan jälkeen takaisin? Täytyy lukea, miten siinä oikein kävi.

Mitä omia lapsuuden suosikkejasi sä olet lukenut omille lapsillesi? Vai odottaako ne vielä sopivaa hetkeä?

Kommentit
  1. 1

    Laura sanoo

    Meillä on kohta luettuna Kätkijät 🙂 Muistelen,että sinä olet sitä minulle lukenut. On luettu Takuumiehet ja Alas taikavirtaa yms. Muumeja ei vielä olla luettu,kun isompi niitä pelkäsi,mutta nyt varmaan alkaisi olla niiden aika.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Jee, Kätkijät. 🙂 Ne asui mun nukkekodissa. Me ollaan niitä myös luettu esikoisen kanssa, mutta ei ihan kaikkia osia. Ja Takuumiehet on kyllä mahtava, se mekin ollaan luettu, mutta Alas taikavirtaa on lukematta. Siitä voisi muuten aueta vaikka mitä uutta näin vanhempana, kaikki ne keisarin ja pajareiden sekoilut. Muumeissahan tosiaan on usein jotain pelottavaa, mutta sitten on niitä vähän kevyempiä, esim. Vaarallinen juhannus on musta vain vähän jännä välillä. Meidän pitäisi oikeastaan aloittaa noiden nuorimmaisten kanssa vähitellen noiden romaanien lukeminen kuvakirjojen ohella, mutta mä en itse ole ollut niin malttamaton kuin ensimmäisellä kierroksella. 🙂

  2. 2

    sanoo

    En malta odottaa, että lapsi tulee Peppi-ikään! Tähän mennessä omista vanhoista suosikeista on luettu Minttu-kirjoja ja Tiitiäisen Tarinoita. Kuvattomista satukirjoista odottamassa on ainakin Kiplingin eläinsadut (joista osan osaisin varmaan lukea lähes ulkoa kirjaan vilkaisematta) ja pino Uppo-Nalleja.

    Olen ollut hyvin yllättynyt, että vaikka lapsi rakastaakin Tatua ja Patua ja muita tämän vuosituhannen tuotoksia, myös mm. Pekka Töpöhännät uppoavat kuin veitsi voihin, kun itse olisin veikannut että niihin ajan hammas olisi jo iskenyt niin ettei nykylapsi enää innostuisi. Vähänpä tiesin (tästäkään).

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Kyllä noissa klassikoissa tosiaan jotain on, mikä lapsia edelleen puhuttelee. Meillä on luettu Kiplingiä myös, ne oli munkin lapsuuden suosikkien joukossa. 🙂

    • 3.1

      Emilia sanoo

      Oi, Narnia! Tosin sitä mä luin ainakin jo itsekseni, eli pääseeköhän sitä lukemaan ääneen? Vaikka miksei sitä voisi lukea ääneen isompienkin kirjoja, kivaahan se on kaikille.

  3. 4

    sanoo

    Esikoinen halusi tänään lukea iltasaduksi Suomalaista lintukirjaa. Se ei ollut mun lapsuuden suosikki, mä diggasin enemmän maailman historiasta. Jotain samaa meissä silti on 🙂

    Mä oon hankkinut hyllyyn omia suosikkejani ja toivon, että niistä tulee lastenkin suosikkeja. Peppi, Vaahteramäen Eemeli, Anna-kirjat, Taru Sormusten Herrasta, Muumit… Odotellessa luen niitä itse.

    Kuvakirjoista mä muistan lapsuudestani lähinnä Pupu Tupunat ja Miina ja Manut, eikä ne houkuttele lukemaan uudestaan.

    • 4.1

      Emilia sanoo

      Esikoinen lainasi juuri koulun kirjastosta ”25 kalaa – tunnetko ne?” 🙂 Mä luulen, että meidän lapsuudessa kuvakirjatarjonta on ollut tosi paljon köyhempää, mulla on muutamia lemppareita, mutta enemmän ne on juuri tolla isompien puolella. Ja kuvakirjoja meillä myös lainattiin vielä enemmän kirjastosta, noita romaaneja on sitten valmiina jo hyllyssä enemmän, osa mun äidin vanhoja ja muutamia jopa mun isoäidiltä, mikä on aika kivaa. 🙂

  4. 5

    sanoo

    Meidän 3-vuotiaalla tytöllä on niin vilkas mielikuvitus, että kirjat ja lastenohjelmat on valittava vielä tosi tarkkaan. Yöllä tulee muuten kummitukset, möröt ja palomies Samit (!) kylään. Nyt luetaan rauhallisimpia muumeja ja Pipsa Possua ja muuta semmoista. Mutta en malta odottaa, että päästään Peppiin ja Eemeliin, puhumattakaan Ronja Ryövärintyttärestä, jonka aika sitten joskus ehkä koittaa…

    • 5.1

      Emilia sanoo

      Meillä on kyllä aika tiukka seula käytössä myös, eikä Ronja Ryövärintytärtä ole vielä luettu esikoisellekaan – mä pelkäsin sitä ihan kamalasti 5-vuotiaana ja vielä isompanakin. Mutta toisaalta kyllä tykkäsin myös kamalasti. Melukylän lapset on Lindgreneistä meillä suosikkeja, koska niissä on vain ja ainoastaan mukavia juttuja. Ja menee jo aika pienenäkin, vaikka ne lapset onkin jo koululaisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *