Osa-aikatyö – uhka vai mahdollisuus?

Arvaa, onko kuva tältä aamulta? No ei, se katulampun valossa tihkussa kimaltavan nurmikko näytti ihanalta 4-vuotiaan silmissä, mutta ei kameran ruudulla.

Arvaa, onko kuva tältä aamulta? No ei, se katulampun valossa tihkussa kimaltavan nurmikko näytti ihanalta 4-vuotiaan silmissä, mutta ei kameran ruudulla.

”Hoo, ihana ilma! Nurmikko kimaltaa!” hihkaisi toinen kaksosista tänä aamuna astuessaan pilkkopimeään marraskuiseen tihkusateeseen. Mulla on vielä vähän matkaa vastaavan positiivisen asenteen saavuttamisessa. Välillä on viikkoja, jolloin mikään ei oikein tunnu kulkevan. Paitsi vatsatautiepidemia, joka on nyt kulkenut viikon aikana koko perheen yli kuin tavarajuna. Ja pyykkivuoren ja kipeiden lasten lisäksi pitäisi tietysti hoitaa työtkin, ja blogiakin olisi kiva välillä ehtiä kirjoittamaan.

Eilen oli Ylellä juttua pienten lasten vanhempien osa-aikatyöstä, mikä on musta tosi kiinnostava aihe (enemmän perheiden hyvinvoinnin kuin työllisyyden parantamisen kannalta), joten heti ajattelin, että luenpa /katsonpa nämä ja kirjoitan blogiin. Mutta mä en nyt viime päivinä ole viitsinyt paljon kuunnella uutisia, kun lapsia on ollut kotona, ja siellä kuitenkin puhutaan perhesurmista. Enkä kerennyt kunnolla lukemaankaan. Mutta kirjoitanpa nyt ylös sen, mitä mietin äsken koiran kanssa korttelin ympäri kiertäessäni (tai jos muistaisin edes puolet), ja toivon, että teillä olisi hyviä kommentteja, niin saisin tähän ajatteluuni vähän lisää potkua.

Musta olisi ihan mahtavaa tehdä osa-aikatöitä lasten ollessa pieniä. Yrittäjänä se olisi tavallaan mahdollista, mutta tulot tippuu helposti vielä sitä työpanosta enemmän. Aineenopettajan töissä osa-aikaisuuden saattaa saada isossa koulussa sovittua toimivaksi, mutta aikamoista sumplimista se teettää, ettei käy niin, että opetettavia tunteja on vähemmän, mutta ne sijoittuu viikolla niin, että työpaikalla on oltava ihan yhtä monta /pitkiä päiviä kuin ennenkin. Voihan siinä sitten tehdä suunnittelu- ja muut työt hyppytunneilla, mutta ei se esim. lasten hoitokuvioihin vaikuta.

Ja kun mä tätä mietin, niin ei varsinkaan pienten lasten äitien osa-aikatyön lisääminen ihan ongelmatonta ole.

  • Tuleeko siitä taas yksi pätkätyöloukku? ”Kohta se kuitenkin tekee lapsen, ja sitten sitä ei enää perjantaisin näy seuraavaan kymmeneen vuoteen.”
  • Naisten palkat on jo muutenkin miesten palkkoja pienempiä, eli jos kävisi niin, että nimenomaan naiset tekee osa-aikaista duunia, niin palkkaerot kasvaisi entisestään.
  • Naisten palkat on ylipäätään usein niin pieniä, että siitä ei ole paljon varaa nipistää prosentteja pois.
  • naisvaltaisilla kaupan ja palvelualoilla tehdään nytkin jo paljon osa-aikaisia duuneja, mutta ongelma perheellisten kannalta on hankalat työajat ja se palkan pienuus. Eli ei se osa-aikaisuus mikään autuaaksi tekevä systeemi ole.
  • Miten pystyttäisiin saamaan myös isät tekemään osa-aikaista duunia, ettei osa-aikaisuudesta tulisi vain lisäpainoa siihen systeemiin, jossa vastuu lapsista on äidillä ja isä painaa pitkää päivää ja tuo leivän pöytään?

Eli mitä te ajattelette: pienten lasten vanhempien osa-aikatyö – uhka vai mahdollisuus? Teettekö tai oletteko itse tehneet osa-aikaista, miten se on toiminut?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Minä en ole lukenut tuota Ylen juttua enkä syvällisesti perehtynyt aiheeseen, mutta omakohtaista kokemusta on. Tein viisi vuotta töitä 30 viikkotuntia, olin osittaisella hoitovapaalla ja perjantaisin kotona. Se sopi elämäämme tosi hyvin. Myös mies on ollut osittaisella hoitovapaalla ja oli silloin maanantaisin kotona ja näin lapset olivat vain kolme päivää viikossa päiväkodissa, mikä oli ihanaa meidän koko perheelle. Nyt mies on tehnyt jo jonkin aikaa täyttä työaikaa. Minä en kokenut hirveää tulonmenetystä, kun veroprosentti myös oli pieni ja toisaalta lasten päivähoitomaksuihin tuli myös alennusta, koska eivät olleet joka päivä päiväkodissa. Se oli todella toimiva ratkaisu meille ja piti mut järjissäni. Jos olisin tehnyt täyttä työaikaa siinä työssä, olisin varmaan ollut burn out jo aikapäiviä sitten. Ja aloitin myös yrittäjyyden juuri siksi, että voin jatkaa pienemmällä työajalla kuin se normi viikkotuntimäärä on. Mun oikeus osittaiseen hoitovapaaseen loppui eikä ollut mahdollista jatkaa osa-aikatyötä. Siksi perustin yrityksen ja tällä hetkellä teen töitä noin 30 viikkotuntia. Ja se sopii meille hyvin. Tosin vielä en ole ajatellut eläkkeeseen asti eli miten tämä pitkään jatkunut osa-aikaisuus vaikuttaa mun eläkkeeseen. Tosin eipä sitä vielä tiedä, onko minkäänlaista eläkeikää ylipäänsä olemassa siinä vaiheessa kun itse on sen ikäinen, että voisi jäädä pois työelämästä. Mutta meillä nyt muutenkin downshiftataan ja eletään aika nuukasti eli meille tämä on sopinut hyvin kun ylipäänsä ei ole tavoitteena se, että pihassa on kaksi autoa, käydään joka vuosi ulkomailla tai että on merkkivaatteita itsellä ja lapsilla jne.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Aivan, sekin vielä, että vaikuttaahan ne tehdyt työt myös siihen eläkkeeseen. Hyvä jos pystyt yrittäjyydenkin pitämään sopivan osa-aikaisena – mäkään en tee täyttä päivää, mutta eipä kyllä ole tulotkaan vielä riittävällä tasolla, eli sellainen tasapaino on vielä löytymättä.

  2. 2

    sanoo

    Sanot: ”Naisten palkat on jo muutenkin miesten palkkoja pienempiä”.
    Ei löydy tuota väitettä tukevia tutkimuksia, jotka olisi tehty tasa-arvoisesti. Jos laskemme tasa-arvoisesti tuntipalkan tehtyä vuosityötuntia kohden (EU:kin vaatii sitä), niin naisten palkka on hieman miesten palkkaa parempi normaalissa taloustilanteessa. Miesten ansiotaso on parempi, mutta kun miehet tekevät niin paljon vuosityötunteja enemmän kuin naiset, niin naisten palkkataso on hitusen parempi.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      No mä tarkoitin myös sitä, että naisvaltaiset alat on niin paljon pienempipalkkaisia, että naisten palkat on sen takia pienempiä – ei siis välttämättä samasta työstä, mutta mun silmissä samanarvoisesta (tai arvokkaammasta).

  3. 3

    sanoo

    Mun on vaikea kuvitella että haluaisin koskaan palata kokopäivätyöhön. Eihän siinä jää aikaa elämälle ollenkaan…

    • 3.1

      Emilia sanoo

      Kyllä se melkoista oravanpyörää voi olla, ei ihme, että puhutaan ruuhkavuosista… Oletko sä miettinyt sitten esim. tota eläkkeen kertymistä?

  4. 4

    anonyymi sanoo

    Toisen käden kokemuksia, joista seuraavat yleistykset: Ne, jotka ovat alun perin solmineet osa-aikaisen työsopimuksen vaikuttavat selkeästi tyytyväisemmiltä kuin ne, jotka ovat lyhentäneet täyspäiväisestä osa-aikaiseksi. Jälkimmäiset kokevat, että entinen työmäärä täytyy tehdä lyhemmässä ajassa ja pienemmällä liksalla. Kaikkein tyytyväisimmiltä osa-aikaisilta vaikuttavat ne, jotka voivat itse työvuorolistalta päättää, milloin käyvät ”tekemässä keikkaa”. Eli saavat valita vuoroja täyden työviikon edestä tai vähemmän (hoitotyössä).

    Todella tyytyväisiä ovat ne, jotka voivat urakoida täyden työviikon kahdessa-kolmessa vuorokaudessa täydellä palkalla ja pitää työputken perään viikon vapaata. Ja tämä siis vakikäytäntönä.

    Mun tuttavaperheissä osa-aikatyöntekijä on pääsääntöisesti nainen silloin kun lapset ovat pieniä. En tiedä, onko sattumaa, että osa-aikatöitä tekevien miesten lapset ovat usein jo vähän isompia. Miehet ovat siinä vaiheessa vakiinnuttaneet uransa niin, että uskaltavat vähän hellittää/huomaavat lasten kasvavan liian nopeasti/uskaltavat silloin ottaa päävastuun kotona paremmin??? Vuorotteluvapaidenpitäjät taas ovat miehiä. Kahdessa perheessä molemmat vanhemmat ovat tehneet osa-aikaista ja hoitaneet lapset kotona. Toisessa käytäntö toimii. Toisessa lopettivat, kun kokivat että iltaisin piti molempien kuitenkin tehdä kotona hommia niin, että kaikki entisen täyden työviikon työt tuli hoidettua osa-aikaisinakin.

    Ja sitten on perheellisiä opettajapariskuntia, jotka ovat tyytyväisiä perheen ja täyden työajan yhteensovittamiseen, joten ammatinvalinta vaikuttaa.

    • 4.1

      Emilia sanoo

      Sun yleistykset kuulostaa kyllä aika järkeenkäyviltä. Meillä mies on tehnyt jo monta vuotta 80% työaikaa, mutta sen loput 20% (ja rapiat) se käyttää sitten omiin freelancerina tekemiinsä projekteihin, eli aika ei tule perheelle (sen perustelu on, että raha kuitenkin tulee).

      Ammatinvalinta ihan varmasti vaikuttaa, toisia töitä on helpompi tehdä osa-aikaisesti ja toisissa taas sitä täyttäkin työaikaa pystyy tekemään joustavammin (kuten esim. opettajan hommissa – tunnit ei jousta, mutta ne muut työt kyllä).

  5. 5

    sanoo

    Itse olin ensin kotona 3 vuotta ja sitten hain uuden työpaikan, osasyynä se, että paikka, jossa ennen äitiyslomia olin töissä edellytti yllättäviä iltatöitä, jos työt halusi hyvin hoitaa. Ensimmäisen vuoden siis tein täyttä työviikkoa mutta aikalailla 8-16 mutta mieheni sen sijaan oli osittaisella hoitovapaalla tehden 30 tuntia töitä 75% palkalla. Toki tuo palkan pudotus tuntui mutta saatiinhan me yhteensä enemmän kuin silloin kun olin hoitovapaalla. Ja kyllä se kokonaiskuviota helpotti, että toisella oli enemmän aikaa lapsille, sitä ainaista kiiruun tunnetta. Vuoden jälkeen mies vaihtoi työtä ja rupesi samalla tekemään täyttä työviikkoa. Ajattelin, että kyllä se sujuu, koska minulla on melko joustava ja suunniteltava työ. Mutta kyllä tuo työmäärän lisääntyminen tuntui! Etenkin kun tuli ylitöitä välillä… Pyysin siis palkankorotuksen ajassa, teen nyt 36h15min viikko työaikaa – tuo kaksi tuntia vähemmän viikossa auttaa yllättävän paljon jaksamisessa ja oikeesti saan ihan yhtä paljon aikaiseksi töissä. Voisinhan mä sen rahankin käyttää mutta näin pärjään ihan hyvin. Aika on arvokasta enkä halua elää vasta eläkkeellä!

    Kyllä mä toivoisin että osa-aikatöiden mahdollisuutta lisättäisiin. Eihän niistä välttämättä pätkätyöloukkua tule, ainahan voi hakea muita töitä myös (ok, riippuu toki alasta ja paikkakunnasta mitä vaihtoehtoja on) mutta toki pitäisi tukijärjestelmääkin kehittää niin, että myös osa-aikatyö kannattaa mieluummin kuin joko-tai. Ajattelen tässä myös osa-työkykyisiä ihmisiä, jotka eivät täyteen työviikkoon pysty mutta koska osa-aikatöitä on aika vähän ovat sitten kortistossa/sairaseläkkeellä.

    • 5.1

      Emilia sanoo

      Toi palkankorotus ajassa on kyllä hyvä ajatus! Ranskassahan on jo kohta 15 vuotta tehty 35-tuntista viikkoa, edelleen siitä nuristaan (ja jonkun verran on kai otettu takaisinpäinkin), mutta kyllä ne työt on vaan jotenkin tullut tehtyä. Osa-aikatöiden mahdollisuus tosiaan voisi auttaa myös siinä työssä jaksamisessa, eli työkyky säilyisi pidempään, jos saisi jo hyvissä ajoin halutessaan tehdä lyhyempää viikkoa. Tai niin mäkin haluaisin uskoa.

  6. 6

    sanoo

    Ongelmallinen aihe tämä. Suomen tukijärjestelmä ei ainakaan kovin pieneen työurakkaan kannusta. Esimerkiksi jos kotiäiti elää vaikkapa työttömyyskorvauksilla + kotihoidontuella, saa työtön nykyään tehdä 300e edestä/kk ansiotuloa ilman, että se vaikuttaa työttömyyskorvauksiin, MUTTA jos tänä aikana lapsi käy päivänkin päivähoidossa, menettää äiti samalla -340e kotihoidontukea/kk ja maksaa vielä sen päivähoidon. Järjetöntä. Mun logiikan mukaan kuitenkin kaikenlaista yritteliäisyyttä tulisi tukea. Eri asia monilla tietysti, jos työtunteja saisi niin, että voisi elää sillä osa-aikapalkalla sitten kokonaan.

    Itse kompensoinkin tätä em. tilannetta nyt elämällä leveillä liiton rahoilla hetken ja tekemällä vapaaehtoisduunia – siitä kun ei vielä sakoteta 😉 Töihin eivät taida mua tähän saumaan työkkäristä laittaa, kun olen liian korkeasti koulutettu (surkeasti työllistyvällä alalla). Itse kyllä kaipaisin edes osa-aikatöihin ihan oman pääni takia, mistä syystä olenkin kouluttautumassa uudelleen vähitellen.

    Sinänsä osa-aikatyö olisi huippu juttu, jos sen tarjoamat työtunnit riittävät ihmisen normaaliin toimeentuloon. Itse voisin ainakin hamaan tulevaan tehdä lyhennettyä työviikkoa (ja olla enemmän lasten kanssa) ja nipistää sitten menoista rankemmalla kädellä, mutta ymmärrän, ettei kaikissa talouksissa ole tähän varaa tai mahdollisuutta.

    • 6.1

      Vilijonkka sanoo

      No, tuossa mainitsemassasi tilanteessahan ei ole järkeä muutenkaan nostaa kotihoidontukea, kun se vähennetään suoraan työkkärin korvauksista. Kotiäiti elää kotihoidontuella, jota maksetaan nimenomaan siitä, että lapsi ei ole hoidossa. Työtön äiti (tai isä) elää työttömyyskorvauksella ja maksaa hoitomaksua tuloihin suhteutettuna, eli jos tulot ovat pienet, maksukin on pieni. Jos saa töitä, päiväraha sovitellaan sen mukaan, paljonko saa palkkaa, eli pieni työteko ei vielä kovin paljon vähennä tukia. Tietty jos liiton päiväraha on kovin hyvä, niin tilanne voi olla eri, mutta ainakin peruspäivärahalla pienikin työnteko on ihan kannattavaa, ainoa miinuspuoli siinä on kauhea byrokratia, kun palkkatodistuksia ja muita papereita pitää olla koko ajan toimittamassa joka asiasta.

      • 6.1.1

        Emilia sanoo

        Mä en työttömyyskauden aikana alkuun tehnyt tilapäistöitä sen vuoksi, että totsin käteen jäävän nettopalkasta 50%, minkä lisäksi olisi pitänyt sumplia lastn hoitokuvioita (ja mahdollisesti maksaa lisähoidosta) ja päivärahan maksatukset olisi viivästyneet käytännössä kuukaudella. Raha nyt ei ole ainoa motiivi työntekoon, mutta kyllä musta on kiva, että palkallisesta työstä saa sen palkan. Toi 300 euron sääntö oli tosi hyvä alku, mäkin tein sen turvin sitten keikkoja, ainut vaan, että pitää olla vähän puskuria, jotta on varaa odotella palkkatodistuksia ja niiden myötä viivästyviä päivärahoja. Ja harmitti, että se on niin tarkkaan se kuukausi, eikä joku summa vähän pidemmän ajanjakson sisällä, kun opastuskeikat on niin sesonkiluonteisia.

        Kansalaispalkka sanon minä, mahdollistaisi myös osa-aikatöitä, vapaaehtoistöitä ja yrittämistä. Nimim. Starttirahahakemuksia taas pyöritellyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *