Pakolaiset

pakolaiset välimerellä

Perheen isä oli juuri kuollut. Vankilassa, poliittisten mielipiteidensä ja toimintansa takia vangittuna. Vangitsijat sanoivat, että se oli itsemurha, äiti ja kaikki isän tuntevat sanoivat, että se oli poliittinen murha. Äiti päätti kuuden lapsensa kanssa lähteä maasta, turvaan, jatkamaan elämää. Lapsista nuorimmat olivat teini-iässä, täysi-ikäisellä vanhimmalla tyttärellä oma tytär, ja aviomies vankilassa, tuomittuna poliittisten pakolaisten auttamisesta. Miehen suku ei päästänyt lasta lähtemään pakomatkalle, vaan tämä jäi toisen isoäitinsä kasvatettavaksi ja näki äitinsä seuraavan kerran aikuisena.

Uudessa maassa perhe opetteli uuden kielen, lapset kävivät koulua ja menivät sitten töihin. He saivat uuden kotimaansa kansalaisuuden ja yksi perheen pojista yleni armeijassa upseeriksi.

Sitten poliittinen johto vaihtui ja ilmapiiri muuttui. Kaikki muualta tulleet olivat nyt uuden kotimaansa vihollisia. Ihmisiä rupesi katoamaan. Perheen pojista toinen teloitettiin, toinen katosi jäljettömiin. Perheen tyttäret ja poikien vaimot suljettiin vuosikausiksi vankileireille eri puolille maata. Kun joku oli vapaana, hän huolehti muidenkin lapsista.

Viidentoista vuoden kuluttua poliittinen johto taas vaihtui, ja perheen henkiinjääneet jäsenet vapautettiin leireiltä. Ei enää ollut rikos olla muualta tullut. Vanhaan kotimaahankin pääsi käymään, eikä kenenkään henki ollut sielläkään vaarassa. Tämän perheen osalta se oli kuitenkin jo myöhäistä.

——-

Siitä on nyt 93 vuotta, kun mun isomummoni lähti äitinsä ja sisarustensa kanssa Suomesta pakolaisiksi. Silloin 3-vuotias isoäitini jäi Suomeen, ilman äitiään ja isän ollessa vankilassa. Mä olen tässä viime aikoina miettinyt sitä paljon. Ihmisen muisti on lyhyt. Välillä tuntuu, että todella lyhyt. Varmaan siksi kultainen sääntö on muotoiltu niin lyhyeksi: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
    • 2.1

      sanoo

      Jos ihmiset vaan muistaisi. Mä uskon, että jokaisen suomalaisen suvusta, tai vähintään puolison suvusta löytyy niitä, jotka on viime vuosisadan aikana joutuneet lähtemään syystä tai toisesta.

  1. 3

    Katja sanoo

    Hyvä teksti! Mua ihmetyttää se kauhistelu että pakolaiset on miehiä. No daa. Nimenomaan miehiä vainotaan – miksi heitä ei saisi suojella?

  2. 4

    sanoo

    Tämä oli niin hyvin kirjoitettu ja niin ajatuksia herättävä kirjoitus, etten oikein edes osaa kommentoida. Tuohon miesten suhteellisen suureen määrään pakolaisista piti kommentoida sen verran, että yksi syy on varmastikin se, että matka Suomeen on niin pitkä ja vaarallinen, että matkaan lähetetään usein perheen vahvimmat, joilla on suurimmat mahdollisuudet selvitä. Täällä Algeriassa suuri osa syyrialaisista pakolaisista on naisia ja lapsia; lentomatkat Syyriasta tänne ovat kalliita, mutta toisaalta turvalliselle lennolle laitetaan mieluummin naiset ja lapset. Jos mietin meitä tilanteessa, jossa Välimeren ylittäminen kumiveneellä olisi ainoa reitti turvaan, niin luulenpa, että mies lähtisi tätä yrittämään ja me muut pyrkisimme jotenkin selviämään paikan päällä, kunnes perheenyhdistämisen tms. kautta pääsisimme turvaan. Kamalaa ajatellakin tällaista tilannetta!

    • 4.1

      sanoo

      Kyllä mäkin luulen, että jos oltaisiin päästy esim. pakolaisleirille, jossa välitöntä hengenvaaraa ei enää olisi, niin en kyllä uskaltaisi lasten kanssa lähteä tollaiselle matkalle.

      Tää myös edelleen unohtuu Suomessa koko ajan, että suurin osa pakolaisista on siellä naapuri- tai lähimaissa, joissa yleensä on paljon vähemmän resursseja kenenkään auttamiseen kuin Suomessa.

  3. 5

    Linda sanoo

    On niin väsynyttä ja naiivia verrata Suomen evakoita näihin irakilaisiin hyväksikäyttäjiin, jotka ovat tulleet Suomeen turvallisten maiden läpi, ja huomattuaan, että fasiliteetit täällä eivät vastanneetkan odotuksia, häipyvät takaisin lähtömaahansa.

    • 5.1

      sanoo

      Musta olisi tärkeää muistaa, että Suomesta on viime vuosisatojen aikana lähtenyt satojatuhansia ihmisiä muihin maihin, osa pakoon poliittista vainoa (niin kuin mun tarinassa 20-luvun pakolaiset), osa paremman elämän toivossa (niin kuin siirtolaiset Amerikkaan ja Ruotsiin). Ja sitten on vielä evakot, jotka joutui maan sisäisiksi pakolaisiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *