Pimeyden voimia vastaan

kynttilät collage pic”Miksi nyt on vielä yö?” Kello on varttia vaille kahdeksan aamulla.

”On aamu?” Kello on viisi iltapäivällä.

”Ei nyt ole aamu, nyt on pimeä!” Kello on seitsemän aamulla.

”Kaikki ihmiset nukkuu?” Kello on kahdeksan aamulla.

”Miksi nyt tulee härämää? Nyt on myöhä?” Kello on puoli neljä iltapäivällä.

”On yö?” Kello on puoli viisi iltapäivällä.

Selvästikään näiden leveysasteiden valaistusolosuhteisiin sopeutuminen ei kulje geeneissä – tai sitten ne geenit on hävinneet niille ranskalaisille geeneille. Mutta ei tähän näytä sopeutuvan oppimallakaan, tai ainakaan reilu kolmekymmentä talvea ei vielä ole riittänyt sopeutumiseen. Tässä vaiheessa vuotta mä aina kyllä mietin, että kyllä melkoisia täytyi olla niiden esi-isien näiltä kulmilta pyytämien saaliiden, että niiden takia kannatti asettua tänne. Ja oliko se nyt sitten kuitenkaan reilua, näin jälkipolvia ajatellen.

jouluvalotNo, huomenna saa avata joulukalenterin (monissa blogeissa näkyy myös olevan joulukalentereita tulossa, itse odotan Sinisen keskitien kalenteria). Jouluvalotkin saatiin ikkunoihin – kynttiläasetelmat mä kaivoin esiin jo kuukausi sitten. Ja nyt näyttää piha peittyneen valkoiseen harsoon, jos se on aamulla vielä jäljellä, niin lapset on ihan pitelemättömiä, ne on vinkuneet lunta jo pari kuukautta. Mä en ole mikään erityinen lumen ystävä, mutta nyt sitäkin on ruvennut kaipaimaan, mitä tahansa muuta kuin tätä ikuista mustaa.

Pahintahan se mustuus on autolla ajaessa. Tuntuu ettei näe yhtään mitään, eikä jalankulkijoita varsinkaan. Ensimmäisen pimeässä ajetun kierroksen jälkeen mä kaivoin kaapissa nököttäneen heijastinteippirullan esiin ja teippasin lapset yltä päältä – ja myös oman käsilaukkuni. Lasten vaatteissahan heijastimia yleensä onkin jo valmiiksi, mutta aikuisten vaatteissa ei, ja olisihan se ikävää jos ne jäisi orvoiksi ihan vain heijastimen puutteen vuoksi.

heijastin laukkuHeijastimien ongelmahan on se, että ne on rumia kuin synti, mutta tää on vähän sama juttu kuin pyöräilykypärän kanssa; mun äiti sai vakuutettua mulle jo teini-ikäisenä, että kyllä se kypärä kuitenkin on paremman näköinen kuin aivot asfaltilla.

Miten te pärjäätte pimeyden kanssa? Pohjoisempana asuvilla taitaa sentään olla lunta jo apuna – vaikka valoa sitten on vieläkin niukemmin. Kuuntelin aamulla, kuinka radiossa luettiin auringon nousu- ja laskuaikoja: ”Inarissa aurinko nousee seuraavan kerran yhdestoista tammikuuta.” Että mitä mä tässä valitan.

p.s. Muistakaapa bloggaajat ilmoittautua ainekirjoitushaasteeseen, aihe on siis julkaistu.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Karkki sanoo

    Kauniita kynttilöitä ja valoja teillä! Mäkään en tykkää pimeydestä, ja erityisen raskaalta se tuntuu kun pitää herätä kuuden aikoihin aamulla. Päätin siksi, että tänä vuonna joulukoristeet ja -valot laitetaan jo ekana adventtina – yleensä olen myöhässä liikkeellä ja tajuan ripustaa ne vasta tyyliin aatonattona. Mutta nyt ajattelin, että on aamulla paljon kivempaa, kun saa heti jotkin piristävät valot päälle. Tänään käytiin myös ostamassa parvekkeelle pieni kuusi, ja siihenkin tulee tietysti valot ja koristeita. Kuusi tulee myös Sofiaa varten, joka on ollut kaupoissa aivan innoissaan näkemistään kuusista: ”Där, där!” kuuluu rattaista ja käsi näyttää mitä kuuluu katsoa, ettei vain jäisi epäselväksi.

    • 3.1

      sanoo

      Kirkasvalolamppua mäkin olen miettinyt, mutta kun toisaalta aamulla tekee mieli vain hissutella vähän hämärässä. Ehkä se olisi hyvä aamupäivään, varsinkin niinä päivinä kun muutenkin on pakko pitää valot päällä sisällä.

  2. 5

    pilami sanoo

    Heheh, mä olen pohtinut muinaisista esi-isistämme sellaista, että ne on varmaan saapuneet keväällä / kesällä ja sitten kun on tullut marraskuu, niin ne ovat lamaantuneet niin täysin, etteivät ole kyenneet enää lähtemään. Ja täällä sitä sitten ollaan. Lamaantuneita sukupolvesta toiseen. Todellinen lottovoitto!

    • 5.1

      sanoo

      😀 Tai oli jo niin pimeää, ettei ne nähneet enää vaeltaa pois. Mutta joo, näinhän sen täytyy olla, ne tuli joskus toukokuussa.

      Ja sitten on tietysti se unkarilaisten kertoma versio, jossa siellä suomalaisugrilaisten Volgan-mutkassa oli tienviitta: ”Etelään – aurinkoa, lämpöä ja viiniä. Pohjoiseen – kylmyyttä, pimeyttä ja köyhyyttä.” Niistä jotka osasi lukea, tuli unkarilaisia.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *