Puhelinmyyjä ja taaperot

kirja

Ei sitten lainattu Barbapapaa vaan tämä ”Henna hiipii piiloon”. Esikoisen kanssa ollaan tykätty tosi paljon näistä Pija Lindenbaumin kirjoista, ja nyt ne toimii jo pientenkin kanssa. Sitä paitsi tässä esiintyy sivuosassa kaksoset.

– Janne  tässä Elisalta hei, lähdin soittelemaan laajakaista-asioissa, onko nyt hyvä hetki puhua?

– Joo, ihan hyvä, ei ole parempaakaan tulossa.

Oltiin reilu viikko sitten kirjastossa kaksosten kanssa, ei siis paras paikka vastata puhelimeen, mutta ainakin molemmat lapset oli juuri sillä hetkellä hyvällä tuulella; ennen lähtöä toinen oli huutanut ja kierinyt lattialla tauotta tunnin vain vaihtaen aihetta välillä (naamaa ei saa pestä, jalkani ei mene farkun lahkeeseen, Barbapapa-kirjaa ei saa viedä, en halua uutta Barbapapa-kirjaa, en halua mukaan kirjastoon, äidin reppu ei aukea, sukkani on huonosti, en halua saappaita, en halua haalaria, en halua pipoa, en halua huppua, en halua mukaan kirjastoon, sukkani on huonosti, haluan rattaisiin, en halua kävellä, en halua mukaan kirjastoon).

– Teillähän on tämä meidän laajakaista käytössä, ja nyt meillä olisi…

– Joo, tiikeri.

– Anteeksi?

.- Ei mitään, jatka vain. Seepra.

Pasilan kirjaston lastenosastolla on sellaisia isoja eläimiä hyllyjen päällä. Lapsista ihan mahtavia, mutta äidin pitää vähän auttaa niiden nimeämisessä. Mähän en ota sitä riskiä, että lapsi saa raivarin kesken kirjastokäynnin vain siksi, että mä en nimeä seepraa sillä tekosyyllä, että mulle koetetaan myydä jotain laajakaistahärdelliä.

– Niin, nythän meillä olisi tarjous tästä Elisa viihteestä, oletko siitä jo kuullut?

– Meillä ei oo telkkaria, että ei taida olla meille.

– Aivan, no sitten…

– Kirahvi.

– Niin, tämä teidän laajakaista, mitenkäs…?

– Apina, se on apina. Kaksi apinaa.

– Että olette olleet tyytyväisiä?

– Joo, kyllä vaan.

– No niin, no sehän on…

– On, kettu.

– Aivan, no siellä taitaa olla leikki kesken, että jospas minä sitten toivottelen vain oikein hyvää päivänjatkoa ja mukavaa alkukesää.

– Kiitos samoin. Keiju, se on tollainen keijukainen.

Ehkä mun ei tarttekaan tilata mitään sulkua puhelimeen, enköhän mä aika nopsaan pääse puhelinmyyjien mustalle listalle muutenkin. Tosin voin joutua myös kirjaston mustalle listalle, hetki puhelun jälkeen toinen lapsi hermostui siitä, että hyllyn kaikkia kirjoja ei saanutkaan pakata nukenvaunuihin ja asettui lattialle huutamaan.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Itiksen kirjastossa on myös eläimiä, puisia! Siellä on apina ja panda ja kirahvi ja hepoinen. Mitenkähän varmistaisin, että kaikki puhelinmyyjät soittavat mulle juuri kun annan lapselle luvan ratsastaa apinalla?

    Paras juttu, nauroin ääneen 🙂

    • 1.1

      sanoo

      Kyllä, eläimet on puisia, onkohan saman tekijän? Ketulla voi ratsastaa.

      Mähän ne yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin lasten ollessa hereillä, koska silloin ei lähtökohtaisesti ole hyvä hetki, mutta itse asiassa varmaan pitäisi, eikä suinkaan tuhlata kallisarvoista päiväuniaikaa turhiin puheluihin.

  2. 2

    Anni sanoo

    Hahah, täälläkin yksi äitiseepra hirnui ääneen tätä lukiessaan. Kiitos!

  3. 3

    Laura Sadinsalo sanoo

    Tää oli ihan huippu! Just noin pitää toimia 😀 Ei niin,että sanoo lapselle: ”Ole hiljaa mä olen puhelimessa!” Otan käyttöön 🙂 Kiitos vinkistä!

  4. 4

    Susanna sanoo

    Kirjastossahan ei saisi puhua kännykkään, joten asia hoituu myös sitä tietä 🙂

      • 4.1.1

        Susanna sanoo

        Kuitenkin toivottavaa olisi noudattaa kännykkäkieltoa myös kirjastossa.

        • 4.1.1.1

          sanoo

          Juu, olen samaa mieltä. Lastenosaston puolella onneksi oli vain kaksi ihmistä (ja nekin tuttuja) niin en varmaan normaali puheella häirinnyt ketään. Siitä toisen lapsen huudosta en sitten tiedä.

  5. 6

    Venni sanoo

    Meillä metriheikki on viime aikoina terrorisoinut tehokkaasti kaikkia virallissävytteisiä puheluita. ”Minä ha-luan pu-hua parturin kanssa!!!!”

    • 6.1

      sanoo

      Mä voin vain kuvitella, kuinka paljon parturi ilahtuisi tästä keskustelusta. 😀 Kelaan mä olen joskus soittanut lasten kiljuessa taustalla, ajattelin, että jos sieltä heruisi jotain säälipisteitä – turha toivo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *