”Panosta lapsesi koulumenestykseen”

miten tukea lapsen koulumenestystä”Panosta lapsesi koulumenestykseen”, sanottiin radiossa. Kuuntelin lisää, ja selvisi, että voisin panostaa lapseni koulumenestykseen palkkaamalla sille yksityisen tukiopettajan.

Mulla on sulle nyt ihan rahanarvoisia vinkkejä. Sen sijaan, että satsaat lapsesi koulumenestykseen palkkaamalla sille yksityisen tutorin kotiin, mä ehdotan panostamaan sen koulumenestykseen seuraavilla tavoilla:

  1. Lue lapselle. Lue sille jo ihan pienenä, ja lue sille ääneen vielä isompanakin, silloinkin kun se itse osaa jo lukea. Hanki kirjoja kotiin, lue niitä lapselle ja lue niitä itse.
  2. Syö lapsen kanssa. Aina parempi, jos laitatte yhdessä monipuolista ja ravitsevaa kotiruokaa, mutta myös einespinaattilättyjen ääreen voi istahtaa yhdessä keskustelemaan. Esimerkiksi siitä, mitä koulussa on tehty. Syötä lapselle myös aamiainen.
  3. Pistä telkkari kiinni ja ota tabletti ja puhelin pois. Pidä ruutuaika alle kahdessa tunnissa.
  4. Laita lapsi illalla ajoissa nukkumaan. Alakoululainen nukkuu helposti ylikin 10 tuntia kun annetaan nukkua.
  5. Komenna lapsi ulos pihalle leikkimään. Vielä parempi, jos lähdette koko perhe reippaasti kiipeilemään puissa, mutta jos ei muita nappaa, niin se lapsi ulos nyt kuitenkin, ja liikkumaan.
  6. Halaa lasta ja kerro sille, että se on ihana.

Että tässä nyt alkuun. Kun nämä olet tehnyt, voit mennä vanhempainvarttiin ja kysyä opettajalta, miten lapsella koulussa sujuu. Jos opettajan mielestä koulu sujuu ihan hyvin, niin jee, sittenhän kaikki on hyvin. Mutta jos opettajankin mielestä voisi sujua paremminkin, niin kysy, miten voisitte yhdessä auttaa lasta. Jos koulu vaikka tarjoaisi oppilaalle lain mukaan kuuluva tukiopetusta. Molemmissa tapauksissa säästyneet rahat voit pistää tulemaan Leluteekin tilillle, pistän laskun vaikka nimikkeellä vanhempainkonsultointi, 239€/kk (3 pidennettyä oppituntia alakoululaisen vanhemmalle, sis. alv 24%).

p.s. Nyt kun googlasin, niin huomasin, että näitä firmoja on useampiakin. Ihan oikeastiko me ollaan palaamassa/ siirtymässä siihen malliin, missä lasten koulumenestys ostetaan rahalla? Etelä-Korean tie olkoon meidänkin tiemme?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ope on täällä tasan samaa mieltä! Hyvin sanottu. Lisäisin vielä sellaisen pikku seikan, että tarkista lapsesi läksyt ja kysele kokeisiin. Aina.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Ajattelin jättää tämän sinne vanhempainvarttiin, on sitten opella ehdottaa tällainenkin jänskä vinkkivitonen.

    • 1.2

      Kristiina sanoo

      Täällä yksi ope/äiti oli juuri kirjoittamassa samaa: Ole kiinnostunut lapsesi koulun käynnistä! Kysy mikiä oli tänään kivaa, mitä opit uutta jne.

      • 1.2.1

        Emilia sanoo

        Toi mitä opit on kyllä hyvä kysymys, ja yllättävän vaikea vastattava. Mutta jos sitä sitten miettisi, mitä tosiaan oppii, eikä vain mitä tehtäviä on tehty.

  2. 2

    kuusikko sanoo

    Erittäin hyvin kirjoitettu!
    Pitää vielä kysyä Anu/Perillä -opelta, pitäisikö lasten läksyt ihan oikeasti tarkistaa ja treenata kokeisiin? Itse olen ajatellut, että pakkaamalla oman reppunsa, tekemällä itse läksynsä ja totuttautumalla itse lukemaan kokeisiin lapsi oppii pitkällä tähtäimellä tekemään töitä ja ottamaan vastuuta opinnoissa. Toki pitää siinä ruoan ääressä jutellessa kysellä tarvitseeko lapsi apua tai haluaisiko että katsotaan jotain tehtävää yhdessä.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Riippuu ehkä myös lapsesta, että toiset tarvitsevat pidempään peräänkatsomista? Meillä ei tarkasteta läksyjä, mutta autetaan jos tarvetta on (ja jos lapsi antaa auttaa, huoh). Ranskalaisessa koulussa piti joka viikonloppu kuitata kaikki kirjat ja vihot nimmarilla, että vanhemmat on katsoneet missä mennään, muuten tuli kamalaa noottia opettajalta – vanhemmille siis.

      • 2.1.1

        sanoo

        Hyvä tarkennus. Toki se on lapsesta kiinni. Mutta kouluun tulee päivittäin iso joukko oppilaita, joilla on kirjat kotona ja läksyt tekemättä. Näiden kohdalla varsinkin vanhempien pitäisi katsoa perään ja tarkistaa ne läksyt ja kirjat. Sitten vasta lopettaa, kun homma toimii itsenäisesti. Isolla osalla toimiikin ja se on hyvä se!

  3. 3

    sanoo

    Hyvin kirjoitettu! Pitääkin googlailla asiaa, yrittäjä minussa heräsi henkii (vitsivitsi). Minä tarkistin lapsen läksyt neljä ekaa vuotta joka ilta, nyt viidesluokkalainen haluaa hoitaa jo täysin itse, kolmasluokkalaiselta vielä tsekkaillaan. Kokeisiin kysellään kummaltakin.

    • 3.1

      Emilia sanoo

      Mäkin hoksasin, että ruokkivaa kättähän mä tässä puren, ei kun yksityistunteja antamaan. Parashan olisi olla päivällä virassa jonka puiteissa voisi sitten suositella vanhemmille vähän lisäopetusta…

  4. 4

    bleue sanoo

    No just näin Emilia <3! Mahtava kannanotto! Ja samalla toki myös koulussa opettajakin voi tehdä hyvin paljon, eikä ne tukiopetustunnitkaan kuulosta olevan itsestäänselvyys, vaikka luulisi.

    • 4.1

      Emilia sanoo

      Eihän ne tosiaan ole, aika lailla vaihtelee kunnasta ja koulustakin toiseen, saako tukiopetusta tarvitessaan. Mikä on väärin.

  5. 5

    sanoo

    Asiaa. 🙂 Aivot tarvitsee toimiakseen liikuntaa, ravintoa, happea, rakkautta, hellyyttä, turvaa.

    Ja oih voih, kuinka olenkaan huolissani tästä kehityssuunnasta, jossa ajatellaan rahalla ja yksityisellä saavan parempaa – tai ennen kaikkea, jossa sen ajatellaan olevan pakko ja ainoa vaihtoehto hyvään.

      • 5.1.1

        Emilia sanoo

        Tjaah, ennen sai, mutta tarttisikohan tähän jonkun pluginin. Käynpä katsomassa ja palaan asiaan.

    • 5.2

      Emilia sanoo

      Nimenomaan, sama ajatteluhan se on jo pitkälti vallalla terveydenhoidossa, että vain yksityisellä voi saada hyvää hoitoa. Toivottavasti ei tosiaan siihen suuntaan mennä koulun kanssa.

  6. 6

    Mari sanoo

    Kirjoitus oli oikein hyvä ja ohjeet vanhemmille täyttä asiaa. on kuitenkin lapsia, joiden auttamiseksi ei nuo yllä olevat vanhempien toimenpiteet riitä, vaan tarvitaan koulutettuja kasvatusalan ammattilaisia, opettajia ja erityisopettajia, jotta lasta kyetään auttamaan. Itse olen toiminut koulussa laaja-alaisena erityisopettajana ja ongelmaksi muodostui se, että vastuullani oli noin 200 oppilaan joukosta kaikki erityistä tukea tarvitsevat. 24 viikkotuntia ei siihen ihan riittänyt. Tuntui eettisesti erittäin ikävälle tehdä valintaa siitä, ketä auttaa. Koulun resurssit eivät riitä kaikkeen, vaikka opettajat ovatkin hyviä, ahkeria ja ammattitaitoisia. Vanhempien osaaminen taas ei riitä oppimisen ongelmiin. On itsestään selvää, että ne vanhemmat, jotka kykenevät, hankkivat avun maksua vastaan muualta. Kukaanhan meistä ei voi tehdä työtään ilmaiseksi. Olennaista on se, että tätä tilannetta hyödyntävät maksullista apua tarjoaa pikakurssitetut tuutorit, opiskelijatyttöset ja muut muuta työtä vailla olevat amatöörit. Heillä ei ole pätevyyttä senkään vertaa kuin vanhemmilla. Jos lisäapua tarvitsee, se kannattaa hankkia pätevältä opettajalta. Kysehän ei ole sen kummemmasta kuin, että viet sairaan lapsen lääkäriin, kun et itse kykene häntä parantamaan. Jos apua ei saa terveyskeskuksesta, se hankitaan yksityiseltä lääkäriltä. Ottamatta kantaa poliittisiin näkemyksiin, on fakta, että palvelun ostaa yksityisesti jokainen joka siihen pystyy niin kauan kun peruskoulu ei sitä kykene tarjoamaan. Jokainen opettaja tuntee kyllä peruskoulun resurssipulan. Yksityisopetus vaan yksinkertaiseksi loppuu itsestään, jos peruskoulun resurssit saadaan niin kohdalleen, että jokainen saa riittävän avun sieltä.

    • 6.1

      Emilia sanoo

      Kiitos kommentista! Tää teksti olikin mun ensimmäinen reaktio, että mikä ihmisiä vaivaa, jos ne ajattelee, että lapsi tarvitsee yksityisopetusta. Sitten mietin juttua vähän, ja totesin, että aika paljon niissä varmaan on vanhempia, jotka on koettaneet saada lapselle ihan oikeisiin ongelmiin apua koulusta, mutta ei ole sitä saaneet. Eli ehkä mun pitää palata aiheeseen siitä, mitä sille asialle pitäisi tehdä.

  7. 7

    Mari sanoo

    On käsillä kaksi isoa ongelmaa. Toinen on se, ettei koulusta saa riittävää apua, vaikka se yhteiskunnan kannalta olisi halvin ja tehokkain tapa torjua syrjäytymistä jne. Nyt apua saa ne, joiden vanhemmat vaativat eniten. Usein ne taas, jotka eniten tarvitsisivat, ovat tilanteessa, jossa kukaan ei vaadi heidän puolestaan mitään. On ikävää, jos opetusta täytyy paikata kuten terveydenhoitoa yksityisillä palveluilla, joihin kaikilla ei ole varaa. Jos kuitenkin päätyy käyttämään yksityisiä palveluja, törmää toiseen ongelmaan. Lääkärit ovat suojanneet ammattinimikkeensä, mutta opet ei. Siksi tuolla yksityisillä markkinoilla pyörii jos jonkun näköistä puoskaria. Kasvatustieteilijä ja pedagogi osaa ottaa opetuksessaan huomioon lapsen kehityksen, kokonaisvaltaiset tavoitteet ja suhteuttaa aineosaamisen siihen tukien kaikkea oppimista ja kasvamista. Yksityisopetus on niin kallista, että kannattaa varmistua laadusta ja kysellä pätevyyksiä. Tietty me kaikki toivomme, että peruskoulu ottaa lakisääteisen vastuunsa hoidettavakseen, mutta niin ei taida ihan lähitulevaisuudessa tapahtua.

    • 7.1

      Emilia sanoo

      Ton mäkin huomasin erityisopettajan pestissä toimiessani, että apua tosiaan sai ne, joille sitä oli vaadittu – ja niiden tarvitsevien avunsaanti oli aika pitkälle kiinni tarkasta ja aktiivisesta luokanvalvojasta. Karua on kyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *