Ostan konsonantin

20130824-162646.jpg

Tornit ja sillat syntyy, äänteet on vähän hukassa.

Mä elän toivossa, että kaksosten kielellinen ilmaisu ottaa aimo harppauksen nyt hoitoon menon myötä, koska vähän on vielä hiomista varsinkin noissa konsonanteissa. Toisaalta, tässä onnenpyörässä tulee aika huvittaviakin arvauksia.

”Mulle kynsikakkaa! Nyt!”

”Kato, tuulipylly!”

”A… on mun lisko.”

”Mun koulupeppu.”

”Tosi iso korni.”

”Mennään äitin kanssa kukkumaan.”

”Tuolla on muna-asema.”

”Minä tykkään Pissa Possusta!”

Mitäs teidän taaperoiden sanaisesta arkusta paljastuu? Vai onko ne sitä lajia, jotka on 1-vuotispävillään jo puhuneet kuin Runeberg?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

Kommentit
  1. 1

    pilami sanoo

    Meillä ei itse asiassa ole kauheasti ollut noita hassunhauskoja sanoja, kun lapsi on alusta alkaen ääntänyt vissiin ikäisekseen hyvinkin selkeästi ja oikein. Tosin, nyt 3-vuotiaana sillä on edelleen L-vika. L on aina N. Mutta onhan noita jokusia: vispipuuro on jippii-puuro, Jyväskylä Jyväskylmä. Enemmänkin siltä tulee legendaarisia huomioita: ”Äiti, mä löydän aina tosi helposti täältä lattialta välipalaa”. Oh well, ei meillä tietty ihan hirveän usein imuroida…

    Mut on noi mainioita noi teidän lasten lausahdukset. Nää jaksaa varmaan aina ja ikuisesti naurattaa, nää lasten sanomiset!

  2. 2

    millis sanoo

    Meillä joskus vuosia sitten oli vaihe jolloin L-kirjain ajoittain sanottiin N-kirjaimena… ehdottomaksi suosikiksi tuolta ajalta jäi: ”Äiti me luettiin mummulassa mummun kanssa Viisi pientä panosotilasta”

    • 2.1

      sanoo

      Aika paha! 😀 Täällä just äsken pyydettiin, joska äiti vois naulaa vähän, eli ilmeisesti nää on jotenkin helposti sekoittuvat äänteet…

    • 3.1

      sanoo

      Siellä ne ädin kullannuput sitten kukkuu. 😉

      Mä olen lukenut myös sellaista tutkimusta, että kaksikielisyys ei hidastaisikaan, vaan ongelma on lähinnä olleet yksikieliset tutkijat, jotka ei älyä esim. laskea sanavarastoa molemmilla kielillä. 😉 Mutta tosta äänteiden omaksumisesta en tiedä, suomessa ja ranskassa nyt ei ole valtavan isoja eroja, mutta onhan ne äänteet erilaisia kuitenkin. Meidän lapset on kaikki esim. aloittaneet r-äänteen ranskalaisittain, kun se on helpompi – vaikkei siltä yläasteen ranskantunneilla tuntunut.

  3. 4

    Johanna sanoo

    Juu, meilläkin kukuttiin pitkään. Mummo oli vahna ja tytöltä kammattiin usein huiskut. Tosin pesullakin käytiin säännöllisesti huiskussa. Hyvä ystävä oli ansmelmi nimeltään ja ja … kyllä näitä oli ja hyvinkin pitkään, mutta nyt ovat kaikki ihastuttavat sanat ”korvautuneet” oikeilla ja minulla on oikeastaan ikävä tuota pienen ihmisen kieltä. 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Joo, mäkään en henno korjata esikoisen muutamia hassuja sanoja, kun niitä on koko ajan vähemmän. No, onneksi nää kuopukset vielä tarjoilee näitä. Huisku meilläkin muuten tuolta kylppäristä löytyy. 🙂

  4. 5

    Maija sanoo

    Meillä on kans tuulipylly! Sana tuli Hollannin matkalla, mutta nykyään sitä käytetään kun lapsi juoksee ilman housuja=tuulipylly 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *